Mainos

St. Louis Blues (1.) – Minnesota Wild (4.), Central 1. kierros

  • 24 868
  • 82

Palsa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers, STL Blues, Jymy
Joo siinä olisi saanut olla vastassa vaikka oman joukkueen sentteri niin poikkaria olisi tullut. Tuolla aasilla kun vintti pimenee niin ei sitä pysäytä kukaan. Pieksihän Backes kuluneella runkkarikaudella Tarasenkon 'harkoissa'. Oikeastaan ensimmäinen aivopieru tälle kaudelle Backekseltä ja jos jatkaa samaa linjaa niin Wild kiittää ja kumartaa. Ehkä tämä nöyryytys oli sytyke, että jätkät alkaa pelata.

Uskotaan tuohon boldattuun, ja itse näin kuitenkin että sitä siinä myös haettiin, toki herran historian hyvin tuntevana. Tuo "grit" (olisiko se sitten suomeksi vaikka särmä) loisti poissaolollaan pl. Berglundin muutama pommi ottelun alussa sekä Reavesin yksi kolaaminen. Täältä vielä noustaan että heilahtaa!
 

palle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, HIFK
Pariin virheeseen, tai toiselta kantilta katsottuna, pariin jäätävään yksilösuoritukseen ratkesi tämä peli. Eka erä oli 100% kotijoukkueen, mutta toinen erä olikin jo paljon tasaisempi ja kolmas erä lähes yhtä päätyä. Allen oli ratkaisevasti parempi kuin kollegansa kentän toisessa päässä. Blues oli myös yhden Tarasenkon verran parempi tänään. Tästä on mielestäni hyvä lähteä St. Pauliin luottavaisena, koska Blues on ollut kaikkea muuta kuin dominoiva tai edes vakuuttava. Marginaalit ovat pienet.

Dubnyk löytää tasonsa ja Wild löytää keinot saada ne kiekot reppuun, tähän uskotaan. Tänään siihen olisi riittänyt parempi viimeistely, sellaisia sutasuja tuhannen taalan paikoissa, että oksat pois. Toki melkoista tuuria se kavennusmaalikin edusti, mutta kuitenkin. Itse odotin tasaista sarjaa ja tasaisia otteluja. Sitä se on nämä kaksi peliä olleetkin. 1-1 ja pelit jatkuu St. Paulissa, hyvää yötä!
 

Stark

Jäsen
Suosikkijoukkue
Florida Panthers, Minnesota Wild
Eipä ole kyllä lisättävää yllä kirjoitettuun. Jälleen tarkkaa vääntöä, joka ratkesi Tarasenkon hyvän päivän ja Dubnykin heikomman päivän erotukseen - näin kärjistetysti sanoen. Wild pääsi huomattavan paljon huonommin maalintekopaikoille, kuin edellisessä pelissä ja tuo ainoa maalikin tuli pienoisena onnenkantamoisena. Edelleen odotan Jason Pominvillen heräämistä. Tehopisteitä on tullut otteisiin nähden tällä kaudella yllättävän paljon. Granlundin tekemisessä puolestaan näkyy sellainen hyvä pöhinä, jollaisella Mikke veti läpi viime keväänkin pudotuspelit.

Sitten sarja liikkuu St. Pauliin Minnesotaan. Kotona on ollut vähän hankaluuksia Wildilla, mutta toivon mukaan viime kevään tapainen kannustus antaa joukkueelle sen ekstraboostin, että St. Lousiin lähdetään sitten katkaisemaan sarjaa.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Aika odotettu oli lopputulos. Blues tiedettiin tulevan kovaa ja Minnesotan mikkihiiret ei pysynyt kyydissä, on kyllä huikea ero joukkueiden fyysisyydellä. Nyt Jake Allen nousi parrasvaloihin, ennen muita syitä voittoon ensimmäisenä Blues saa kiittää veskariaan, huikeita venymisiä ja myös ei höntyillyt, parikin kertaa kiekko pomppi oudosti laidasta maalille, paskalla tsägällä joku höntyilijäveska olisi ollut byyrin takana venaamassa sitä kiekkoa ja bang tyhjiin.

Nyt on entistäkin mielenkiintoisempaa nähdä ensiyön peli miten Minnesota lähtee kotona pelaamaan, tuhra höntyily voi kostautua, kun taas uskon että Blues tulee vahvuuksillaan eli fysiikalla ja sitten tulikuumalla Tarasenkolla. Onko Minnesotalla aseita pimentää tuota kenttää, entä Dubnyk, pelaako edes huomenna, oli sen verran heikko esitys.

