Sotilaskoti

[Paitselo]

Kaikilla Suomen armeijan koulutuksen läpikäyneillä miehillä ja naisilla on väkisinkin kokemuksia Vihreistä Sisarista - siis Suomen Sotilaskotiyhdistyksen ylläpitämästä hienosta palvelusta.

Sotkussa varusmies (tai varusnainen) voi ylläpitää kosketustaan siviilielämään - Sotkussa "aivo lepää" kun siellä ei tarvitse ponnahtaa pallilta ylös tervehtimään yllättäen sisälle kahvihampaan kolotusta vaimentamaan saapunutta satunnaista majuria tai everstiä.

Sotkun munkit tai munkkirinkilät ovat myös kuuluisia herkulliselta maultaan. Missä päin Suomea juuri SINÄ olet nauttinut ne kaikkein maukkaimmat Sotkun munkit?

Tai oletko ollut palvelusaikanasi Sotkussa esim. Sotkurakettina tai muuten vaan siellä keittiön puolella mukamas tekemässä jotakin yleishyödyllistä duunia?

Meikäläinen palvellessaan Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentissä Isosaaren linnakkeella sai kovasti kokemusta Sotilaskodin "stagen takana" - tuli nimittäin viipaloitua sämpylä jos toinenkin juustolla ja meetwurstilla.... hyvä puoli tuossa Sotkukomennuksessa oli se, että sai siellä keittiön puolella ihan vapaasti syödä mitä tahansa, niin paljon kuin halusi. Tämä siis "kaudella" 1976-1977... miten lienee nykyisin?

Niin ja ehdin minä rakastuakin siellä Isosaaressa yhteen (vaikka yhdyntä jäi toiveuneksi) rantapyssyn majurin 19-vuotiaseen tykkitissiseen tyttäreen... oooooh

 

[dali]

Meikäläisen repertuaariin kuuluivat tuplamunkki ja iso kokis vuoden verran Savon Prikaatissa. Tuo ihana aika sattui välillä heinäkuu 2000 ja kesäkuu 2001.

Parhaimmalta munkit maistuivat aina jonkun tst-harjoituksen jälkeen, kun oli saanut vaihdettua puhdasta ylle ja pestyä kuoleman hajun ihostaan pois.

Huvittavin sode-elämys sattui eräässä puolustusharjoituksessa, jossa sodeauto ilmestyi yks-kaks yllättäen raskaan sinkomme tulialueen eteen ja vastapuoli meni ostoksille. Käsky oli, että jokainen ohiajava ajoneuvo on vihollisen vaunu, joten tulitoimintaa päästiin harjoittelemaan :P

Sen jälkeen mummot tulivat kahveineen käymään meitin luona. Jokseenkin oudolta tuntui mennä sotamaalaukset naamalla ja havut päässä kesken tilanteen ostamaan kahvit ja karkkipussi. Oletuksena kun oli, ettei sodeauto keskelle sotaa eksy...

Soden naiset eivät minussa herättäneet järin suuria positiivisia tunteita. Suurin osa oli nimittäin vanhoja opettajiani yläasteelta. Jälleennäkemisen tunne oli molemmin puolin hämmentävä, ellei peräti varovaisen kitkerä.

Kaikkein maukkaimmat munkit maistoin Pahkajärven ampuma-alueen sodessa. Siellä myös sotilaskotisisarten joukossa oli pari oivaa parikymppistä mammaa, jotka tulivat ihan kuulumisia kysymään meiltä loppusodan veteraaneilta :D

 

[Paitselo]

Viestin lähetti dali


Kaikkein maukkaimmat munkit maistoin Pahkajärven ampuma-alueen sodessa. Siellä myös sotilaskotisisarten joukossa oli pari oivaa parikymppistä mammaa, jotka tulivat ihan kuulumisia kysymään meiltä loppusodan veteraaneilta :D

Jaa, me aikoinaan kutsuimme näitä "auliiita" parikymppisiä sotkusisarmammoja yleisnimityksellä "hylsy".
Jos meni hylsyä paljaaltaan koittamaan, niin seurauksena saattoi olla ns. visvaa vuotava tuppimuna...

Mutta ei kai nykyään kukaan enää sillai paljaltaan...

