Nojoo. Saarisen kohdalla nämäkään sijat ei ollut realismiä ja silloin kun urheilija yltää tasonsa ylärajoille niin sitä pitää osata arvostaa.
En tiedä, onko Suomen hiihtomaajoukkue saanut henkistä valmennusta, mutta ilo on ollut huomata, että kehnommankin suorituksen jälkeen urheilijat ovat olleet positiivisia. Tämä on tie eteenpäin ja menestykseen. Urheilija, joka piiskaa itseään ja antaa yleisön piiskata itseään, muuttuu ennen pitkää haluttomaksi lihaksi. Ihmistä vie eteenpäin toivo ja myönteisyys, katseen kiinnittäminen mahdolisuuksiin ja epäonnistumisten realistinen käsitteleminen ja sen jälkeinen unohtaminen.
...Minulle kyllä kelpaavat silmäiltäväksi kaikkien maailman naisten perseet...
Nyt tomageeni hys hys, katsos sä et nyt muista laskee "pistesijoja" ja niitä nelos paikkoja kun ne on katsos hyviä suorituksia, pitää katos pienen maan osata arvostaa näitä mitalittomiakin, tai sitten sä oot huono kannattaja. Katsos sun pitää varauksetta fanittaa vaikka Jannea ja sä maksat tonneja että sä matkustat kattoon mäkihyppyä ja näkemään Jannen naaman, ei sen tekemisissä enää ole muuta nähtävää, mutta muista fanittaa Jannea.
Janne voi muuten katsoa paljonko on muuan Nykäsen touhuilla myyty lehtiä yms. kyllä suomalaiset osaa kannustaa ja kannattaa, me vaan arvostetaan suurin osa niitä jotka oikeesti menestyy, ei mitään ikuisia nelosia. Eikä sillä etteikö Ahonen olisi sinällään ihan menestynyt urheilija ja aikanaan tosi kova mäkihyppääjä ja saanut ihan arvokisamenestystäkin, rikkonut ennätyksiä jne. ne vaan ei paljoa olympialaisissa paina, jotka on kuitenkin ne "the kisat".
Erku: Sehän hävisi. Onko ura ohi? :) Tämä tällainen kuva että huippu-urheilijan pitää olla northug-tyyppinen diiva, on minusta vähän huvittava. Kunnioittava käytös kilpakumppaneita kohtaan ei ole mitenkään suorituksista pois.
...Niinkuin sanottu, niin Suomessa on puutteita taloudellisella puolella, ammattimaisessa valmennuksessa sekä harrastajamäärissä...
Jos tahdot menestyä, on lähdettävä voittamaan ja vain voittamaan.
Ei urheilijan pidä ollakaan tuollainen. Oleellista onkin tajuta, että ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa mallia psyykata itseään parhaaseen tulokseen. Nortille ja Kalle Palanderille tuo tapa oli uhoaminen, Seppo Rädylle negatiivisuus, Anne Kyllöselle se tuntuu olevan ylipositiivisuus ja jollekin joku tuosta väliltä.
Tähän tiivistyy koko urheilun ydin. Tulos pitää osata suhteuttaa yleiseen tasoon ja urheilijan rajoihin. Ei Jarkko Kauppiselta tai Ahti Toivaseltakaan kukaan odota kultamitalia, vaikka ovatkin ainoita suomalaisia jotka sen teoriassa voisivat miesten ampumahiihdosta saada näissä olympiakisoissa.Nojoo. Saarisen kohdalla nämäkään sijat ei ollut realismiä ja silloin kun urheilija yltää tasonsa ylärajoille niin sitä pitää osata arvostaa.
En minä dissaa Saarisen neljättä sijaa, se vaan ei mielestäni ole millään mittakaavalla verrattavissa mitaliin, jee jee hyvä suoritus, so what? Minä en vain ole tyytyväinen siihen, se ei riitä. Se jos Saarinen olisi ollut neljäs ja sen olisi voittanut kolme suomalaista olisi hyvä suoritus, nyt se oli vain neljäs sija. Juurikin tähän on tää touhu mennyt kun on tarpeeksi kauan jankattu jostain pistesijoista, tätä sillä on haettu, että ihmiset silmät kiinni on innoissaan jostain neljännestä tilasta. Oliko se Saariselle nykykunnolla hyvä suoritus? Oli varmaan, mutta eipä se nyt kuitenkaan ole mitali. Siinä vaiheessa se alkaa olemaan ainakin minulle se ja sama oliko se Saarinen neljäs vai neljästoista.Vieläkään ei aukene mitä dissaamista on Saarisen nejännessä sijassa. Eikö se ihan oikeasti ollut mielestäsi hyvä suoritus? Eikö se nyt ole kaikille selvää että puitteet ja taustatyö on hoidettu Suomessa heikommin ja lupaavia junioreita ei tahdo hiihtourheilun pariin hakeutua. Voit vaikka vertailla junnukisojen osallistuja listoja Norjassa. Siellä on hiukan enemmän imua.