Suomalaisista omimmillaan on Lehterä ja Koivu fyysisinä senttereinä, paljon on heistä riippuvainen joukkueiden menestys, ennen kaikkea YV:llä. Granlund on jännä tapaus, en oikein tiedä riittääkö Mikellä taidot/fysiikka näihin playoff vääntöihin, ainakaan kärkisentterin roolissa, toivon että todistaa epäilyt vääräksi ja kynäilee pari byyriä heti alkuun. Mutta tuntuu edelleen siltä että antaa palon periksi fysiikassa ainakin tässä sarjassa, mutta peliäly ja kohtalaiset aloitukset kantavat toki pitkälle.

_
 

Wilderness

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minnesota Wild
Aika odotettu oli lopputulos. Blues tiedettiin tulevan kovaa ja Minnesotan mikkihiiret ei pysynyt kyydissä, on kyllä huikea ero joukkueiden fyysisyydellä. Nyt Jake Allen nousi parrasvaloihin, ennen muita syitä voittoon ensimmäisenä Blues saa kiittää veskariaan, huikeita venymisiä ja myös ei höntyillyt, parikin kertaa kiekko pomppi oudosti laidasta maalille, paskalla tsägällä joku höntyilijäveska olisi ollut byyrin takana venaamassa sitä kiekkoa ja bang tyhjiin.

Nyt on entistäkin mielenkiintoisempaa nähdä ensiyön peli miten Minnesota lähtee kotona pelaamaan, tuhra höntyily voi kostautua, kun taas uskon että Blues tulee vahvuuksillaan eli fysiikalla ja sitten tulikuumalla Tarasenkolla. Onko Minnesotalla aseita pimentää tuota kenttää, entä Dubnyk, pelaako edes huomenna, oli sen verran heikko esitys.

Suomalaisista omimmillaan on Lehterä ja Koivu fyysisinä senttereinä, paljon on heistä riippuvainen joukkueiden menestys, ennen kaikkea YV:llä. Granlund on jännä tapaus, en oikein tiedä riittääkö Mikellä taidot/fysiikka näihin playoff vääntöihin, ainakaan kärkisentterin roolissa, toivon että todistaa epäilyt vääräksi ja kynäilee pari byyriä heti alkuun. Mutta tuntuu edelleen siltä että antaa palon periksi fysiikassa ainakin tässä sarjassa, mutta peliäly ja kohtalaiset aloitukset kantavat toki pitkälle.

_

En sanoisi, että Dubnykin esitys oli heikko. Toinen maali meni kyllä täysin kaverin piikkiin, mutta toisaalta toisessa erässä piti Minnesotaa pystyssä. Eikä tuo nyt kuitenkaan mikään läpihuutojuttu ollut. Coylen ylärima ja sen jälkeinen Niederreiterin paikka olisi tasoittanut pelin ja tilanne olisi ollut täysin eri. Samoin siitä hiukan aikaisemmin oli paikka, kun kiekko pomppi viivalla, mutta Allen pelasti viivalta.

Jos tilanne ei lähde paranemaan, niin Yeo voisi palauttaa loppukeväästä dominoineen kentän El Nino - Koivu - Stewart, joka nimenomaan dominoi fyysisyydellään. Lisäksi voisi kokeilla tuoda lisää jalkoja hyökkäykseen nostamalla Haula kokoonpanoon. Vai miltä kuulostaisi Zucker - Haula - Fontaine/Schroeder? Tuossa tulisi ainakin kiire St Louisin kömpelöille pakeille kuten Jackmanille. Kolmas kenttä voisi sitten koostua Coylesta, Vanekista ja vaikka Bergenheim/Fontaine/Brodziak/Schroederista.

Itse siis lähtisin tällaisella hyökkäyksellä seuraavaan peliin:

Parise - MG - Pominville
Niederreiter - Koivu - Stewart
Vanek - Coyle - Bergenheim
Zucker - Haula - Fontaine

Mitä mieltä palstakollegat olisi tällaisesta kokeilusta?
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Jalkoja tarvitttaisiin lisää Minnesotalle siinä olen samaa mieltä ja kärjistin ehkä vähän liikaa Dubnykin tasoa, mutta hävisi joka tapauksessa nyt Allenille kun ekassa pelissä meni täysin toisinpäin. Olen huonosti seurannut runkosarjaa, mutta ihmettelen Haulan tilannetta, ilmeisesti on todella heikko kausi takana koska viime kauden Haula menisi tuonne heittämällä ja puskisi läpi heti kun on vähänkin tilaa. Samoin Bergenheim ekassa pelissä, todella hyvällä jalalla toi kiekkoa ylös.
Jos joku tuntee Minnesotan pelaajia olisi mukava kuulla vähän vertailuja mitkä ovat vahvuuksia näillä jotka syrjäyttävät kokoonpanossa Bergenheimia ja Haulaa?

_
 

Stark

Jäsen
Suosikkijoukkue
Florida Panthers, Minnesota Wild
Mitä mieltä palstakollegat olisi tällaisesta kokeilusta?