 

[Metalwarrior]

Meikäläisen sotkuaika oli 13 vuotta sitten Turun Heikkilän kasarmilla 8kk ajan. Olihan sielläkin sellaisia asiallisia pakkauksia jotka avoimesti flirttailivat tykäreille.

Kyllähän varsinkin alokasaikana sodeen pääsy oli yhtä juhlaa. Uutenavuotena porukka kiskoi ykkösolutta sen minkä jaksoi ja yritti kovasti tulla känniin. Kohtalaisen huonolla menetyksellä.

 

[sampio]

Savon Prikaatissa minäkin pääsin osaksi sotilaskodin antimista. Suosikkini oli pitkäviineri ja kappi kuhvia. Joiduin muutaman kerran myös soderaketiksi, kun vastuu kiersi komppanialta toiselle vuoroviikoin (tai jotain sen tapaista). Hyvä puoli noissa hommissa oli ne ilmaiset berliininmunkkikahvit. Kerran kävi peräti siten, että sotkua ei avattu seuraavana päivänä ollenkaan, syytä en muista, ja minä muutaman muun jullin kanssa sain tyhjentää pullahyllyn. Muutama munkki ja viineri siitä liikeni jokaiselle.

edit: ja saapumiserä oli I/99

 

[dali]

Viestin lähetti Predator
Jaa, me aikoinaan kutsuimme näitä "auliiita" parikymppisiä sotkusisarmammoja yleisnimityksellä "hylsy".
Jos meni hylsyä paljaaltaan koittamaan, niin seurauksena saattoi olla ns. visvaa vuotava tuppimuna...

Mutta ei kai nykyään kukaan enää sillai paljaltaan...

Niin. En lähtenyt heidän kiusantekoonsa mukaan (sitä avoin flirttailu on kymmenen päivää metsässä olleelle). Heille oli myös ilmestynyt sen verran jalometallia vasempaan nimettömään, että arvasin nämä hylsyt miinoitetuksi.

 

[Roku]

Säkylässä, Porin Prikaatissa söin suuren vuorellisen munkkeja ajalla 14.10.1987 - 8.6.1988. Tapanani oli heti palveluksen jälkeen rynnätä pää neljäntenä jalkana särpimään kahvia ja munkkeja naamariin niin suurella kiireellä, että siinä ei paljon ehtinyt katsella minkä näköinen ja kokoinen kapiainen milloinkin vastaan tuli. Aina jäi vetämättä käsi lippaan, joten ei kun takaisin kassun portaille ja uudestaan matkaan: "jos se toisella kertaa jo sujuu paremmin, MINULLA on kyllä aikaa".

Sotkussa oli mukava lueskella lehtiä ja katsella minkä näköisiä nelihuulisia kottaraispönttöjä kelläkin mopolla tai gonamiehellä oli vieraana, poislukien tietysti ne kerrat kun oma rakas tuli katsomaan.

Välillä mentiin sitten alakertaan tupakille ja pelaamaan flipperiä tai biljardia. Kerran tuli sotkun jonossa naureskeltua eräällä meidän komppanian turkulaiselle alokkaalle, joka kassakoneen takana istuvalta vanhalta ämmältä tiedusteli naama peruslukemilla että "myydäänkö täällä pornolehtiä?"

Sotkun munkit olivat kyllä hyviä, parhaalta ne luonnollisesti maistuivat jossain leirillä sotkuautosta ostettuna. Nam.

Sotkurakettina oli kaksi kertaa, tai oikeastaan rakettina vain kerran. Toisen kerran olin keittiön puolella, mutta eipä noista kerroista oikein mitään erillistä mieleenpainuvaa tapahtumaa mieleen jäänyt.

Ainakin tuolloin Säkylässä sotilaskotisisaret olivat kaikki järjestään ns. varttuneempaa ikäluokkaa, joten minussa he eivät minkäänlaista ns. jäykkyyttä vasemmassa puntissa aikaan saaneet.

Toista oli sen yhden Annen kanssa, joka työskenteli varuskunnan ruokalassa. Mutta ihan pelkäksi katseluksi sekin vaan jäi, tottakai.

 

[Iker]

Meilläpäin alettiin palveluksen (II/00 Vekaranjärvi) loppuvaiheessa sotilaskodistakin nakkelemaan porukkaa pihalle. Innokkaat koirat alkoivat nimittäin viskellä ulos kaikkia niitä vähäuskoisia, jotka yrittivät munkkikahville verkkarit päällä.