Jälkimmäinen kappaleesi tuossa väsyneessä mukahassuttelussa kertoo vain sen, että olet liikkeellä trollaamassa tai et omaa minkäänlaista pelisilmää mitä tulee kritiikin antamiseen. Dissaat yhtä kaikkien aikojen suomalaista urheilijaa, joka kaiken lisäksi on ollut loistava esimerkki myös nuorille.
Niinkuin sanottu, niin Suomessa on puutteita taloudellisella puolella, ammattimaisessa valmennuksessa sekä harrastajamäärissä. Ei se silti vie mitään pois Saarisen neljännestä sijasta, joka oli huippusuoritus. Taakse jäi muunmuassa universumin ylivoimaisin hiihtojumalatar.
Ampumahiihdossa alkoi Kauppisella hienosti. Kolme sakkoa ja ilmeisesti kaatunut vielä matkalla. Ekan makuun jälkeen. 5:30 kärkeä perässä ja luonnollisesti sija 20. kun 20 on ampumassa käynyt.
Enpä ole perehtynyt urheilun historiaan kovin syvälle, mutta missä, milloin, kuka ja millä perusteella on päättänyt että mitalit jaetaan tyypillisesti vain kolmelle ensimmäiselle? Onko perusteena se että neljälle on vaikeampi rakentaa käytännöllistä palkintokoroketta. Entä jos tämä taho jossakin antiikin kreikassa olisi aikanaan päättänyt että rakennetaan viiden askelman portaat, ja jaetaan viidelle parhaalle urheilijalle palkinto. Paras seisoisi tietenkin korkeimmalla portaalla ja hänen vierellään neljä muuta portaittain. Silloinhan Saarinen olisi päässyt palkintopallille ja tuonut suomeen OLYMPIALAISEN MITALIN.En minä dissaa Saarisen neljättä sijaa, se vaan ei mielestäni ole millään mittakaavalla verrattavissa mitaliin, jee jee hyvä suoritus, so what? Minä en vain ole tyytyväinen siihen, se ei riitä. Se jos Saarinen olisi ollut neljäs ja sen olisi voittanut kolme suomalaista olisi hyvä suoritus, nyt se oli vain neljäs sija. Juurikin tähän on tää touhu mennyt kun on tarpeeksi kauan jankattu jostain pistesijoista, tätä sillä on haettu, että ihmiset silmät kiinni on innoissaan jostain neljännestä tilasta. Oliko se Saariselle nykykunnolla hyvä suoritus? Oli varmaan, mutta eipä se nyt kuitenkaan ole mitali.
....
Eikä mua kiinnosta kuka on hiihtojumalatar ja paljon on rahaa käytettävissä. Minä haluan suomalaisena nähdä suomalaisia palkintopallilla. Suomi on talvilajien siunattu maa ja jos me emme menesty, ja 4 sija ei ole menestymistä, niin ihan aiheesta saan mielestäni olla tyrmistynyt kun jotkut väittävät sitä menestymiseksi.
No voi kyynel sitten Saariselle että ei päätetty palkita kuin kolme, kyynel, surullinen tarina eipä paljon muuta. Pitäisikö minun tämän perusteella alkaa laskea nelossijoja? Koko muu maailma muistaa mitalistit.Enpä ole perehtynyt urheilun historiaan kovin syvälle, mutta missä, milloin, kuka ja millä perusteella on päättänyt että mitalit jaetaan tyypillisesti vain kolmelle ensimmäiselle? Onko perusteena se että neljälle on vaikeampi rakentaa käytännöllistä palkintokoroketta. Entä jos tämä taho jossakin antiikin kreikassa olisi aikanaan päättänyt että rakennetaan viiden askelman portaat, ja jaetaan viidelle parhaalle urheilijalle palkinto. Paras seisoisi tietenkin korkeimmalla portaalla ja hänen vierellään neljä muuta portaittain. Silloinhan Saarinen olisi päässyt palkintopallille ja tuonut suomeen OLYMPIALAISEN MITALIN.
Onhan tuo kaksi sekuntia toki ihan merkittävä ero, jonka perusteella suoritus voidaan luokitella sarjaan so what. Entä jos Johaug olisi ollut kolme sekuntia hitaampi. Tällöin Saarinen olisi ollut tämän päivän suorituksellaan kolmas. Ja tällöin tismalleen sama suoritus olisi ollut paljon arvostettavampi?
Kauppisella kovat tehot kahden erän jälkeen 3+2, eiku...
Krzysztof PLYWACZYK alotti kanssa kolmella sakolla. Kova taistelu tulee vielä.
Beatrix yksi ohi.