Jos joku tuntee Minnesotan pelaajia olisi mukava kuulla vähän vertailuja mitkä ovat vahvuuksia näillä jotka syrjäyttävät kokoonpanossa Bergenheimia ja Haulaa?

Luulen, että Kyle Brodziak ei kovin helposti tule kokoonpanosta pudotuspeleissä putoamaan. Brodz tuo peliin kuitenkin jonkinlaisen fyysisen elementin, veteraanipresenssin ja sellaisen puolustuspään osaamisen, jota Yeo ei varmastikaan halua jättää käyttämättä. Brodziak on melko usein kauden aikana hypännyt joukkuetoverien puolustukseksi ja pudottanut hanskansa etukäteen sillä saralla meritoituneempaa jantteria vastaan. Lisäksi mies pystyy pelaamaan sekä keskellä että laidalla. Näistä ketjupaikoista tappelevista kavereista Justin Fontaine ja Jordan Schroeder ovat hyvin samantyyppisiä pelaajia. Taitavia, nopeita, mutta pieniä ja auttamattoman pehmeitä. Eivät toki kaihda kontakteja, mutta ovat helposti eliminoitavissa fyysisellä pelillä. Bergenheim sitten korvaa asenteella ja taistelulla sen, mitä taidossa ja vauhdissa jää edellä mainitusta kaksikosta jälkeen. Bergenheiminkin pitää tosin ruveta näkymään pikkuhiljaa tulostaulullakin, jos haluaa paikkansa kokoonpanossa säilyttää. Sitten on vielä tietysti Matt Cooke, jota tuskin tarvitsee esitellä. Cooke ei pitkän loukkaantumisen jäljiltä ole missään tapauksessa parhaimmillaan ja joukkueen pudotuspelikonkarille voi olla vaikeaa puolustaa paikkaansa.

Erik Haula on tosiaan vähän hankala tapaus. Jalkoja toki löytyy edelleen ja alivoimalla Erik on ihan joukkueen parhaimmistoa. Tuloksenteko ei ole kuitenkaan onnistunut millään tällä kaudella ja vähän sähläämistä on peli ollut hyökkäyspäässä muutenkin. Toki tuollainen Zucker-Haula-Fontaine/Schroeder -ketju olisi ihan kokeilun arvoinen, mutta pahoin pelkään että Blues pakottaisi helposti pelin kulmiin ja siellä ei tämä ketju juhlisi. Vastahyökkäyksissä piilee oikeastaan tämän yhdistelmän vaarallisuus. Kiva olisi kyllä Haula nähdä tositoimissa. Ehkä sieltä kuoriutuisi se viime kauden yllättäjäratkaisija.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Kiitti kommenteista.
Tuohon Bergenheimiin vielä lyhyesti, mun silmään ekan pelin suorittaminen näytti siltä ettei haluttukaan Seanin ajavan maalille hinnalla millä hyvänsä, voi tietty olla vierastaktiikkaakin mutta mielestäni pelasi hyvä solidin pelin vaikka ei maalipaikkoihin juuri päässytkään, taklasikin ihan asenteella muutaman kerran. Taktiikkamuutos kotipeleihin voisi tuoda sitten sellaisen Begenheimin kentälle joka ajaa hanakammin maalille.

_
 

Wilderness

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Minnesota Wild
Luulen, että Kyle Brodziak ei kovin helposti tule kokoonpanosta pudotuspeleissä putoamaan. Brodz tuo peliin kuitenkin jonkinlaisen fyysisen elementin, veteraanipresenssin ja sellaisen puolustuspään osaamisen, jota Yeo ei varmastikaan halua jättää käyttämättä. Brodziak on melko usein kauden aikana hypännyt joukkuetoverien puolustukseksi ja pudottanut hanskansa etukäteen sillä saralla meritoituneempaa jantteria vastaan. Lisäksi mies pystyy pelaamaan sekä keskellä että laidalla.

Totta turiset Brodziakista. Oli myös pitkään tuossa kaavailussani mukana ja nimenomaan tuossa 4. kentän oikealla laidalla. Tuo kokoa ja hyvää puolustuspeliä kenttään. Täytyy samalla myöntää, että unohdin Cooken aivan täysin laskuista.

Mielelläni silti pitäisin 2. kentän samassa muodossa kuin äsken ehdotin eli Nino - Koivu - Stewart. Jos neloseen halutaan kokoa/fyysisyyttä/ilkeyttä ja perinteisempää 4. kentän ominaisuuksia, niin silloin rakentaisin kentät näin:

Parise - Mg - Pominville
Nino - Koivu - Stewart
Vanek - Coyle - Zucker
Cooke - Brodziak - Bergenheim

En tiedä onko Fontainella ja Schroederilla mitään annettavaa ainakaan St Louisia vastaan. Molemmat ovat pienikokoisia taskuraketteja kuten Zuckerkin, mutta Zucker omistaa paremmat kädet ja paljon suuremman maalinteko potentiaalin.