No, onneksi salkkareiden aikaan virkaintoisimmatkin sotilaspoliisit olivat liimattuina töllöttimen ääreen, ja suoraan salilta/sulkiskentältä/sählykentältäkin tullessa onnistui vielä tuo sämpylänostokeikka.

Hauskimmat sotilaskotimuistot ovat ehdottomasti toiselta Rovajärven keikaltani, eli alkukesältä 2001. Sodeauton myyjinä oli kolme elämää nähnyttä rouvashenkilöä, joiden yhteenlaskettu ikä saattoi hyvinkin olla jopa neljäsataa vuotta.

Muutaman kerran tuli tuon kolmeviikkoisen leirin aikana käytyä sode-Mersun luukulla, ja hiljalleen huomasin, että nämä mummot eivät pitäneet mitään kiirettä. Ja voin kertoa, etteivät olisi pitäneet kiirettä, vaikka olisivat yrittäneetkin. Jonothan olivatkin sitten sen mukaiset.

Näillä herttaisilla vanhuksilla oli kyllä pettämätön tyyli. Arvostin sitä todella, se oli aivan huikean kätevä. Ensimmäinen otti luukulla vastaan tilauksen, kirjoittaen sen pikku lehtiöönsä. Toinen oli siinä välimaastossa istumassa, pieni taskulaskin kädessään. Tämä ensimmäinen lenkki toisti luukulta tilauksen sille toiselle, joka alkoi haukansilmillään välittömästi etsimään kyseisiä tuotteita hyllystä, istuen kuitenkin jämäkästi paikallaan. Kolmas olikin ns. kerääjä, eli hän oli hyllyn luona valmiina hakemaan nämä tilatut tuotteet. Hän ei ollut kuitenkaan jaksanut perehtyä työmaansa maastoon, vaan oli täysin kartturinsa armoilla. Laskinvastaava istui tiukasti tuolillansa, huudellen tälle keräilijälle napakasti ohjeitaan, "vasemmalle, sen patukan vieressä, ei siinä, ylös..."

Ja kun ikää alkaa olla tarpeeksi, alkavat tunnetusti näkö, kuulo ja jopa vauhti hiljalleen kärsiä. Oli nimittäin melkoista touhua, kun 0,5 litran Cokis, Fazerin sininen sekä Lontoon rae-pussi piti hakea, ja ennen kaikkea laskea niiden lopullinen summa. Itse olin laskenut jo teltassa tarkan hinnan, mutta emännillä ei h-hetkellä meinannut yhteistyö toistensa saatika sitten laskimen kanssa sujua, sillä hinta tuppasi laskimelle näppäiltynä jäämään kerta toisensa jälkeen alle kymmenen markan. Lopulta laskinvastaava joutui nöyrtymään mestarinsa edessä, ja tämä luukkurouva laski ostosteni yhteishinnan näppärästi paperilla allekkaislaskuna.

Ja tähän kaikkeen ei mennyt kuin reilut kymmenen minuuttia.

 

[Wilzu]

Sotilaskodin antimista tuli nautittua alkuvuosi 2003.

Itselleni sotilaskodista muodostui paitsi vapaa-ajanvietto- mutta myös työpaikka. Terveydellisistä tekijöistä johtuen palvelusluokaksi iskettiin B. P-kauden jälkeen alokas Wilzu sai komennuspaikakseen sotilaskodin! Lienen siis Jatkoajan soderakettien kruunaamaton kuningas, jos asiaa lasketaan "sotilaskotityössä" vietetyn ajan perusteella! Sotilaskodin raketin tehtävien lisäksi hommiin kuului sotilaskotisisarten kuljettaminen kotiovelta sotkulle ja takaisin. Puolen vuoden aikana oppi siis Joensuun tuntemaan varsin hyvin.

