Sosiaalinen elämä

[Jone29]

Tuli mieleen aloittaa keskustelu kartoittaakseni minkälainen sosiaalinen elämä jatkoaikalaisilla on. Itselläni tuota on face-to-face aika vähän töiden ulkopuolella. Sähköisten välineiden kautta tulee lähimpien kavereiden kanssa viestiteltyä päivittäin, mutta kävin tänään juuri miettimään koska olen keskustellut töiden ulkopuolella kasvoikkain jonkun tutun kanssa. Heinäkuussa loman viimeisellä viikolla ainakin, mutta tätä kirjoittaessa elokuuta on mennyt reilu kolme viikkoa ja ei tule mieleen onko tämän aikana moista tapahtunut. Kuntosalin saunassa tuli joku aika sitten höpöteltyä erään kanssa, mutta en tunne edes nimeltä, joten ei varmaan voi kovin hyväksi tutuksi sanoa.

Olen introvertti ja viihdyn yksin. Varsinkaan viikolla töiden päälle en tunne edes tarvetta ketään tavata, mutta viikonloppuisin saisi olla elämässä vilskettä vähän enemmän. Pientä yksinäisyyttä on, mutta en voi sanoa että olisin asian suhteen masentunut. Asiat on kuitenkin isossa kuvassa aika hyvin. Harrastan pokeria ja sen parissa tulee reissattua turnausmatkoilla muutaman kerran vuoteen ja tuolloin näkee paljon tuttuja niistä ympyröistä. Nepä melkein ovatkin pääasiallisia sosiaalisia kontakteja.

Veikkaisin, että kaltaisiani omissa oloissaan kykkiviä on yllättävänkin paljon. Kertokaapa millaista sosiaalinen elämänne on.

 

[finnjewel]

Minä olen sekä introvertti että ekstrovertti. Viihdyn nimittäin ihan hyvin sekä yksin että seurassa. Sosiaalisia kontakteja työn ja oman perheen lisäksi ei ole kuitenkaan paljon, mutta en kaipaa lisääkään. En silti ahdistu isossakaan joukossa. Koska työhön on liittynyt asiakaspalvelua, en todellakaan kaipaa lisää kontakteja, mutta tulen hyvin toimeen satunnaisten tuttavuuksien kanssa.
Virtuaalipuolella olen pelaillut melko hyvällä menestyksellä mm. kasi- ja ysipalloa sekä alfapet-tyyppisiä sanapelejä niin suomeksi kuin englanniksikin.

 

[Fordél]

Veikkaisin, että kaltaisiani omissa oloissaan kykkiviä on yllättävänkin paljon. Kertokaapa millaista sosiaalinen elämänne on.

Kyllä, samaistun määritelmään. Viihdyn hyvin yksin enkä kaipaa kovin paljoa sosiaalista elämää ympärilleni. Olen introvertti, mutta sosiaalisesti ihan suht taitava. En kuitenkaan kaipaa yhtään tilanteita, joissa joutuisin sosiaaliseen kanssakäymiseen tuntemattomien tai edes puolituttujen kanssa. Sellaiseen mulla ei ole mitään tarvetta.

Toki sen olen huomannut, että ihan yksin ei ole mukava olla pitkiä aikoja. Mulle kuitenkin riittää, kun saa jakaa arjen vaimon ja koiran kanssa. Siihen päälle pieni läheisteni piiri, jota on mukava tavata tasaisin väliajoin niin se riittää.

Uusia läheisiä kavereita ei ole tullut sitten nuoruuden. Tuttavapiirikin on kavenetunut merkittävästi, kun pitkäaikainen harrastus loppui jokunen vuosi sitten ja samalla tuli muutettua uuteen kaupunkiin. Arki kuluu täällä monesti niin, että ei tule puhuttua muille kuin vaimolle, mutta se riittää.

 

[ace]

Oma työni on erittäinkin sosiaalista, mutta sen ulkopuolella tykkään kyllä viettää aikaa itsekseni. Masennus on todettu useampi vuosi sitten ja yksinäisyyttäkin tunnen ajoittain, joten aika kompleksinen persoona olen. Täällä ulkomailla asuessa kavereihin pitäisi pitää enemmän yhteyksiä, mutta kun ei vaan jaksa puhua tai viestitellä.

Tyytyväinen olen itseeni, mutta kyllähän välillä se oma introverttius vaivaa.

 

[pettter]

Joo haluuhan sitä krapulassa ihmisten ilmoille, mutta aina ei jaksa kommunikoida.

Se on kyllä ikuinen mysteeri, miten joitakin voi häiritä ns. hiljaiset hetket. Miehet istuu baarin pöydässä vastakkain. Se on sanatonta viestintää. Välillä vähän päätä pudistelet, ehkä joku kirosana jne. Krapula on universaalia small talkkia.

 

[Rekka Pinne]

Tykkään olla paljon ihan omissa oloissani, mutta välillä sitten olen paljonkin kavereiden kanssa. Minusta jotenkin tuntuu, että en ole kovinkaan taitava luomaan mitään todella läheisiä suhteita ihmisten kanssa. Välillä myös tuntuu, että olen hieman ulkopuolinen, koska muut ovat kai sitten todella hyviä ystäviä keskenään.

Monien kavereiden kanssa, jos vietän paljon aikaa, esim. 2 kuukautta, niin alan kyllästyä kyseiseen kaveriin. Se on siis hetkellistä ja veikkaan, että johtuu nuista asioista jotka jo kerroin ylempänä.

 

[Pottakameli]

Töissä joutuu olemaan yltiösosiaalinen muistamattomille asiakkeille, jotka toistavat samoja asioita loputtomasti päivän mittaan.
Silloin kun lapset on kotona, niin siinä on toinen sosiaalinen pidempi aikainen kanssakäyminen tottakai.

Naisen kanssa en luultavasti pysty enää ikinä asumaan tai siltä se ainakin nykyään hyvin vahvasti tuntuu. Nykyään on onneksi työvuorojen välissä myös omaa aikaa ja olisi kamala ajatus jakaa se lähes aina jonkun kanssa.

Kavereita tulee nähtyä vuorotöistä johtuen aika harvoin. Yleensä kontaktit tapahtuvat pelaamisen yhteydessä tai sitten, jos käydään lasten kanssa kylässä tai kalassa yms. Näihinkin tarvitaan monesti kauhea suunnittelu, kun aikataulut ei käy yhteen.

Voisin hyvinkin viihtyä keskellä korpea pitkänkin pätkän ihan itsekseni kalastellen ja ilman sähköä eläen. Toisaalta pidän myös kaupungista ympäristönä, vaikka en siellä mitään erikoista tekisikään.

Suurissa väkijoukoissa en ole ikinä viihtynyt hyvin ja esimerkiksi isommat baarit yms. ovat jotenkin raskaita paikkoja olla.
En varsinaisesti halua tutustua uusiin ihmisiin, mutta kyllä uusia ihmisiä aina väkisin tapaa.

Yksi asia mitä töissä kahvihuoneessa vihaan eniten on lomat. Tarkemmin se, kun joku on lähdössä tai tullut lomalta. Se ihmisten utelu mitä teet lomalla ja vastaavasti, kun jotkut kertovat kaikki lomalla tehdyt asiansa...ja tämä levy on soinut jo monta vuotta. Niin monta että muistan kaikki sanat jo valmiiksi ulkoa. Aina voi mainitita tietysti sään ja kuinka kannatti olla taas elokuussa lomalla, kun oili hyvät säät. Sitten saa todeta ettei säällä ole väliä, kunhan saa olla pois töistä 4 viikkoa.

 

[Outsider]

Tää on mielenkiintoinen aihe, kun toisaalta viihdyn hyvin itsekseni ja esim. duunissa kaikki sosiaalinen kanssakäyminen lähinnä vituttaa. Varsinkin tuntemattomille puhuminenkin on jostain syystä jo lähtökohtaisesti ahdistavaa hommaa, mutta vapaa-ajalla sentään on yleensä riittävästi aikaa tällaiselle vähän hitaammin lämpeävälle ihmisellekin tarkkailla tilannetta ensin rauhassa, jos tarvetta jonkunlaiselle kontaktille on.

Toisaalta taas kavereita kyllä näkisi mielellään useamminkin, kun vaikka nykyaikana kaikki somet ja whatsappit mahdollistavat jonkunlaisen yhteydenpidon, niin eipä noista ole ainakaan itselle ollut korvikkeeksi oikealle elämälle. Käytännössä vaan melkein kaikki kaverit on peruja jo kouluvuosilta, niin porukka on levinnyt ympäri maita ja mantuja, ja jokaisella on tietysti omat kiireensä, niin ei sitä ihan joka, tai välttämättä edes joka toinen viikko ketään näe. Kun harrastuksetkin on pitkälti yksin touhuamista, niin kyllä sitä joskus tuntuu yksinäiseltäkin, erityisesti tilanteissa kun itsellä olisi aikaa ja haluja tehdä jotain, mutta kenellekään ei käy mikään.

 

[adolf]

Minä olen aina viihtynyt yksin ja tarvitsen omaa aikaa. Vastapainona kuitenkin pitää olla myös sitä sosiaalista elämää ja nautin myös ihmisten seurasta. Tarvitsen myös sitä sosiaalista elämää, mutta mulla on sitten olemassa sellainen raja, jossa pitää päästä omiin oloihin lataamaan akkuja. Tässä vaiheessa elämää ymmärtää jo senkin, että kaikkien kanssa ei tarvitsekaan olla tekemisissä. Tai töissä on pakko tulla toimeen kaikkien kanssa sen ajan mitä siellä töissä on, mutta kahville ei tarvitse töiden jälkeen lähteä.

Syksyllä ja talvella se varmaan aika paljon taas kääntyy siihen, että sosiaalinen elämä rajoittuu pitkälti työmaalle. Tuossa keväällä ja kesällä yleensä aktivoidutaan enemmän sitten näiden vanhojen kavereiden kanssa. Porukka asuu niin hajallaan ympäri Etelä-Suomea nykyään, että ihan mahdotonta on jatkuvasti nähdä ja muutenkin monilla jo omia perheitä, niin siinä on vähän muitakin velvoitteita sitten jo. Toki välillä viestitellään jotain ja kyllä me varmasti tässä pimeinä vuodenaikoinakin jotain yhteistoimintaa saadaan järjestettyä.

 

[Perusjäbä]

Hyvän kaveriporukan löytäminen ei ole aina helppoa. Itse viihdyn sosiaalisissa tilanteissa, kun seuran kanssa tulee juttuun. Aikaa on liian vähän vapaa-ajalla huonon seuran kanssa olemiseen. Töissä luonnistuu muidenkin kanssa kommunikoiminen, aina puheenaiheita löytyy, vaikka ei mitään varsinaisia kavereita ollakaan. Yksin pärjäisin myös, mutta kun löytää oikean puolison tai kaveriporukan, niin sitä ei voita mikään.

 

[Glove]

Aika erakko olen. Täällä kotona hiiviskelen ja käyn lenkillä ja kaupassa. Mutta ei siinä, viihdyn hyvin omassa seurassani. Sosiaalinen elämä rajoittuu muutamaan kaveriin, joiden kanssa soitellaan lähes päivittäin ja tietysti lapsilta tulee aina joskus viestiä. Ehkä tilanne muuttuu jos saan jostain töitä. Lähinnä olen etsinyt semmoisia töitä, joissa saisi rauhassa tehdä sitä omaa juttua, eikä kukaan olisi juoruamassa oven pielessä.

 

[Olkku]

En halua, että meille tulee kukaan, enkä tahdo mennä kyläilemään. Eiköhän tämä selvennä kantani?

 

[MegaForce]

Olen siinä mielessä ekstrovertti, että tahdon usein tavata ihmisiä ja ainakin johonkin kaveriin olen päivittäin yhteydessä. Ystäväpiiri on melko laaja, ja kavereita löytyy lähes joka puolelta maailmaa, joihin on reissuissa törmännyt ja joidenkin kanssa on vielä jälkeenpäin ollut paljonkin yhteydessä.

Muutama vanha lapsuuden kaveri löytyy, joita pyrin näkemään sillon kuin mahdollista. Noin muutaman kerran vuodessa. Yhteydessä valtaosaan heistä olen viikottain tai ainakin kuukausittain.

Töissä tulee paljon small talkattua ja joskus harvoin käytyä kaljalla työkaverin kanssa. Toimeen tulen lähes kaikkien kanssa vaikka kaverisuhteeseen asti töistä ei ole ketään edennytkään.

Usein hengaan ulkomaalaisten opiskelijoiden ja vaihto-opiskelijoiden kanssa. Heidän kanssaan tulee tehtyä paljon aktiviteetteja futismatseista kokkausiltoihin sekä koko yön kestäviin huurteisiin juhliin. Parhaat kaverini opiskelupaikassani ovat ulkomaalaisia, ja englantia käytän opiskelussa sekä kavereiden kanssa päivittäin.

Tyttöystävää/puolisoa minulla ei tällä hetkellä ole. Reilun vuoden olen ollut sinkkuna, ja on myönnettävä että parisuhteen tuomaa läheisyyttä, yhdessä tekemistä sekä henkistä tukea välillä kaipaa.

 

[MegaForce]

Yksi hyvä kaverini on myös serkkuni, jonka kanssa joskus tulee puhuttua tuntikaupalla puhelimessa esim. urheilusta, politiikasta ja muista ajankohtaisista aiheista. Hänen kanssaan tulee väännettyä myös vitsiä monista asioista.

Sukulaisia tulee ylipäänsä nähtyä suhteellisen harvoin, mutta aina kun heitä näkee niin on mukavaa. Yhteydenpito muuten rajoittuu lähinnä WhatsAppin ryhmächatiin.

 

[Nelfor]

Onpa kiva lukea että lähes kaikki on intoverttejä. Tai sitten ne toiset eivät jaksa vaivautua vastailemaan tällaisiin kyselyihin. Ja nopeesti että minä tietenkin tuo erakko ja deepintrovertti, mutta tykkään pari kertaa vuodessa jutella sukulaisteni kanssa lankapuhelimessa ja muiden vanhojen entisten kamujen kanssa riittää pari kertaa vuodessa se sähköpostin lähettäminen, vähän niinku jojoo, ollaan hengissä, mitä siinä lässytät! Mut ymmärrän et niillä on ne kaikki watsupit sun muut ettei ne ehkä jaksa laitella näitä vanhanajan kirjeitä enää.

Mulle on ollut sinänsä yllättävän tärkeä tämä tämä Jatkis, en osannut sitä aluksi näin kuvitella, mutta näin nyt on päässyt käymään. Toisaalta samaan aikaan vihaan tätä, että sosiaaliset kaverini on jotain jatkismerkkejä. Tätä ristiriitaa...

Ekstrovertit varmaan pelkäävät tätä introverttien täyttämää ketjua, niin eivät uskalla ilmoittaa itsestään.

Introvertti olen itsekin. Aina olen viihtynyt omissa oloissani hyvin, mutta toisaalta muutama kaveri löytyy, joiden kanssa ollaan niin samanlaisia, että on myös helppo viettää aikaa yhdessä.

Tykkään olla kotona omissa oloissa paljon, koska olen myös panostanut kotona viihtymiseen. Sen vuoksi ihmettelen aina, kun joku puhuu, että vapaa-aika kotioloissa on tylsää. Minulla ei ole koskaan kotona tylsää, vaan aina tuntuu olevan liian vähän vapaa-aikaa siihen nähden mitä kaikkea tekemistä olisi. Toisaalta tiedostan, että päivittäinen elämäni ja vapaa-aikani olisi monien ekstroverttien mielestä varmasti erittäin ahdistavaa ja yksinäistä. Itse en ole kuitenkaan ahdistunut, yksinäinen tai tylsistynyt - päinvastoin!

Välillä kyllä tuntuu, että kaikki muut ihmiset ovat minua sosiaalisempia, joka saa sellaisen tunteen, että muiden on ehkä vaikea minua ymmärtää. Toisaalta en anna sen liikaa itseäni häiritä. Ja tietysti me introvertit ihmiset emme kauheasti missään pidä melua itsestämme, joten on ihan selvää, että meitä ei välttämättä sillä tavoin huomaa. Tämäkin ketju kuitenkin osoittaa, että emme ole yksin, vaan introvertteja mahtuu tähän maailmaan lopulta varsin paljon!

Kuulun myös siihen intriverttien osastoon, jolle sosiaaliset tilanteet eivät ole erityisen vaikeita ja töissäkin tulee oltua paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Töissä kuitenkin saan usein sen riittävän annoksen sosiaalista kanssakäymistä, niin kotona on mukava olla omassa rauhassa.

 

[Jerry100]

Luonteeltani olen hyvin sosiaalinen mutta tämä vuosi on mennyt niin päin vittua että olen lähes erakoitunut täysin. Olen nykyään aika sulkeutunut persoona.

 

[Jupe]

Se on kyllä ikuinen mysteeri, miten joitakin voi häiritä ns. hiljaiset hetket. Miehet istuu baarin pöydässä vastakkain. Se on sanatonta viestintää. Välillä vähän päätä pudistelet, ehkä joku kirosana jne. Krapula on universaalia small talkkia.

Oih. Kaurismäkeläistä romantiikkaa. Tähän kaveruuden perikuvaan päästään harvan kanssa.

Itsekin sorrun uudessa seurassa hymyilemään liikaa, olemaan mukava.

Onhan noita kavereita onneksi siunaantunut, sellainen 20 ketä whatsapp -ringeissä heittämässä läppää. Kaikki kouluaikojen kavereita joiden kanssa maisteltiin baaritiskien antimet moneen otteeseen viime vuostuhannella. Tuohon sellaiset noin 5 duunipiireistä olevaa frendiä joita näkee edelleen.

Ja sitten tämä salaseura Jatkoaika(muurarit), tästä en ole kertonut kenellekään, pitäisivät mua hulluna jos kertoisin että 20 vuotta tänne kirjoiteltu.

 

[Le Banner]

En halua, että meille tulee kukaan, enkä tahdo mennä kyläilemään. Eiköhän tämä selvennä kantani?

Tuohon kun vielä lisätään, että puhelin on äänettömällä suurimman osan ajasta niin ollaan hyvinkin samanlaisia. Sitten jos viihteelle lähdetään niin sosiaalisuus on ehkä liioitteluun asti menevää, eli sönkätään suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle jotain jonninjoutavaa, mutta se vaatiikin sen jälkeen sitten kolmen vuorokauden hiljaisuuden vähintään.

 

[HPL76]

Joo taidan olla kyllä erittäin introvertti. Kavereita on, mutta en mä mikään kommunikoija ole. Puhelimella en soita juuri koskaan jos ei ole jotain oikeaa asiaa. En mä osaa puhua montaa tuntia puhelimessa ja höpötellä niitä näitä.

Viihdyn yleensä omissa oloissani, vaikka onhan tuossa tuo vaimo ja kissakin. Nyt korona-aikana on tullut oltua kotona melkein 5 kuukautta putkeen. Enpä ole juuri missään käynyt ja olen nähnyt vissiin kahta kaveria työn ulkopuolella. Tai no, ei mulla kyllä töissä mitään kavereita ole, enkä sieltä sellaisia haluakaan. Vaikuttavat pohjimmiltaan aika mulkuilta lähes jokainen.

Enpä kyllä tiedä mistä tämäkin luonteenpiirre on minulle siunaantunut. Vanhempani ja siskoni ovat ihan eri maata ja koko ajan menossa jossain. Kyllähän mäkin lähden jos joku tapahtuma on, ei siinä, mutta mieluummin istuskelen kotona ja teen omia juttuja.

Luultavasti olen karkoittanut jo muutaman ihmisen elämästäni kun en osaa oikein pitää yhteyttä. Mutta enhän mä pidä yhteyttä edes vanhempiini kuin noin kerran kuukaudessa. Anoppi luuli aluksi että ollaan riidoissa kun en muka koskaan heille soita, mutta minkäs teet. Eipä nuo nyt hirveästi ole valittaneet, ja aina kuitenkin vastaan jos soittavat tai viestittelevät.

Aika monta vuotta vain lueskelin Jatkoaikaakin ennenkuin päätin hommata kirjoitusoikeudet. Ei mulla nyt yleensä mitään ihmeellistä sanottavaa ole, mutta voipahan sitten joskus psykiatrille kertoa että "joo on mulla sosiaalinen elämä". Hihi.

Näillä on menty nyt yli 40 vuotta, ja enpä ajatellut muuksi muuttua.

 

[pettter]

Onpa kiva lukea että lähes kaikki on intoverttejä. Tai sitten ne toiset eivät jaksa vaivautua vastailemaan tällaisiin kyselyihin.

Tai sitten ne toiset on harvemmin missään internetissä.

 

[moby]

Viihdyn kyllä hyvin iitseksenikin, mutta meillä on vajaan kymmenen hengen tiivis kaveriporukka, jonka kanssa tehdään milloin mitäkin. Viime viikonloppuna käytiin yhden kaverin mökillä pienimuotoisissa talkoissa ja saunomassa/grillaamassa/kaljoittelemassa. Nämä ovat enemmänkin ystäviä kuin kavereita. Tämä on sellainen sinkkuhylkiö porukka, joiden aiemmat kaverit ovat suurimmaksi pariutuneet ja vaihtaneet ystäväpiiriä perheellisiin ihmisiin.

Paikallisessa kapakassa vain viikonloppuisin on sellaista porukkaa, joita ei tarvitse moikata, joten aika tutuksi on sekin porukka muodostunut. Kavereita löytyy sieltä about ikähaarukalla 25v-80v.

Sosiaalista elämää on näköjään yllättävänkin paljon, vaikka pidän itseäni enemmän introverttina. Kuitenkin viikolla yleensä hiihtelen yksin ja kaverien vuoro on sitten viikonloppuna