No tänään sarja jatkuu ja katsoaan mitäYeo on keksinyt. Toivotaan molemmista kotivoittoa ja sarja katkolle St Louisiin palatessa. LGW.
 

torskine

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jets, NHL
Poffit on saatu avattua, ja kotietu on ryöstetty St.Pauliin, mikä oli ehdoton asia, jos ajatellaan sitä mahdollisuutta, että Wild jatkaisi tästä otteluparista. Kotiedulla on nimenomaan merkitystä, ja ennenkaikkea Wildille, joka on playoffseissa tunnettu hyvänä kotijoukkueena, koska silloin voidaan vaikuttaa siihen, että mikä ketju pelaa mitäkin ketjua vastaan, ja olen sitä mieltä, että Tarasenkoa, Lehterää ja kumppaneita vastaan pitää peluuttaa ehdottomasti Koivun kenttää, tai sitten Wilderness:n ilmoittamaa Haulan kenttää, jolta jalat ei lopu koskaan, ja nopeudellaan voi pimittää edellä mainitun ketjun, sillä sitä se tarkoittaa, jos Minnesota meinaa edes ajatella jatkopaikkaa tästä sarjasta. Joko fyysisyys tai nopeus ovat se lääke, mitä Bluesia vastaan tarvitaan, ja nimenomaan tätä Lehterän ketjua vastaan. Pelaamalla edellä mainitun kentän pois Bluesilta, niin jatko on omissa käsissä. Blokki-peli on myös hyvässä kuosissa Minnesotalla, ja mustelmia on otettava mikäli jatkoon mielii. :)

MG, Parise ja Pommeri voivat pelata sitten suojattuja minuutteja, ja ylivoimaa. Toki Parise pärjää myös fyysisessä pelissä, mut muut ykköskentästä ei.

Dubnyk pelaa kotona hienosti, ja jos ei 1-2 maalia enempää mene reppuun, niin Wildin tasoiselle joukkueelle se tarkoittaa sitä, että jokainen ilta on mahdollisuus voittaa.

Olen myös sitä mieltä, että hyökkäyspäässä kannattaisi lisätä painottoman puolen karvausta, ja lisäksi antaa painetta kiekolliselle pelaajalle, ja tätä kautta Bluesin avauspelaaminen vaikeutuisi huomattavasti, ja Blues ei tätä kautta pystyisi käyttämään niin paljon fyysistä ylivoimaansa. Kiekon riistoja saataisiin myös paljon enemmän, ja yleensä kiekon riistot hyökkäysalueella johtaa aina enemmän tai vähemmän vaaralliseen maalin teko tilanteeseen.

Ajatuksia?
 

Stark

Jäsen
Suosikkijoukkue
Florida Panthers, Minnesota Wild
Wildin kokoonpano ensi yön koitokseen:

Parise-Granlund-Pominville
Zucker-Koivu-Stewart
Vanek-Coyle-Niederreiter
Bergenheim-Brodziak-Fontaine

Suter-Brodin
Scandella-Spurgeon
Leopold-Dumba

Ei siis nähdä ainakaan vielä noita Wildernessin toivomia muutoksia, vaan Bergenheim ja Fontaine palaavat jälleen neljänteen ketjuun Cookien ja Schroederin tilalle. Yeo on selitellyt Haulan penkitystä monelta eri kantilta, mutta yksi syy on juurikin tuo Brodziakin hyvä peli keskushyökkääjän tontilla.

Kuten torskine yllä kirjoitti, peluutus on nyt seuraavat kaksi peliä Yeon käsissä. Koivun kenttä voisi todellakin olla ratkaisu Tarasenkon pimentämiseen. Ainoa huolenaiheeni tuossa ketjussa on se, että Stewart ei loppujen lopuksi ole kuitenkaan perinteinen two-way-forward, vaan enemmänkin hyökkäyspään voimahyökkääjä. Zucker ei myöskään esimerkillisestä asenteestaan huolimatta ole puolustuspään osaaja, joten suuri osa puolustusvastuusta lankeaa yksinomaan Koivun harteille.

Harmillisesti yön ottelun valvominen ei taida täällä päässä onnistua, mutta aamulla jännittämistä riittää koosteen kanssa sitten kahta kauheammin. Toivotaan vahvaa kotiavausta.
 

palle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, HIFK
Tervetuloa St. Pauliin St. Louis Blues!

Olipahan peli. Varovainen alku, kotijoukkue ikään kuin haisteli aluksi millä jalalla ja intensiteetillä Nuotit ovat liikkeellä, jonka jälkeen ohjakset enemmän tai vähemmän siirtyi viherpaidoille, käytännössä koko loppumatsin ajaksi. Tiukkaa puolustamista, taklauksiin vastaamista ja nopeita jalkoja. Blues tosin paineisti Wildin puolustajia hyvin läpi matsin ja ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun Wild-puolustaja veti kiekon paineen alla pitkäksi. Bluesin terävin kärki saatiin sammutettua ja Bluesin fyysisyys ei saanut kotijoukkueen pelaajia pois tolaltaan. Varsinkin Parise-Granlund-Pominville -ketju oli läpi ottelun energinen ja hyvä. Ratkaisihan jätkät siinä sivussa tämän pelinkin.

