Ensimmäinen kerta Brucen keikalla ja kyllä tämä poika on myyty! Myyty tuon karismaattisen esiintyjän taiteelle, musiikille, E Street Bandin huippumuusikkoudelle, svengille, menolle ja meiningille. Mentiin paikalle jo klo 12 jälkeen hakemaan jonotusnumero käteen - asia, mitä en koskaan luullut tekeväni - ja sen jälkeen yksi olut naamaan terassilla ja sitten alkoi jonotus veden voimalla sinne, tänne ja tonne, mutta kaikki palkittiin jo klo 18, kun Pomo saapui lämmittelemään yleisöä ihan yks-kaks yllättäen. Jalat alkoivat huutaa hoosiannaa jo siinä klo 20 maissa, mutta saapuihan se bändi viimein. Noin 4-5 metrin päästä lavasta tuli seisottua, eli näki Brucen, sekä bändin kaikkine juonteineen ja arpineen. :) Jake Clemons bändin kuopuksena osoitti olevansa huikea soittaja ja nuorella miehellä on varmasti loistava ura vielä edessäkin päin. Välillä oli itselläni pientä puutumista havaittavissa fiiliksen suhteen noin keskivälillä, kun bändi jammaili menemään Syvän Etelän malliin, mutta loppupuolihan oli sitten silkkaa tykitystä, ja tosiaan saatiin se neljä tuntia Brucea bändin muodossa ja akustinen lämppäys päälle. Huikea ukko, huikea bändi. Best spent 70 euros ever.
Lisättäkööt vielä se, että kuinka hienosti Bruce otti yleisönsä huomioon. Kävi miltei joka toisessa, tai kolmannessa biisissä yleisön joukossa tervehtimässä fanejaan, laulattamassa heitä ja ottamassa plakaateja vastaan. Tosiaan illan sykähdyttävin hetki oli se pikkupoika laulamassa Waiting On A Sunny Dayn kertsiä. Tuosta kelpaa kavereilla koulussa kertoa. :)
