Läntisen konferenssin joukkueet St. Louis Blues ja Vancouver Canucks kohtaavat toisensa playoffeissa historiansa aikana nyt neljättä kertaa. Edelliset kolme sarjaa ovat päättyneet Canucksin voittoihin, mutta viimeisimmästä on aikaa jo 11 vuotta. Nyt tähän tulevaan sarjaan ennakkosuosikkina lähtee St. Louis, vaikka olikin vähän unessa vielä noissa valmistavissa otteluissa. Noihin peleihin en itse ainakaan anna tällä hetkellä isoa merkitystä, vaan uskon että vasta nyt alkaa playoffit St. Louisin puolella.
Runkosarjassa Vancouver pelasi usein ihan hyvää kiekkoa kovia joukkueita vastaan. Mikäli Canucks olisi pelannut pelkkiä playoff-joukkueita vastaan samaa tahtia kuin pelasi tyngäksi jääneen runkosarjan, Vancouver olisi ollut 95 pisteen joukkue. Bluesia vastaan pelattiin kauden aikana kolme kertaa. Canucks voitti yhden pelin varsinaisella peliajalla, yhden rankuilla ja yhdessä ottelussa Blues otti voiton jatkoajalla. Noilla keskinäisillä runkosarjapeleillä ei nyt kuitenkaan merkitystä ole, kuten vaikka Rangersin ja Carolinan välinen ottelusarja osoitti.
St. Louisia voi pitää valmistavista otteluista huolimatta jopa koko Läntisen konferenssin ennakkoon kovimpana joukkueena. Hallitseva mestari, joka oli Läntisen konferenssin kärjessä ja koko NHL:n kakkosena sarjan jäädessä kesken. Joukkue, josta heikkoja kohtia on vaikea löytää mistään. Blues pelasi lähes koko kauden vielä ilman tähtihyökkääjä Vladimir Tarasenkoa, joka on nyt mukana heti sarjan alusta lähtien.
Vancouver lähtee sarjaan altavastaajana, mutta nälkäisenä haastamaan hallitsevat mestarit. Canucks pudotti Minnesotan kesälomalle otteluvoitoin 3-1 ja sai tuosta ottelusarjasta varmasti itseluottamusta omaan peliinsä. Vancouverin tie tällä nykyisellä rungolla on kuitenkin vasta alkutekijöissään, kun koko kärkiryhmä on pelaamassa uransa ensimmäisiä playoff-pelejä. Syvyydestä löytyy kyllä kokemustakin, mutta Canucksin mahdolliset menestysmahdollisuudet lepäävät pitkälle nuorten harteilla.
Hieman edellisen Wild-sarjan kertausta Canucksin puolelta. Ottelusarjassa Minnesota oli ottanut selkeäksi kohteekseen Elias Petterssonin pimentämisen fyysisellä pelillä. Pettersson vastasi huutoon tekemällä neljä pistettä neljään peliin ja yritti antaa takaisin fyysisestikin. Canucksin ja koko ottelusarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi nostaisin kuitenkin tulokaspuolustaja ja uransa ensimmäisiä playoffeja pelanneen Quinn Hughesin, jonka merkitys oli joukkueelle todella suuri ja Hughes vei nimiinsä myös ottelusarjan pistepörssin voiton.
Vancouverin puolelta joukkueen puolustuspeli oli yksi onnistunut asia sarjassa. Canucks pystyi joukkueista parantamaan tuota sarjan aikana enemmän ja tuolla oli iso osuus sarjan voittoon. Canucksin puolelta kokeneet puolustajat Chris Tanev ja Alex Edler nousivat kamppailupelaamisella esiin ja hyökkäyksessä kapteeni Bo Horvatin merkitys näkyi mitä pidemmälle sarja eteni. Muita maininnan arvoisia onnistujia sarjassa olivat ykkösketjun Brock Boeser ja J.T Miller, maalivahti Jacob Markström, Horvatin aisapari Tanner Pearson, nelosketjun työmyyrä Tyler Motte sekä kokeneet Brandon Sutter ja Loui Eriksson, jotka ylittivät odotuksia.