Tähän hätään ei sen kummempia analyyseja jaksa rustata, mutta olipahan vakuuttava esitys kotijoukkueelta. Yksi kauden ehjimmistä peleistä, missä pojat pelasivat lähes 60 minuuttia tarkasti ja intensiivisesti. En muista, että Dubnykin maalille olisi päässyt syntymään yhtä ainutta vaarallista tilannetta. Niin tarkkaa ja hyvää Wildin viisikkopuolustaminen oli. Kotiyleisölle myös isot propsit, noin pitää pudotuspeleissä pitää ääntä ja olla se kuudes kenttäpelaaja. Tässä oli muutenkin enemmän sellaista pudotuspelin tuntua, enemmän kahakoita vaikka kotijoukkue pysyikin kurinalaisena koko ottelun ajan. Joku saattaisi olla ihmeissään, ettei esim. Backesille jaeltu väkivaltaisuusjäähyjä vaikka hanskat putosivat ainakin kertaalleen, mutta itse pidän tuollaisesta yli kaiken. Hieman saa läikkyä yli ja vihellysten jälkeen jopa iskuja vaihdella, ilman, että aina lyödään pelaajia boksiin. Ainoastaan tuo Ottin lopun pelleily oli taas sitä itseään. Erittäin nätti ja kova taklaus Scandellaan, jonka jälkeen 9# karkasi 132 senttisen ja 27.5 kiloisen Spurgeonin kimppuun. Olisipa mies vain tajunnut hymyillä kauniisti tuon Scandella niitin jälkeen ja luistellut Wildin vaihtopenkin ohi. Nyt hän teki itsestään jälleen kerran pellen, jolle ei voi kuin nauraa kuten Dumba konsanaan.
 

Kulpertto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, St. Louis Blues, Patrik Moisio
Juuri tämän takia itse arvostan Ottia todella korkeelle. Niinkuin joku sanoin: "saatanan ärsyttävä rottapaska". Menee vastustajan ja vastustajan kannattajien ihon alle jatkuvasti. Varmaan ärsyttävin pelaaja vastustajille koko liigassa.
 
Suosikkijoukkue
JYP
Koosteen perusteella MG oli todella vaarallisen näköinen ja rakenteli hyvin peliä. Olisi tosin voinut laittaa kiekon avopaikasta tyhjiin eikä sivurautaan, mutta muuten tekeminen oli todella vakuuttavan näköistä. Granlund on keväällä yleensä parhaassa iskussa, mikä on mielestäni arvostettava ominaisuus pelaajassa. Vaikka runkosarja ei mennyt kovin kummoisesti, uskon miehen saavan playoff-näytöillä ihan hyvän sopimuksen kesällä.
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Juuri tämän takia itse arvostan Ottia todella korkeelle. Niinkuin joku sanoin: "saatanan ärsyttävä rottapaska". Menee vastustajan ja vastustajan kannattajien ihon alle jatkuvasti. Varmaan ärsyttävin pelaaja vastustajille koko liigassa.
Edellis matsissa oli hieno tilannekun Ott syleili, silitteli ja taputteli hellästi Zuckerin päätä. Näytti sille, että lauleskeli myös jotain tuutulauluja samalla :D

Koosteen perusteella MG oli todella vaarallisen näköinen ja rakenteli hyvin peliä. Olisi tosin voinut laittaa kiekon avopaikasta tyhjiin eikä sivurautaan, mutta muuten tekeminen oli todella vakuuttavan näköistä. Granlund on keväällä yleensä parhaassa iskussa, mikä on mielestäni arvostettava ominaisuus pelaajassa. Vaikka runkosarja ei mennyt kovin kummoisesti, uskon miehen saavan playoff-näytöillä ihan hyvän sopimuksen kesällä.
Mikke pelaa kyllä fiksusti ja rakensi monta hyvää tilannetta. Ehkä muutaman vuoden päästä saa tehtyä myös itestään ison uhkan, silloin Mikkellä olisi mahdollisuus nousta ihan NHL:n terävimpään kärkeen. Laukausta ja varsinkin suoraan syötöstä ja luistelusta lähtevää laukausta täytyy treenata paljon ja näin varmasti Mikke tekeekin.

Mielestäni viime öinen matsi näytti aika paljon ensimmäiseltä ottelulta ja niinkuin @palle edellä mainitsi, Wild puolusti lähes virheettömästi. Mielestäni Bluesin paras sauma on hidastaa peliä ja tämän parhaiten osaa Lehterän ketju. Toisessa pelissä tämä toimi, mutta sitä en tiedä miksi tässä pelissä se ei onnistunut.