Parhaat sotkun munkithan ovat luonnollisesti Pohjois-Karjalan Prikaatissa Kontiorannassa. Upealla paikalla Höytiäisen rannalla sijaitsevassa sotilaskodissa suosikkini oli kermamunkki ja kahvi. Toinen suosimani ajanviete oli musiikkihuoneessa istuskelu. Karkkipussi, uusin Iltasanomat ja joku hyvä levy vei ajatukset hetkeksi kauas pois arjesta. Suosikikseni muodostui CCR:n parhaat teokset sisältänyt vinyyli. Vinyylilevyjä kuunnellessa oli sekin etu, että usein pääsi jonon ohi kuuntelemaan, sillä enin osa sotureista kuunteli CD:lle taltioituja uudempia levyjä.

Viime viikonloppuna tuli tehtyä paluu sotilaskotiin. Paria tuttua tuli Karkialammen sotilaskodissa moikattua. Kontiorannan munkit saivat tasaveroisen haastajan Savon Prikaatin vastaavista. Kaakaokahvi ja munkki maksoivat muuten yhteensä 1,05 €. Maantien varrella taisin kerran maksaa vastaavasta satsista 2,50 €, yleensä paljon enemmän.. Kontiorannan hieman saluunamaiseen ja kotoisaan sotilaskotisaliin verrattuna Karkialammen vastaava ei kovinkaan viihtyisä ollut.

Omanlaisensa kokemus oli myös IMPA:n yhtymäharjoituksen yhteydessä tarkistettu Vekaranjärven sotilaskoti. Kolmikerroksinen rakennus grilleineen ja pelihalleineen oli melko mammuttimainen laitos kotoisaan Gonabeachiin verrattuna.. munkit sen sijaan eivät kovin hyviä täällä olleet.

 

[Tesla]

Saako sotilaskodista jotain terveellistä ja kevyttäkin? Siis ettei tarvitsisi aina vetää jotain rasvaista ja "hyvää"..?

 

[Roku]

Raasi

Sen verran pitää tuohon edelliseen kirjoitukseeni lisätä että vaikka Säkylän sotkun munkit olivat hyviä ja sotkuautosta ostettuna vielä parempia, niin Raasinkorven sotkun munkeista parempia ei varmaan ole missään.

Ampumaleirillä tuli siellä oltua, ja ainakin tuolloin 80-luvun lopussa siellä oli muutenkin varsin viihtyisä sotilaskoti, pieni tosin mutta eipä siellä kerralla paljon porukkaa ollutkaan.

 

[Eino_Mies]

Viestin lähetti Predator
Missä päin Suomea juuri SINÄ olet nauttinut ne kaikkein maukkaimmat Sotkun munkit?

Armeija-aikana pääsin käymään useammassakin sotilaskodissa. Varmaan toistakymmentä sotkua eli sodea tuli nähtyä intin aikana. Palvellessani sotilassoittokunnassa, keikkoja oli ympäri Suomea ja aina reissulla ruokailut oli järjestetty varuskunnissa. Tietysti kun luppoaikaa oli sen jälkeen niin eikun paikalliseen sotkuun herkkuja maistelemaan.

Meillä oli myös varusmiestoverien kanssa jonkinlainen "sotku-ranking", jossa listattiin Top 3 sotkut. Muistaakseni Kainuun prikaatissa Kajaanissa oli melko elitistinen sotku. Ei Haminan vastaavassakaan ollut valittamista. Vekaranjärven sotku oli myös komea.

Usein kun omassa varuskunnassa meni sodeen, siellä soi jukeboxista tietyt kappaleet. Esim Kolmannen Naisen Tästä Asti Aikaa. Banglesin Eternal Flame. Skid Row´n 18 and life, Roxetten It Must Have Been Love.. Aina kun näitä kuulee nykyään, tulee armeija-ajat mieleen ja ne leppoisat hetket sotkussa.

 

[sampio]

Viestin lähetti Tesla
Saako sotilaskodista jotain terveellistä ja kevyttäkin? Siis ettei tarvitsisi aina vetää jotain rasvaista ja "hyvää"..?

Saa sieltä karkkia.

Sotilaskoti munkkeineen on instituutio, joka ei kaipaa rinnalleen mitään kevyempää. Sotilaskoti ja nokkospihvit ei kuulosta kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Missä päin Suomea juuri SINÄ olet nauttinut ne kaikkein maukkaimmat Sotkun munkit?

En tiedä, oliko kyseessä normaalia parempi munkki, mutta Valkjärvellä söin yhden erityisen muistorikkaan rasvarinkulan. Minulla ei ollut tuon leirin aikana yhtään rahaa mukana, mutta ainoan kerran, kun sotkuauto ilmestyi näköpiiriimme, eräs inhimillisen oloinen kapiainen tarjosi minulle ja muutamalle muulle soturille munkkikahvit.

 

[ozo]

Kajaanin sotku - ei mikään mukava kokemus

Hieman negatiivisempaan sävyyn. Lehtiluku-osastolla aina erittäin kuumaa, koska alhaalta kahviosta nousee koko ajan lämmintä ilmaa. Ilmeisesti ilmastointi pätkii.. Nettikoneita aivan liian vähän ja yhteys aika hidas. Vieressä on bändeille tarkoitettu huone, joka oli jostain syystä eristetty aika huonosti ja koko ajan sai kuulla wannabe-superstaroja soittamassa.

Henkilökunta oli tosin hyvin ystävällistä. Plussa myös aika hyvästä kirjastosta.

Joka tapauksessa, Sotku on hyvä keksintö! :)

 

[Tesla]

Viestin lähetti sampio
Saa sieltä karkkia.

Sotilaskoti munkkeineen on instituutio, joka ei kaipaa rinnalleen mitään kevyempää. Sotilaskoti ja nokkospihvit ei kuulosta kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Sokeritonta? Ja eihän tässä nyt vegaaneja olla, mutta armeijan ruoka kun itsessään on jo kohtuullisen tuhtia, niin sotilaskotihan voisi ihan hyvin tarjota jotain kevyempääkin, kuin rasvassa uitetut munkit yms. Tällaistahan voisi olla esim. hedelmiä tuoreena tai säilykkeinä?

 

[sampio]

Mutta kyse onkin mielihyvästä. Kapillinen kuhvia ja joku tuore mössö siihen mukaan, mikä voisikaan olla sen palkitsevampaa nuorelle sotilaspojalle raskaan päivän jälkeen. Epäilen myös, että munkkien melko halpa hinta on osasyyllinen niiden kovaan menekkiin. Joku tuoreempi isänmaantoivo voisi valaista meitä muita, paljonko nyt euroaikaan maksaa munkki ja kahvi.

Tähän on lisättävä vielä sen verran, etten itsekään ollut mikään munkkien ynnä muiden ihrapommien suurkuluttaja armeijassa. Silloin tällöin niitä maistelin, kuten nykyäänkin. Itselleni se silloin tällöin nautittu kahvi yhdessä viinerin kanssa oli vain suurenmoinen piriste harmaan armeija-arjen keskelle. Sitä en kuitenkaan voi ymmärtää, miten joku saa itsensä lihomaan kilokaupalla sotkun ansiosta. Kai itsehillintääkin voi harkita.

En muista, mitä kaikkea meidän aikaamme tarkkaan ottaen oli tarjolla, mutta ei nuo hedelmät ja vastaavat kevyemmät vaihtoehdot varmasti olisi yhtään hullumpi juttu. Ja jos kasvisruokaa joku haluaa, niin kasvaahan useimpien sotilaskotien ulkopuolella ruoho...

 

[timosusi]

Kaudella 01/02 tuli testattua sotilasurheilun merkeissä nopeasti muisteltuna ainakin seuraavat sotkut:
Hyrylä
Kainuu
Niinisalo
Parola
Pirkkala
Raasi
Riihimäki
Santahamina
Säkylä
Upinniemi
Vekarajärvi

Näistä ylivoimaisesti parhaat munkit ja munkkivalikoimat, sekä sotku muutenkin, oli Säkylän Huovinrinteellä. Suklaa-banaani -päällysteinen kermavaahtoa sisältänyt torpedo oli täysin lyömätön, eikä hintakaan muistaakseni päätä huimannut.
Muuta kuin munkkirinkilän reikää ei tästäkään sotkusta kyllä timosudelle irronnut.
Munkkeihin jäi intissä kyllä melko pahasti koukkuun, berliinejä tuli välillä vedettyä kymmenenkin päivässä. Sotkun ja muken tinkimättömällä yhteistyöllä paino sitten nousikin "maan suurimmassa kuntokoulussa" yli 10 kiloa.

 

[Zeppo]

Dragsvikin sotku oli erittäin pieni ja ahdas tönö eikä siellä silloin 1991-92 ollut minkäänlaista viihdettä paria flipperiä ja yhtä telkkaria lukuunottamatta. Loppuaikana sekin talo tuli kyllä enemmänkin kuin tutuksi kun tekemisen puutteessa istuskeli päivisinkin siellä koko ajan. Mutta kyllä munkkipossut oli hemmetin hyviä siellä. Siellä ei myöskään ollut kivannäköisiä sisaria vaan kaikki olivat vanhoja tätejä. Alokasaikana rapsahti myös muutama sotkunakki siivoushommien merkeissä mutta silloin sai kahvia ja purtavaa niin paljon kun jaksoi syödä.
Kerran kävin Parolan ja Upinniemen sotkuissa ja kyllä sitä kateellisena katseli miten hienot tilat muilla on

 

[stiflat]

Gyltö
Pansio
Säkylä
Raasi
Niinisalo
Örö
Skinnarvik?
Reila?
Hanko?
---
Heikkilä (ulkoapäin nähtynä)
Dragsvik (siis tämä Tammisaaren paikka ennen inttiä)

...sinä paikat joissa itse olen Sotkussa aikaani viettänyt, enemmän tai vähemmän.

Kyllä varsinkin alokasaikana Sotku oli omassa arvossaan.
Siellä sai taas palautettua itselleen tietoon mitä elämää on armeijan ulkopuolella.
Vaaleanpunapäällysteinen munkki, juotava ja Hesari.
Siinä kolme kovaa.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti sampio
Joku tuoreempi isänmaantoivo voisi valaista meitä muita, paljonko nyt euroaikaan maksaa munkki ja kahvi.

En ole mitenkään nuori isänmaantoivo, mutta Säkylässä tuli käytyä sotkussa just kesäloman aikana morjenstamassa erästä kersantinretkua.

Ja halvalla meni:

- 2 isoa kuppia kahvia
- hillomunkki
- puolikas patonki, jossa täytteenä juustoa, kinkkua, suolakurkkua ja salaattia

... kaikki tuo maksoi yhteensä huikeat 3 € ! Mainittakoon että kaikki syötävät olivat tuoreita, eikä sellaisia huoltoasemilla myytäviä vetisiä lötköjä.

 

[Ande]

Sotkuauto

Parhaat sotkumuistot ovat ilmanmuuta leireiltä.

Tuntui hienolta, kun sotkuauto kaarsi paikalle jonnekin helffetin kuuseen, missä oltiin jo päivätolkulla leireilty sissiteltoissa ja keitelty sapuskaa trangioilla. Vaikka sotkuauto oli vain pienen hetken pelipaikalla, niin että kaikki kerkesivät asioimaan, tuntui tuo lyhyt tauko taistelujen tiimellyksessä todella hienolta.

Kyllä silloin maistui markan munkki ja kahvi pahvimukista erityisen hyvältä!

Mieleen tulee myös alokasajan ensimmäiset sotkukäynnit, kun ei vielä iltalomille ja vekosille päässyt. Ykkösolutta ja teinilonkkua tuli kannettua pöytään tarjottimet väärällään ja hauskaahan se oli omalla tavallaan.

edit: Eräs mieleenpainuvimmista sotkumuistoista oli 2001 MM-finaalin seuraaminen Niinisalon leirisotkussa. Koko pieni hirsimökki oli tupaten täynnä enemmän tai vähemmän pahanhajuisia taistelijoita ja vitutus jatkoaikatappion jälkeen tietysti todella valtaisa. Muutama tyyppi hermostui tappiosta niin, että päättivät kaataa ison männyn kirveillä! Myös kapiaisten parakeilta kuului epämääräistä (ja toki viinanhuuruista) örinää ja kiroilua matsin jälkeen.

 

[redcat]

Muistan omasta inttiajastani (KymJP: 3/83) aina vakioannokseni sotkussa. Se oli limupullo ja 3 munkkia. Hinta oli tasan viisi markkaa. Annos on kieltämättä hieman tuhti, mutta ei sitä sentään joka päivä osteltu. Sotilaskoti kun on siitä hyvä paikka, että sinne sai mennä vain viettämään aikaa. Kaikessa rauhassa. Ideanahan siinä on olla palanen siviilielämää armeijan harmauden keskellä.

Omana inttiaikanani KymJP sijaitsi vielä Haminassa. Iso sotilaskoti oli (muistini mukaan) tilavahko, sillä KymJP:n lisäksi siellä oli myös RUK. Joten porukkaa piisasi. Alokasajan joutui käyttämään vain tuota yhtä sodea, mutta kuskiaikana sain nauttia myös KuljK:n oman soden antimista.

Mieleenjäävin muisto sotkuun liittyen on tuolta kuskiajaltani. Olin ollut perjantai päivän keikalla, jonka oli tarkoitus päättyä lauantai-aamupäivällä. Meillä oli periaatteessa kiinnioloviikonloppu, mutta olin aiemmin viikolla pistänyt vetämään loma-anomuksen, jonka läpimeno oli melkoisen epätodennäköistä. Noh, ajokeikkani kallistuessa loppuiltapäivän puolelle, niin pääsin pienelle tauolle komppaniaamme. Koskapa tuo perinteinen annokseni veti minut ensin soden puolelle, niin meninkin nautiskelemaan sitä sinne. Muuan tupakaveri tuli sinne ja sanoi, että näitkö sen lomalappusi punkan päällä? Enpä tietenkään ja sitten tuli kiirus heittää huiviin loput munkit ja limu. Lomalappu sieltä punkalta tosiaan löytyi ja suureksi hämmästyksekseni se alkoikin jo perjantaina klo 18. Onneksi keikkani oli varusmiespohjainen eli homman sai kuitata joku muu kuin kapiainen, niin kävin etsimässä käsiini sen hemmon, jonka kanssa olin ajossa. Sain ylipuhuttua hänet, että saisimme hoidettua keikan loppuun jo samana päivänä (tilanne oli sellainen, että siihen oli mahdollisuus). Ehkä hänenkin motivaatiotaan lisäsi se, että annoin hänelle vitosen sotkussa käyntiä varten. Lomalle kun pääsee, niin silloin tekee kaikkensa sen onnistumisen eteen. Vaikka pääsinkin lähtemään lomille vasta lähempänä seitsemää, niin se ei juurikaan haitannut. Pääasia oli päästä lomille.

 

[timmi]

Rovajärvellä oli jossain sotkussa juliste "Sotilaskoti 75v" (tjsp.). Julisteeseen oli joku nohevasti kirjoittanut: "Vaihtakaa edes myyjät!".
Aika iäkkäitähän nuo sotkun "kissat" olivat, ainakin Kajjaanissa ja Rovajärvellä...

 

[OikeaPakki]

Käydessäni inttiä 80-luvun puolessa välissä Lappeenrannassa ja hevosvoimissa (=UudRakP) tulee Sotkusta munkkien lisäksi mieleen ns. ilmaiset puhelinsoitot.

Sotkun vieressä oli semmoiset vanhanaikaiset kolikkoautomaattipuhelimet. Meidän tuvasta oli yksi savonmaalta kotoisin oleva Pelle Peloton hoksannut että kun uittaa kolikkoa tietyssä viallisessa puhelinkoneen pesässä (kolikossa reikä josta naru jota roikotti) voi puhua kuinka kauan huvittaa. Sen jälkeen kolikko vaan kylmästi ylös ja eikun seuraavan soittajan vaihto.

Tais tulla jonkun verran laskua SA:lle.

 

[Mats Bedö]

VaaRPsto:n sympaattisesta, mutta pienesta sotkusta 80-luvun loppupuolelta jai mieleen vain se, etta sinne ei aluksi meinannut paasta millaan ja lopuksi siella sai roikkua kyllastymiseen asti. Status Quon In The Army Now soi niin usein, etta siita tuli varsinainen "dislike"-biisi. Sotkussa oli vain yksi nuori plikka toissa ja sita paasi hoitamaan ainostaan yksi tupakaverini. Ei siis kaynyt silloin meikalla flaksi.

Flaksi kavi kuitenkin reilun seitseman vuoden kuluttua, kun tajusimme silloisen tyttoystavan, tulevan avovaimoni ja nykyisen ex:ni kanssa, etta han oli se hemaiseva blondi, jota kaikki me kundit kuolasimme Vaasan uimahallin kassaneitina inttiaikoina.

Kaikenlaista....