Vancouverin puolelta huolenaiheita herättävät loukkaantumiset. Tärkeä top6-hyökkääjä Tyler Toffoli ja kolmosketjun fyysinen jyrä Michael Ferland loukkaantuivat sarjassa. Alivoiman luottoratsu Beagle sai laukauksen käteensä, mutta saattaa olla pelaamassa. Muista pelaajista runkosarjassa hyvin esiintyneen Jake Virtasen peli oli epävireistä ja Tyler Myers - muuten hyvistä otteista huolimatta - rakasti liikaa tietä jäähypenkille.
Selvää on, että haastaakseen Bluesin tasoisen huippujoukkueen Canucksin pitää onnistua koko joukkueena vielä paremmin kuin Minnesotaa vastaan. Blues on joukkueista paljon kokeneempi näissä peleissä ja siellä tiedetään mitä näiden sarjojen voittoon tarvitaan. Canucksilla voi olla tuo teoriatieto myös kun mukana on pari Stanley Cupia voittanutta pelaajaa, mutta kärkiosaston nuorilla oma kokemus puuttuu. Neuvot ja esimerkit ovat tärkeitä, mutta jokainen pelaaja luo kuitenkin itse oman urapolkunsa ja vasta käytäntö tulee opettamaan näistäkin peleistä.
Minnesota-sarjassa muun muassa Pettersson, Hughes, Boeser, Markström ja Virtanen pelasivat vasta uransa ensimmäisiä playoff-pelejä. Eli käytännössä ykkösketjusta kaksi kolmesta joista toinen joukkueen ykkössentteri, ykköspakki ja ykkösmaalivahti. Nuo ovat tontteja, joilla näkisi mielellään kokemusta, mutta vielä tuota ei ole ehtinyt kerääntyä. Bluesin kaltainen kokenut joukkue osaa hyödyntää tilaisuutensa, joita usein kokemattomuus tuottaa tärkeissä peleissä.
Seurannan alla:
Markström vs Binnington
Canucks-maalivahti Markström oli Vancouverin arvokkain pelaaja runkosarjassa. Nyt playoff-sarjassa Minnesotaa vastaan hän pelasi muuten hyvin (vaarallisten laukausten torjuntaprosentti 5v5 pelissä 95.8% oli selvästi liigan paras - kakkosena olleella Pricella lukema oli 89.7%), mutta viimeisessä pelissä meni pari helppoa maalia. Bluesin maalilla Binnington on näyttänyt tasonsa yhdeksi liigan parhaista ja viime kaudella hän oli yksi tärkeimmistä tekijöistä St. Louisin voittaessa Stanley Cupin, joten Markstömin olisi pystyttävä vastaamaan maalivahtipelissä kovaan haasteeseen.
Pettersson vs Binnington
Otetaan Blues-maalivahti tähänkin. Viime kauden tulokaskisan kärkipelaajat pelaavat nyt toisiaan vastaan playoffeissa. Binnington antoi viime kaudella vähän katkeran oloisia kommentteja jäädessään selvästi Petterssonista Calder-äänestyksessä, mutta eipä tainnut tuolla olla lopulta isoa merkitystä kun nosteli kannua tulokkaana.
ROR vs Pettersson
Viime kauden Selke Trophy -voittaja ja tälläkin kaudella finalistikolmikossa mukana oleva Ryan O'Reilly tullee paimentamaan Canucksin ykkössentteriä ja muutakin ykkösketjua. Jos Minnesotalla painetta antoi koko kova top4-puolustus, Blues pistää tuossa vielä paremmaksi kovalla puolustuksen kärjellä ja yhdellä NHL:n parhaista puolustavista hyökkääjistä, joka oli viime kauden playoffeissa jaettu pistepörssin kärki. Siinä sitä riittää haastetta vielä uransa ensimmäisiä potkuja ottavalle Petterssonille.