Ainakin nuot suorat hyökkäykset, tai siis niitä vastaan puolustamisen wild tuntuu hoitavan hemmetin hyvällä varmuudella. Tähän tietenkin vaikuttaa huomattavasti se, että ainakin silmämääräisesti wildin vaaralliset kiekonmenetykset on toooosi vähissä. Hyökkäykset pystytään päättämään hyvällä prosentilla ainakin jonkun näköiseen yritykseen. Erkka W, professori sanoi vuosi sitten haastattelussa, että hän on alkanut kallistua siihen, että se miten hyökkäykset päätetään on jopa tärkeämpää, kuin miten hyökkäyksiin lähdetään. Vaikka en mitään selkeää havaintoa asiasta ole tehnyt, niin väittäisin Wildin päättävän hyökkäyksensä järkevästi.

Tarasenkollekin hiukan kontarstia pelien välillä, kun edellismatsissa juhli hattutemppua, niin nyt tehosaldo näytti -3.

E: ja otaksun Erkan tuolla tarkoittavan sitä missä asemissa viisikko on hyökkäyksen päättyessä. Ei sitä, että heiluuko verkko.
 

Tiedote

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Yeo oli fiksu ja rohkea peluuttaessaan 11-64-29 ketjua suhteellisen paljon Tarasenkoja vastaan ja täysi ylijuoksuhan tuosta tuli. Toivottavasti torstaina nähdään samanlainen show ja St.Louisiin sitten viikonloppuna katkaisemaan sarja hyvissä ajoin!

Edit: Tuosta Tarasenkon esitysten kontrastista koti- ja vieraspelien välillä tulee pitkälti mieleen viime kevään Nathan MacKinnon Colorado-Wild sarjasta. Poika ei juurikaan Xcel Energy Centerillä loistanut, toisinkun kotikentällään.
 

Mats Sundin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Wild, Erik Haula
Juuri tämän takia itse arvostan Ottia todella korkeelle. Niinkuin joku sanoin: "saatanan ärsyttävä rottapaska". Menee vastustajan ja vastustajan kannattajien ihon alle jatkuvasti. Varmaan ärsyttävin pelaaja vastustajille koko liigassa.
Enemmänkin vaikutti tässä pelissä siltä, että Wildin pelaajat pääsivät Ottin ihon alle kun eivät lämmenneet provoilulle ja naureskelivat hänelle läpi ottelun.

Tämä olikin varmasti yksi syy miksi Wildin peli kulki niin hyvin: ei lähdetty mukaan mihinkään ylimääräiseen ja pelattiin sitä omaa peliä. Jos Wild lähtee haastamaan Nuotteja liikaa fyysisessä pelissä, niin siitä ei kyllä hyvää seuraa.
 

olkikuukkeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina Hurricanes, NHL:n suomalaiset
Enemmänkin vaikutti tässä pelissä siltä, että Wildin pelaajat pääsivät Ottin ihon alle kun eivät lämmenneet provoilulle ja naureskelivat hänelle läpi ottelun.

Tämä tuli kyllä huomattua. Wild vastasi hämmästyttävän kypsästi Bluesin hämmentämispyrkimyksiin ja pelasi kovaa takaisin (jopa Miken ja Fontainen kaltaiset pienet taitopelaajat veivät aina taklauksensa loppuun asti), mutta näytti vähät välittävän ärsyttämisestä. Coylen ja Backesin Wildin maalinedustalla käyty tilanne tästä hyvänä esimerkkinä: Backes kävi ilman hanskoja häntä pidelleen Coylen kimppuun, joka puolestaan tuijotti ja tönimällä piti Backesin loitolla tämän selvästi raivostuessa tilanteessa. Kun Backes vielä vähän tinttasi leukaan, niin vastaus annettiin suusanallisesti tuomarin suuntaan.

Noin muilta osa-alueiltaan peli muistutti monessa suhteessa edelliskevään Colorado-kotipelejä. Wildin viisikko piti karvauksen korkealla, mutta tarvittaessa "romahti" puolustuskeskustaan pitäen Bluesin 60 minuuttia lähes täysin vailla maalipaikkoja(!!!). Kun ottaa huomioon nuottipaitojen riveissä olevan taidon määrän, oli tämä lähes käsittämätön suoritus Minnesotalta, varsinkin kun se ei näyttänyt suoranaisesti hidastavan heidän omaa hyökkäyspeliään.

