Kärsiikö joukkue nyt viimevuosina tehdyistä pelaajavalinnoista, todellinen potentiaalisuus vs. Vaasalaisuus?
Aiemmin A-nuoriin hankittiin paljon muiden ylijäämiä tai ulkomaanvahvistuksia, kun omien B- ja C-nuorten toiminta oli niin lapsenkengissä. Pelaajapolkua ei käytännössä ollut ja harva noista hankinnoista pelasi lopulta kovinkaan montaa peliä edustuksessa, vaikka joukkue oli vielä Mestiksessä.
Vasta Liiganousun jälkeen on ymmärretty oman junioritoiminnan tärkeys ja toimintaa muutettiin joka ikäluokassa, jotta saatiin luotua pelaajapolku C-nuorista aina edustukseen asti. Tavoite on nousta alueen ykkösseuraksi nuorten kasvattamisessa ja tämä näkyy pelaajien rekrytoimisessa, jossa keskitytään siihen, että alueen huippulupaukset päätyvät Sportiin eikä esim. JYPiin tai Tampereelle. A-nuorissa tämä on näkynyt varsin heikkona menestyksenä ja potentiaalisten yksilöiden vähyytenä, kun sisään ollaan ajettu pelaajia, jotka taas ovat kärsineet nuorempien ikäluokkien toiminnan heikkoudesta. Esimerkiksi C-nuorissa ei ollut muutama kausi sitten joukkuetta ollenkaan ja B-nuoret eivät onnistuneet nousemaan useista yrityksistä huolimatta SM-sarjaan, joka vei muutamia lupauksia muualle. Kun C-nuorissa saatiin taas joukkue pystyyn, niin ensimmäisen kauden pienen Mestis visiitin jälkeen SM-paikka saatiin vakiinnutettua viime kaudella ja tällä kaudella oltiin jo joten kuten mukana kamppailussa ylemmästä SM-sarjapaikasta.
Tällä kaudella jokaisessa ikäluokassa on menty mielestäni eteenpäin suunnitelman mukaan ja saavutettu hyviä tuloksia. B-nuoret saivat aloittaa kautensa SM-sarjasta joka on ehkä se kaikista tärkein asia pelaajapolun kannalta. Tuossa iässä pelaajat karkaavat useimmiten muualle mikäli jostain tarjotaan pelipaikkaa korkeammalla tasolla (esim. Otto Latvala saattaisi olla tällainen nimi), joten tuon paikan pitäminen on ihan välttämätöntä. Tuskin olisi Wiljami Myllyläkään tullut Sportiin mikäli kausi olisi aloitettu Mestiksestä. Tämän kauden menestys on ollut kuitenkin niin hyvää, että SM-paikan säilyttämisessä ei pitäisi olla vaikeuksia. Harmi kuitenkin, ettei hyvin alkanut kausi jaksanut kantaa ylempään SM-sarjaan asti. Hyökkäyksen ja puolustuksen epäsuhta näyttäisi tosiaan olevan melko suuri tässä ikäluokassa. Rauza on kuitenkin laatuveskari tähän sarjaan, joten päästettyjen maalien määrä ei pitäisi olla sarjan toiseksi suurin. Pari B-ikäistä on kuitenkin ollut melkein koko kauden A:n mukana, joten sillä on ollut jonkin verran vaikutusta.
Pidän A-nuortenkin kautta onnistuneena, sillä useampi yksilö on ottanut isoja edistysaskeleita. Menestys tulee siinä sivussa, jos on tullakseen, mutta ensisijainen tavoite on kuitenkin yksilöiden kehittäminen. Varmasti jatkossa voidaan odottaa myös parempaa menestystä, kun juniorimylly alkaa tuottamaan oikein kunnolla. Pelaajatyyppejäkin on montaa erilaista, joka on hyvä signaali edustukselle ja toivottavasti moni nostetaan ensi kaudella vähintään kevääksi/kesäksi edustuksen harjoittelurinkiin. Viitasalo oli viime kaudella paljon loukkaantuneena ja nyt ensimmäisellä täydellä kaudella A-nuorissa taitaa edelleen johtaa pakkien pistepörssiä. Varmasti fysiikkaan ja luisteluun tulee panostettua jatkossa enemmän ja etenkin jos luisteluun saa lisää flowta niin se näkyy myös kiekollisessa pelissä.
Jos en väärin muista niin Urheiluakatemian harjoituksissa pakit ja hyökkääjät saavat yksilöllistä harjoitusta erikseen, joten en tiedä pitäisikö puolustajien kehittämiseen panostaa vielä enemmän tai onko sitä edes mahdollista toteuttaa järkevästi. Pelitapaa voisi varmasti muuttaa puolustusvoittoisemmaksi, mutta se ei taas palvelisi kiekollisesti lahjakkaita hyökkääjiä parhaalla mahdollisella tavalla. Itse olen sitä mieltä, että tähän asti tehty työ on tuottanut hedelmää ja samaa kannattaa jatkaa kevätkaudellakin. Varmasti joukkueiden valmennus osaa arvioida paremmin yksilöllisen valmennuksen tarpeet ja kehittää sitä sen mukaan.