Tyler Myers
Edellisessä sarjassa Myersin fyysinen panos oli tärkeä tekijä Vancouverin puolustuksessa. Ikävä vain, että jäähypenkki kutsui ihan liian usein. Blues oli ainakin runkosarjassa NHL:n kolmanneksi paras ylivoimajoukkue, joten nyt Myersin pitäisi jollain keinolla pysyä pois jäähyltä - omaa fyysistä panostaan unohtamatta.
Vladimir Tarasenko
Olkapäävammasta melkein koko kauden kärsinyt venäläistähti on viisinkertainen 30 maalin mies NHL:ssä. Viime vuoden playoffeissa hän laukoi playoffien eniten ja ampui kolmanneksi eniten maaleja. Bluesille kovempi vahvistus näihin peleihin kuin lähes kuka tahansa loppukauden hankinta olisi ollut. Edellyttäen, että Tarasenko löytää pelinsä nyt kun pelataan taas heidänkin puoleltaan kauden jatkumisesta.
Quinn Hughes
Vancouverin puolustuksen pelinrakentelu ja hyökkäysten käynnistäminen on pitkälle nuoren Hughesin varassa. Hän on myös hyvä pelaaja omassa päässä. Vaikka hän ei vahva kamppailupelaamisessa olekaan ja sortuu välillä myös virheisiin hallitessaan paljon kiekkoa, hän on monissa kiekoissa ensimmäisenä ja kiekko tulee hänen aikana usein ylös. Ottelusarjassa Minnesotaa vastaan Canucksilla oli 59 maalipaikkaa ja vastaavasti Minnesotalla oli 70 maalipaikkaa. Hughes oli jäällä 33 luodun maalipaikan aikana (eli yli puolen) ja vain 22 päästetyn maalipaikan aikana. Hänellä oli selvästi eniten kaikista pelaajista sarjan aikana kiekko hallussa.
Blues tulee yrittämään antaa Hughesiin kovaa painetta - kuten teki ehkä NHL:n runkosarjan paras "Dump and Chase" -joukkue Wildkin. Minnesota painoi taklauksilla Hughesiin sarjassa viisi kertaa neljään peliin eikä saanut häirittyä pelinrakentelua niin paljon kuin olisi varmasti halunnut. Mikäli Blues onnistuu tuossa paremmin, Canucksin alakerran hyökkäyksiin lähdöiltä putoaa paljon pois. Hughes on merkitty pelaaja varmasti kuten oli jo Minnesotaa vastaan, joten tämän onnistuminen ratkaisee Vancouverille paljon.
Valmennus
Bluesin penkin takana on kovasti arvostamani Craig "Chief" Berube, joka valmentaa toista kauttaan Bluesissa päävalmentajana. Ensimmäinen kausi päättyi heti seurahistorian ensimmäisiin mestaruusjuhliin. Tuo oli uskomaton näytelmä sitäkin taustaa peilaten, että vielä tammikuun 2. päivä viime kautta, Blues oli koko NHL:n pohjilla. Nyt tuo tuntuu jopa vaikealta käsittää millaisen täyskäännöksen organisaatio on kokenut Beruben aikana.
Manageri Doug Armstrong on sanonut Beruben olevan harvojen sanojen mies, mutta hän saa viestinsä perille ja pelaajat pelaamaan toisilleen sekä nauttimaan pelaamisesta valmentajalle. Berube on valmentajana samantyylinen kuin oli aikanaan pelaajana. Kova ja rehti mies, joka kannustaa joukkuetta olemaan rohkea. Omalla pelaajauralla Berube loi varaamattomana pelaajana yli 1000 ottelun uran, jonka aikana ehti istumaan yli 3000 minuuttia jäähypenkillä. Hän seisoi jo tuolloin joukkueensa takana jokaisessa tilanteessa.