Tässä parivaljakossa on kyllä kaikki edellytykset huippusarjaan, molemmilla on laaja ja tasaisen kova rosteri hyvillä maalivahdeilla ryyditettynä. Nyt vain Bluesin täytyy keksiä lääke Minnesotan älykästä viisikkopuolustusta vastaan. Fyysisyyden korostaminen saattaa olla virhe, vaikka se St. Louisin vahvuuksiin kuuluukin. Nyt se näytti kaventavan työkalupakkia huonolla tavalla.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Olihan statement! Tervetuloa Blues hornankattilaan, tykkäsin kovasti hallin tunnelmastakin tv:n välityksellä, kova oli meininki hallissa ja huudettiin kovalla intesiteetillä, välillä pelaajien nimilläkin. Pelissä näin pitkälti vain yhden joukkueen, Minnesota oli paljon vahvempi kuin uskalsin odottaa. Mukavan fyysinen ja juuri oikealla tavalla, miestä seinälle, maalinedusta puhtaana tavalla tai toisella niin kuin Coyle näytti, ei lähdetty kuitenkaan aivottomaan voimienmittelöön mihin tuntui olevan Bluesilla välillä haluja, ymmärrettävästikin kun putki ei oikein luistanut.

Nyt oli Bergenheim kentällä ja juuri niin kuin itsekin halusin Seania nähdä, olin unohtanut että pystyy pelaamaan tuolla fyysisyydellä. Korostan fysiikka-sanaa ehkä liiallisuuksiinkin mutta näen se kuitenkin yhtenä erittäin isona asiana tässä sarjassa ja ehkä käänteentekevänä kun Minnesota pystyi vastaamaan fyysiseen haasteeseen viisaasti ja nimenomaan pelillisesti.

Granlund oli loistava, edelleen viimeinen silaus puuttuu, mutta ei ole kaukana se wonder boy joka veisi isoa pakkia kahville ja siitä unelmapassia, tuo flow tila oli jo lähellä siinä 3. erässä kun Minnesota pyöritti pitkään. Parise alkaa heräämään ja odotankin häneltä enemmän, mutta suoritukset on näköjään aika paljon kiinni Grannysta, olisin odottanut että pystyisi enemmän puskemaan läpi laidasta jne, mutta se olikin Granlund joka puski laidasta läpi ja jenkkiselostajakin hehkutti Miken potkua, iso yllätys tuollainen liike, jalka ja luistelutreeniä tehty näköjään ja nyt kerätään hedelmiä.

Koivu on kärjistetysti oma harmaa itsensä, pelaa hyvää ja fyysistä peruspeliä, mutta puuttuu se jokin jolla murrettaisiin puolustus. Bluesin puolustus pelaa hyvin ukkoa ja helppo päästä ei niin nopeaan Koivuun kiinni, tämä ketju ei suorita lähelläkään Granlundin ketjun tasolla kokonaisuudessaan, Zucker tosin on aika vikkelä ja saa jotain aikaan, välillä ihan yksinkin.

Kun Blues oli nihkeä niin oli Lehteräkin, muutamia hyviä passeja mutta ei lähelläkään huipputilanteita missä olisi päässyt ruokkimaan Tarasenkoa.

Veskoissa Dubnyk oli löytänyt hyvän vireen ja nähdäkseni jopa hymyili maskinsa takana kesken pelin mikä kertoi vapautuneesta otteesta ja hei mennään 1-1 tilanteessa sarjassa ja jätkät rentoina kentällä, kylmäpäistä. Samoin Dumba nuorena rookiena pelaa kuin kokenut pakki ja naureskelee sille kun Ott meinaa kipata vaihtoaitioon sisään, nämä kertoo paljon Minnesotan vapautuneesta peliotteesta, iloa on ja onnistumisiakin tuli, uskon että tulee jatkossakin. Taisi olla aika tärkeä tuo vierasvoitto Wildille muutama päivä sitten.

_
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Enemmänkin vaikutti tässä pelissä siltä, että Wildin pelaajat pääsivät Ottin ihon alle kun eivät lämmenneet provoilulle ja naureskelivat hänelle läpi ottelun.

Näin itsekin näen tämän asian Ottin suhteen, kääntyy Wildin eduksi näköjään se ettei ole yhtä fyysinen kooltaan, silloin syntyisi enemmän näitä pareja puolin ja toisin, oltaisiin hämmentämässä Bluesin kärkihyökkääjiä jne. Nyt ovat selkeästi fysiikalta altavastaajia eivätkä lähde näihin nahinoihin mukaan, tietää enemmän jäähyjä Bluesille ja muutamaa nyrkkimatsia vähemmän faneille, viisasti pelaavat ja nyt katse kohdistuu seuraavan pelin asetelmaan. Mitä tekee Blues jos ei pysty heti pelillisesti haastamaan Wildia, nähdäänkö vielä tyhmempiä ylilyöntejä vastustajan kärkijätkiä kohtaan, torstai aamuna ollaan sitten viisampia tämänkin suhteen.

_
 

Kulpertto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, St. Louis Blues, Patrik Moisio
Enemmänkin vaikutti tässä pelissä siltä, että Wildin pelaajat pääsivät Ottin ihon alle kun eivät lämmenneet provoilulle ja naureskelivat hänelle läpi ottelun.
Juujuu. En nähnytkään tätä peliä. Enkä tarkoittanutkaan viestilläni tätä peliä vaan kokonaisuutena.
 

palle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Minnesota Wild, HIFK
Jonkinlaista matsiraporttia olisi arvon palstaveljiltä kiva saada. Heräsin parahiksi katsomaan kolmannen erän vikat minuutit ja tuloksen nähtyäni, ei mulla ole pienintäkään aikomusta katsoa tuollaista teurastusta kokonaan.

Bluesin terävimmältä kärjeltä on vaadittu heräämistä, etenkin game 3:n jälkeen ja kappas, kaverit heräs ja teki Minnesotasta ja Devan Dubnykista reikäjuustoa. Ennätysalhainen määrä taklauksia Bluesilla, joten sinne on selkeästi tultu pelaamaan vain lätkää ja jätetty kaikki ylimääräinen pois.

Dubnyk minua on huolettanut ennakkoon eniten, näihin pudotuspeleihin lähtiessä. Vaikka mies on pitäny Wildia pystyssä läpi runkosarjan, niin sen verran testaamaton kaveri on loppupeleissä kyseessä, että tällainen tulos yksittäisestä pelistä ei ihan hirveästi yllätä. Ottaen vielä huomioon sen, että Dubnyk ei ole ollut kauhean vakuuttava missään tämän sarjan peleissä, niin kyllähän tämä koko Wildin pudotuspelitaivalta silmällä pitäen on huolestuttava tilanne.

Täytyypä myös todeta, että voi vittu Yeo. En ole halveksuntaani Wildin pohjois-korealaista päävalmentajaa, Dum-Fuk-Yeoa kohtaan koskaan osannut peitellä, ja tällaisen esityksen jälkeen tekisi mieli ampua suusanallisesti tuo kalju rillipää alimpaan helvettiin. Dubnyk siis vaihdettiin maaliltaan pois vasta kuuden päästetyn maalin jälkeen. Kuuden. Ei esimerkiksi kahden tai kolmen, kun peli oli vielä teoriassa käännettävissä. Kuuden. Vanek. Palstaveljet rapakon toisella puolen tietävät kertoa, että mies oli oma 100%:n lahna itensä jälleen kerran. Omaan silmään Bergenheimilla näytti olevan pelihaluja ja jalkoja vielä kolmannen erän loppuhetkillä ja mies saa tällaisessa matsissa kellotettua vaivaiset 10 minuuttia peliaikaa. Ja sitten Dany Heatley... Anteeksi, Thomas Vanek saa kaiken anteeksi ja pukee lähes 100% varmasti jälleen seuraavaan peliin. Se on muuten hienoa nähdä, että Wildin "ykkösyv" lahnasi taas valtaosan tuosta ainokaisesta ylivoimasta, Vanek ja Pominville olivat varmaan jälleen kerran poikkeuksellisen luovia yv:llä. Suterin viivapelaamisesta puhumattakaan. Ja kakkosyv tällää Wildin ainokaisen alle 20 sekunnin yrityksellä. Arvaatte varmaan mikä ryhmittymä kuitenkin saa taas ensi pelissä valtaosan ylivoima-ajasta, sikäli mikäli yv:lle pääsevät.

Nyt seuraavaan peliin Schroeder ja Haula kokoonpanoon. Jalkoja, jalkoja ja vielä kerran jalkoja. Vanek pressiboksiin ja Kuemper aloittaa. Ei tule IKINÄ tapahtumaan, koska Yeo, mutta aina saa toivoa.
 
Nyt seuraavaan peliin Schroeder ja Haula kokoonpanoon. Jalkoja, jalkoja ja vielä kerran jalkoja. Vanek pressiboksiin ja Kuemper aloittaa. Ei tule IKINÄ tapahtumaan, koska Yeo, mutta aina saa toivoa.

Koko peliä en katsonut vaan tuon lopun niin kuin sinäkin, ja tämän jälkeen highlightsit. En lähtisi ehkä Kuemperillä kuitenkaan. Muuten olen samaa mieltä. Erityisesti Schroeder on tuonut juuri sitä energiaa ja vauhtia jota tarvitaan. Ja Vanek on ihan älyttömän hidas ja häviää kiekon usein, eli vaihtoon kiitos.
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Tästä on kehkeytymässä todella mielenkiintoinen sarja. Molemmat joukkueet vetävät toisiaan pataan vuoron perään aika reippaastikin. Wild on yllättänyt ainakin itseni, Bluesin näin todella vahvana mestarisuosikkina, mutta niin vaan villit pistävät kovasti hanttiin, olkoonkin, että yön pelissä kävi kuten kävi. Eiköhän Blegi tämän vielä klaaraa, näin uskon, mutta ellei, niin Sharksin saappaat on täytetty.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös