Voihan nenä. Katkes putki. Hienoa oli nämä 8-0 pelit, mutta hyvä näinkin. Miika jämsä näytti että vire on tallella, ja Mattila otti sen pakollisen kakkosen, ja pelasi sekin hyvin. Jäähyistä sen verran että harvoin se alivoima tuntuu ajallisesti lyhyemmältä kuin ylivoima; tänään tuntui siltä. Ja mihin nämä sportin jäähyvihellykset ovat häipyneet?
Nro 66 oliko se Fogström? En nähnyt muuta kuin numero, mutta kuitenkin hän pelasi näyttävästi kun oli jäällä. Toki peli oli jo ehkä pelattu jo silloin mutta kuitenkin.
Alussa oli vähän hakemista ja hermostunutta peliä. Mutta en käsitä mitä poppakonsteja ollaan opittu. Vastustajan selkärankka katketaan ekassa ja naatiskellaan ne kaksi seuraavat erät. Muutama tuttava on joskus sanonut että pelihän on tylsä jos mennään ylivoimaiseen johtolukemiin, minä väittäisin Vaasalaisena että niitä kovia aikoja on koettu niin monta kertaa että jokainen tehty maali on ihana, vaikka se olisikin se yhdestoista maali. Pakko nauttia kun pystyy.
Mistä tämä kipinä syntyi? Onko se Höylä, Manner, Pernaa, Hildén, vai onko se nämä yhteensä? Veikkaisin että ollaan saatu hyvä me-henki päälle kuitenkin ja siitä se johtuu. Höylästä sen verran, että uskon että hän tuli juuri oikeaan aikaan joukkueeseen. Hyvä ettei tullut syksyllä, sillä nyt ne onnistumiset tulee. Ja vaikka hän on pelannut näyttävästi, niin kuitenkin nollapelit johtuu koko joukkueesta! Harvoin tehdään suuria määriä maaleja ottelussa päästämättä yhtäkään. Nyt jatketaan silti sitä nöyrää ja tarkaa puolustamista, ei anneta kovin monta mahdollisuuksia, ja silloin kun annetaan niin Höylä hoitaa loput.