Vancouverin penkin takana on kolmatta kauttaan päävalmentaja valmentava Travis Green, joka on hänkin näitä uuden sukupolven valmentajia. Omalla urallaan Green pelasi Beruben tavoin yli 1000 peliä NHL:ssä ja tuntee sarjan. Hyvin analyyttisenä valmentajana tunnettu Green on saanut Canucksin joukkueen parantamaan peliään kausi kaudelta, mutta nyt on vasta hänelle ensimmäinen kausi pudotuspeleissä. Toki Greenin saamat palikatkin ovat olleet erilaisia Bluesin tilanteeseen nähden.
Kummankaan valmentajan puolella ei ole sarjassa merkittävää kokemusetua valmennuskausien määrässä, mutta edun voisi laittaa Berubelle viime kauden menestystarinan johdosta. Green sai Minnesota-sarjassa joukkueen parantamaan puolustuspeliään sarjan aikana ja uskon siihen, että hän kykenee tekemään hyviä päätöksiä joukkueen puolesta jatkossakin mikäli niille on tarve.
Ennuste
Odotan tästä sarjasta etukäteen vähän tasaisempaa vääntöä kuin ehkä useimmat. Saattaa olla sokeaa luottoa omaan joukkueeseen. Blues on huippujoukkue, mutta Canucksilla on ainakin nyt henki päällä. Mikäli Vancouver saisi sarjaan hyvän startin ja Markstöm pystyisi pelaamaan samalla tasolla kuin Minnesotaa vastaan, Canucksilla on mahdollisuudet tehdä tästä hyvä ottelusarja. Silti tämän vuoden playoffeista tärkein anti on Vancouverille kokemuksen saaminen tuolle nuorelle kärjelle tulevaisuutta varten. En odota vielä tässä vaiheessa menestystä, vaan pidän jo tätä playoffeissa pelaamista sellaisena. Bluesin realistinen tavoite ja kyvyt sen saavuttamiseksi ovat toisenlaisia.
Blues voittaa sarjan 4-2
Tästä nyt sitten vaan keskustelua aikaan. Aiheita kyllä riittää kuten historia, taktiset puolet ja onhan siellä yli 40 pelaajaakin joista kirjoittaa.
Historiamuistoja auttamaan videopätkiä joukkueiden edellisistä playoff-peleistä:
Runkosarjassa Vancouver pelasi usein ihan hyvää kiekkoa kovia joukkueita vastaan. Mikäli Canucks olisi pelannut pelkkiä playoff-joukkueita vastaan samaa tahtia kuin pelasi tyngäksi jääneen runkosarjan, Vancouver olisi ollut 95 pisteen joukkue. Bluesia vastaan pelattiin kauden aikana kolme kertaa. Canucks voitti yhden pelin varsinaisella peliajalla, yhden rankuilla ja yhdessä ottelussa Blues otti voiton jatkoajalla. Noilla keskinäisillä runkosarjapeleillä ei nyt kuitenkaan merkitystä ole, kuten vaikka Rangersin ja Carolinan välinen ottelusarja osoitti.
St. Louisia voi pitää valmistavista otteluista huolimatta jopa koko Läntisen konferenssin ennakkoon kovimpana joukkueena. Hallitseva mestari, joka oli Läntisen konferenssin kärjessä ja koko NHL:n kakkosena sarjan jäädessä kesken. Joukkue, josta heikkoja kohtia on vaikea löytää mistään. Blues pelasi lähes koko kauden vielä ilman tähtihyökkääjä Vladimir Tarasenkoa, joka on nyt mukana heti sarjan alusta lähtien.
Vancouver lähtee sarjaan altavastaajana, mutta nälkäisenä haastamaan hallitsevat mestarit. Canucks pudotti Minnesotan kesälomalle otteluvoitoin 3-1 ja sai tuosta ottelusarjasta varmasti itseluottamusta omaan peliinsä. Vancouverin tie tällä nykyisellä rungolla on kuitenkin vasta alkutekijöissään, kun koko kärkiryhmä on pelaamassa uransa ensimmäisiä playoff-pelejä. Syvyydestä löytyy kyllä kokemustakin, mutta Canucksin mahdolliset menestysmahdollisuudet lepäävät pitkälle nuorten harteilla.
Hieman edellisen Wild-sarjan kertausta Canucksin puolelta. Ottelusarjassa Minnesota oli ottanut selkeäksi kohteekseen Elias Petterssonin pimentämisen fyysisellä pelillä. Pettersson vastasi huutoon tekemällä neljä pistettä neljään peliin ja yritti antaa takaisin fyysisestikin. Canucksin ja koko ottelusarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi nostaisin kuitenkin tulokaspuolustaja ja uransa ensimmäisiä playoffeja pelanneen Quinn Hughesin, jonka merkitys oli joukkueelle todella suuri ja Hughes vei nimiinsä myös ottelusarjan pistepörssin voiton.
Vancouverin puolelta joukkueen puolustuspeli oli yksi onnistunut asia sarjassa. Canucks pystyi joukkueista parantamaan tuota sarjan aikana enemmän ja tuolla oli iso osuus sarjan voittoon. Canucksin puolelta kokeneet puolustajat Chris Tanev ja Alex Edler nousivat kamppailupelaamisella esiin ja hyökkäyksessä kapteeni Bo Horvatin merkitys näkyi mitä pidemmälle sarja eteni. Muita maininnan arvoisia onnistujia sarjassa olivat ykkösketjun Brock Boeser ja J.T Miller, maalivahti Jacob Markström, Horvatin aisapari Tanner Pearson, nelosketjun työmyyrä Tyler Motte sekä kokeneet Brandon Sutter ja Loui Eriksson, jotka ylittivät odotuksia.
Vancouverin puolelta huolenaiheita herättävät loukkaantumiset. Tärkeä top6-hyökkääjä Tyler Toffoli ja kolmosketjun fyysinen jyrä Michael Ferland loukkaantuivat sarjassa. Alivoiman luottoratsu Beagle sai laukauksen käteensä, mutta saattaa olla pelaamassa. Muista pelaajista runkosarjassa hyvin esiintyneen Jake Virtasen peli oli epävireistä ja Tyler Myers - muuten hyvistä otteista huolimatta - rakasti liikaa tietä jäähypenkille.
Selvää on, että haastaakseen Bluesin tasoisen huippujoukkueen Canucksin pitää onnistua koko joukkueena vielä paremmin kuin Minnesotaa vastaan. Blues on joukkueista paljon kokeneempi näissä peleissä ja siellä tiedetään mitä näiden sarjojen voittoon tarvitaan. Canucksilla voi olla tuo teoriatieto myös kun mukana on pari Stanley Cupia voittanutta pelaajaa, mutta kärkiosaston nuorilla oma kokemus puuttuu. Neuvot ja esimerkit ovat tärkeitä, mutta jokainen pelaaja luo kuitenkin itse oman urapolkunsa ja vasta käytäntö tulee opettamaan näistäkin peleistä.
Minnesota-sarjassa muun muassa Pettersson, Hughes, Boeser, Markström ja Virtanen pelasivat vasta uransa ensimmäisiä playoff-pelejä. Eli käytännössä ykkösketjusta kaksi kolmesta joista toinen joukkueen ykkössentteri, ykköspakki ja ykkösmaalivahti. Nuo ovat tontteja, joilla näkisi mielellään kokemusta, mutta vielä tuota ei ole ehtinyt kerääntyä. Bluesin kaltainen kokenut joukkue osaa hyödyntää tilaisuutensa, joita usein kokemattomuus tuottaa tärkeissä peleissä.
Seurannan alla:
Markström vs Binnington
Canucks-maalivahti Markström oli Vancouverin arvokkain pelaaja runkosarjassa. Nyt playoff-sarjassa Minnesotaa vastaan hän pelasi muuten hyvin (vaarallisten laukausten torjuntaprosentti 5v5 pelissä 95.8% oli selvästi liigan paras - kakkosena olleella Pricella lukema oli 89.7%), mutta viimeisessä pelissä meni pari helppoa maalia. Bluesin maalilla Binnington on näyttänyt tasonsa yhdeksi liigan parhaista ja viime kaudella hän oli yksi tärkeimmistä tekijöistä St. Louisin voittaessa Stanley Cupin, joten Markstömin olisi pystyttävä vastaamaan maalivahtipelissä kovaan haasteeseen.
Pettersson vs Binnington
Otetaan Blues-maalivahti tähänkin. Viime kauden tulokaskisan kärkipelaajat pelaavat nyt toisiaan vastaan playoffeissa. Binnington antoi viime kaudella vähän katkeran oloisia kommentteja jäädessään selvästi Petterssonista Calder-äänestyksessä, mutta eipä tainnut tuolla olla lopulta isoa merkitystä kun nosteli kannua tulokkaana.
ROR vs Pettersson
Viime kauden Selke Trophy -voittaja ja tälläkin kaudella finalistikolmikossa mukana oleva Ryan O'Reilly tullee paimentamaan Canucksin ykkössentteriä ja muutakin ykkösketjua. Jos Minnesotalla painetta antoi koko kova top4-puolustus, Blues pistää tuossa vielä paremmaksi kovalla puolustuksen kärjellä ja yhdellä NHL:n parhaista puolustavista hyökkääjistä, joka oli viime kauden playoffeissa jaettu pistepörssin kärki. Siinä sitä riittää haastetta vielä uransa ensimmäisiä potkuja ottavalle Petterssonille.
Tyler Myers
Edellisessä sarjassa Myersin fyysinen panos oli tärkeä tekijä Vancouverin puolustuksessa. Ikävä vain, että jäähypenkki kutsui ihan liian usein. Blues oli ainakin runkosarjassa NHL:n kolmanneksi paras ylivoimajoukkue, joten nyt Myersin pitäisi jollain keinolla pysyä pois jäähyltä - omaa fyysistä panostaan unohtamatta.
Vladimir Tarasenko
Olkapäävammasta melkein koko kauden kärsinyt venäläistähti on viisinkertainen 30 maalin mies NHL:ssä. Viime vuoden playoffeissa hän laukoi playoffien eniten ja ampui kolmanneksi eniten maaleja. Bluesille kovempi vahvistus näihin peleihin kuin lähes kuka tahansa loppukauden hankinta olisi ollut. Edellyttäen, että Tarasenko löytää pelinsä nyt kun pelataan taas heidänkin puoleltaan kauden jatkumisesta.
Quinn Hughes
Vancouverin puolustuksen pelinrakentelu ja hyökkäysten käynnistäminen on pitkälle nuoren Hughesin varassa. Hän on myös hyvä pelaaja omassa päässä. Vaikka hän ei vahva kamppailupelaamisessa olekaan ja sortuu välillä myös virheisiin hallitessaan paljon kiekkoa, hän on monissa kiekoissa ensimmäisenä ja kiekko tulee hänen aikana usein ylös. Ottelusarjassa Minnesotaa vastaan Canucksilla oli 59 maalipaikkaa ja vastaavasti Minnesotalla oli 70 maalipaikkaa. Hughes oli jäällä 33 luodun maalipaikan aikana (eli yli puolen) ja vain 22 päästetyn maalipaikan aikana. Hänellä oli selvästi eniten kaikista pelaajista sarjan aikana kiekko hallussa.
Blues tulee yrittämään antaa Hughesiin kovaa painetta - kuten teki ehkä NHL:n runkosarjan paras "Dump and Chase" -joukkue Wildkin. Minnesota painoi taklauksilla Hughesiin sarjassa viisi kertaa neljään peliin eikä saanut häirittyä pelinrakentelua niin paljon kuin olisi varmasti halunnut. Mikäli Blues onnistuu tuossa paremmin, Canucksin alakerran hyökkäyksiin lähdöiltä putoaa paljon pois. Hughes on merkitty pelaaja varmasti kuten oli jo Minnesotaa vastaan, joten tämän onnistuminen ratkaisee Vancouverille paljon.
Valmennus
Bluesin penkin takana on kovasti arvostamani Craig "Chief" Berube, joka valmentaa toista kauttaan Bluesissa päävalmentajana. Ensimmäinen kausi päättyi heti seurahistorian ensimmäisiin mestaruusjuhliin. Tuo oli uskomaton näytelmä sitäkin taustaa peilaten, että vielä tammikuun 2. päivä viime kautta, Blues oli koko NHL:n pohjilla. Nyt tuo tuntuu jopa vaikealta käsittää millaisen täyskäännöksen organisaatio on kokenut Beruben aikana.
Manageri Doug Armstrong on sanonut Beruben olevan harvojen sanojen mies, mutta hän saa viestinsä perille ja pelaajat pelaamaan toisilleen sekä nauttimaan pelaamisesta valmentajalle. Berube on valmentajana samantyylinen kuin oli aikanaan pelaajana. Kova ja rehti mies, joka kannustaa joukkuetta olemaan rohkea. Omalla pelaajauralla Berube loi varaamattomana pelaajana yli 1000 ottelun uran, jonka aikana ehti istumaan yli 3000 minuuttia jäähypenkillä. Hän seisoi jo tuolloin joukkueensa takana jokaisessa tilanteessa.
Vancouverin penkin takana on kolmatta kauttaan päävalmentaja valmentava Travis Green, joka on hänkin näitä uuden sukupolven valmentajia. Omalla urallaan Green pelasi Beruben tavoin yli 1000 peliä NHL:ssä ja tuntee sarjan. Hyvin analyyttisenä valmentajana tunnettu Green on saanut Canucksin joukkueen parantamaan peliään kausi kaudelta, mutta nyt on vasta hänelle ensimmäinen kausi pudotuspeleissä. Toki Greenin saamat palikatkin ovat olleet erilaisia Bluesin tilanteeseen nähden.
Kummankaan valmentajan puolella ei ole sarjassa merkittävää kokemusetua valmennuskausien määrässä, mutta edun voisi laittaa Berubelle viime kauden menestystarinan johdosta. Green sai Minnesota-sarjassa joukkueen parantamaan puolustuspeliään sarjan aikana ja uskon siihen, että hän kykenee tekemään hyviä päätöksiä joukkueen puolesta jatkossakin mikäli niille on tarve.
Ennuste
Odotan tästä sarjasta etukäteen vähän tasaisempaa vääntöä kuin ehkä useimmat. Saattaa olla sokeaa luottoa omaan joukkueeseen. Blues on huippujoukkue, mutta Canucksilla on ainakin nyt henki päällä. Mikäli Vancouver saisi sarjaan hyvän startin ja Markstöm pystyisi pelaamaan samalla tasolla kuin Minnesotaa vastaan, Canucksilla on mahdollisuudet tehdä tästä hyvä ottelusarja. Silti tämän vuoden playoffeista tärkein anti on Vancouverille kokemuksen saaminen tuolle nuorelle kärjelle tulevaisuutta varten. En odota vielä tässä vaiheessa menestystä, vaan pidän jo tätä playoffeissa pelaamista sellaisena. Bluesin realistinen tavoite ja kyvyt sen saavuttamiseksi ovat toisenlaisia.
Blues voittaa sarjan 4-2
Tästä nyt sitten vaan keskustelua aikaan. Aiheita kyllä riittää kuten historia, taktiset puolet ja onhan siellä yli 40 pelaajaakin joista kirjoittaa.
Historiamuistoja auttamaan videopätkiä joukkueiden edellisistä playoff-peleistä:
Viimeksi muokattu:
