Olihan statement! Tervetuloa Blues hornankattilaan, tykkäsin kovasti hallin tunnelmastakin tv:n välityksellä, kova oli meininki hallissa ja huudettiin kovalla intesiteetillä, välillä pelaajien nimilläkin. Pelissä näin pitkälti vain yhden joukkueen, Minnesota oli paljon vahvempi kuin uskalsin odottaa. Mukavan fyysinen ja juuri oikealla tavalla, miestä seinälle, maalinedusta puhtaana tavalla tai toisella niin kuin Coyle näytti, ei lähdetty kuitenkaan aivottomaan voimienmittelöön mihin tuntui olevan Bluesilla välillä haluja, ymmärrettävästikin kun putki ei oikein luistanut.
Nyt oli Bergenheim kentällä ja juuri niin kuin itsekin halusin Seania nähdä, olin unohtanut että pystyy pelaamaan tuolla fyysisyydellä. Korostan fysiikka-sanaa ehkä liiallisuuksiinkin mutta näen se kuitenkin yhtenä erittäin isona asiana tässä sarjassa ja ehkä käänteentekevänä kun Minnesota pystyi vastaamaan fyysiseen haasteeseen viisaasti ja nimenomaan pelillisesti.
Granlund oli loistava, edelleen viimeinen silaus puuttuu, mutta ei ole kaukana se wonder boy joka veisi isoa pakkia kahville ja siitä unelmapassia, tuo flow tila oli jo lähellä siinä 3. erässä kun Minnesota pyöritti pitkään. Parise alkaa heräämään ja odotankin häneltä enemmän, mutta suoritukset on näköjään aika paljon kiinni Grannysta, olisin odottanut että pystyisi enemmän puskemaan läpi laidasta jne, mutta se olikin Granlund joka puski laidasta läpi ja jenkkiselostajakin hehkutti Miken potkua, iso yllätys tuollainen liike, jalka ja luistelutreeniä tehty näköjään ja nyt kerätään hedelmiä.
Koivu on kärjistetysti oma harmaa itsensä, pelaa hyvää ja fyysistä peruspeliä, mutta puuttuu se jokin jolla murrettaisiin puolustus. Bluesin puolustus pelaa hyvin ukkoa ja helppo päästä ei niin nopeaan Koivuun kiinni, tämä ketju ei suorita lähelläkään Granlundin ketjun tasolla kokonaisuudessaan, Zucker tosin on aika vikkelä ja saa jotain aikaan, välillä ihan yksinkin.
Kun Blues oli nihkeä niin oli Lehteräkin, muutamia hyviä passeja mutta ei lähelläkään huipputilanteita missä olisi päässyt ruokkimaan Tarasenkoa.
Veskoissa Dubnyk oli löytänyt hyvän vireen ja nähdäkseni jopa hymyili maskinsa takana kesken pelin mikä kertoi vapautuneesta otteesta ja hei mennään 1-1 tilanteessa sarjassa ja jätkät rentoina kentällä, kylmäpäistä. Samoin Dumba nuorena rookiena pelaa kuin kokenut pakki ja naureskelee sille kun Ott meinaa kipata vaihtoaitioon sisään, nämä kertoo paljon Minnesotan vapautuneesta peliotteesta, iloa on ja onnistumisiakin tuli, uskon että tulee jatkossakin. Taisi olla aika tärkeä tuo vierasvoitto Wildille muutama päivä sitten.
_