Lapsuuden koti, missä tuli asuttua sinne ~20v ikävuoteen asti, sijaitsi n. 400m päässä kaupungin squash-hallista, josa löytyi muistaaksen 8 koppia. Siellä tuli pikkupoikana paljon pörrättyä ja taisin seuran treeneissäkin käydä jonkun kerran, vaikka oma laji oli jalkapallo. Silloin aikoinaan kaupungin seura oli yksi myös Suomen kärkijoukkueista. En muista oliko Elopuron Samikin joskus Keravaa edustamassa. Taisi olla. Pentti Pekkanen ainakin.
Ala-aste-iässä sitten tuo sama halli oli juuri valmistuneen koulun ainoa/lähin liikuntahalli, kun sijaitsi tien toisella puolella. Ja harrastus pysyi elossa vielä lukioikään asti, jolloin kaverin kanssa meillä oli jopa vakivuoro viikottain. Sieltä on lähdetty moneenkin eri lukion rientoihin tunnin treenin ja saunakaljottelun jälkeen. Oi niitä aikoja. Hyvin nousee muuten hattuun, kun hakkaa tasaväkisen kaverin kanssa tunnin sellasella tempolla kössiä, että laatta meinaa lentää jo 10min jälkeen. Sen jälkeen iso pullo kossu Vargtassia lauteilla ja ravintolassa (abijuhlia) tyttöystävälle selvittelyä että käytiin vaan pelaamassa tunti kässiä.
Opiskeluaikana (1997) tuli sitten pelattua tätä hienoa lajia toistakymmentä kertaa Lpr Huhtiniemessä, kun löytyi taas sopiva vastus. Sen jälkeen satunnaisesti tämän lapsuuden kaverin kanssa, jonka kanssa oli vakivuoro. Pelattu Hämeenlinnassa, Tuusulassa, Riihimäellä ja Keravalla ainakin. Nyt viimeisestä aikaa varmaan 10v. En edes tiedä onko ko. kaupungeissa enää koppeja.
Viimeisin keiķka stadissa joku 5-7v sitten kun kävin muutaman juoksukaverin kanssa pelaamassa, kun paljastui että ovat harrastaneet lajia. Oli muuten paikat helvetin pitkään kipeänä kun 15-20v innolla rymisteli menemään, ~40v nivelillä. Mutta hengissä siitäkin selvisi.
Aivan loistava laji, sääli että on ollut hiipumassa koko 2000-luvun. Pitääkin muuten ruveta selvittelemään missä on paikkoja jossa pelata, kaivaa mailat esiin ja ottaa vanhan kilpakumppanin kanssa pari matsia.