Tuosta Sumun linkistä piittaamattomana aion kirjoitella tähän hieman Sportilaisten otteista, koska ne tuskin patafaneja erityisemmin kiinnostaa.
Sport oli matkassa 17:sta kenttäpelaajalla ja 2:lla veskarilla. Poissa olivat Westergåd, Suonpää ja Pajuluoma eli 1, 2 ja 3-ketjun sentterit. Muita sivussa olleita oli Myllyaho, Jämsä ja Hällfors.
Ulkopuolisia kokoonpanossa olivat Veli-Pekka Koskinen, Jesper Söderholm ja Juha Kaari. Miehet ja junnut pelasivat lähtökohtiin nähden kohtuullisen pelin. Nämä miehet olivat kuitenkin eniten vietävinä.
Hyvin liigamiesten keskuudessa vääntivät Sportin luottomiehet. Jarno Kososella ei ollut puolustuksessa mitään hätää. Ja paluun "huipulle" tehnyt Teemu Viemerö taklasi muutaman kerran todella lujaa. Backman kikkaili tutusti, mutta edelleen mies katoaa välillä totaalisesti kuvioista.
Sport aloitti pirteästi ja luistin liikkui Ässä-paitoja vilkkaammin. Loppua kohden osat vaihtuivat karusti ja tuntui kuin Sport pelaajilta olisi loppunut kunto. Toki kolme vitjaa, alla kolme päivää jäätreeniä ja ensimmäinen peli painoi jaloissa. Vaihdot pitkittyivät ja jalat alkoi painaa. Isot miehet olivat tästä ehkä parhaana esimerkkinä: Kalle Mattila ja Pasi Pieninkeroinen painoivat aluksi hyvin, pääsivät vetopaikkoihin, mutta loppua kohden katosivat täysin kuvioista.
Uusisto miehistä jäi todella positiivinen kuva. Juha Salmu oli puolustuksen paras. Luistelu on todella jouhevaa ja olegsorokinsmaiset pyörähdykset saivat ansaitut aploodit. Salmu tukee hyvin hyökkäyksiä ja pääsikin muutaman kerran hyviin vetopaikkoihin. Pieni koko on hieman rasitteena omassa päässä.
Teemu Kuusisto oli myös innokkaalla pelipäällä ja yhteispeli Kristian Hjerpen kanssa onnistui kohtuullisesti. Kuusisto haastoi pakkeja innokkaasti ja miehen liuku on Mestikseen ilmiömäinen. Kuusisto myös rakenteli peliä hyökkäyspäässä odotettua paremmin.
Kasper Kenig liikkui mukavasti ja tekaisi maalinkin. Yhteys kanssapelaajien kanssa oli täysin hakusessa, mutta tulevaisuudessa tästä kaverit on meille paljon iloa. Nopeus tuo tilaa muilla ja kun vierelle laitetaan sarjan paras playmaker tulee tulosta varmasti.
Kim Nabb jaksoi hyvin ja väläytteli muutaman kerran taitojaan. Riskaska jäi vähän härkämäinen kuva. Luistelu on aika kankeahkoa, mutta tahtoa ja asennetta näytti riittävän.
Kokonaisuutena aika odotettu avaus. Toki ero repsahti turhan suureksi. Pari viikkoa treeniä ja osa sairastuvalta takaisin, niin Pelicanssia vastaan otellaan jo huomattavasti tasaisemmin.