scholl: Allekirjoitan joka sanan viestistäsi. Mä oon todella väsynyt olemaan HIFK-fani. Jos tästä voisi luopua, elämä olisi paljon helpompaa. Pitääkö alistua siihenkin, että ei HIFK-faniudesta voi luopua koskaan ja jos luopuu niin on kauhea luopio? Musta nimittäin ei kuitenkaan tulisi HIFK-fania, jos olisin nyt vaahtosammuttimen kokoinen. Katsoisin kliinisesti ja avoimin silmin: Jokerit pärjää, siellä on hyviä pelaajia ja omia junnuja. Blues on kovan taisteluilmeen jengi. HIFK on vanhojen gubbejen Country Club. Tee testi: puhdista mielesi, asettaudu 7-vuotiaan nahkoihin ja putoa tyhjästä pääkaupungin lätkäjoukkuetta valitsemaan. Näkisit nyt kaikki ekoja kertoja. Käsi sydämelle: päätyisitkö HIFK-faniksi?
Tässä ketjussa lienee hyväksyttävää vieraisiin pöytiin huutelu. Olen täysin samaa mieltä JHagin ja Schollin kanssa. Seuran menestys, imago, brändi, junnutoiminta, yms. vaikuttavat oleellisesti siihen minkä seuran kukin meistä valitsee omakseen. Siis niistä kannattajista, jotka eivät ime faniutta jo äidinmaidosta. Ja se valintaikkuna on pienen ihmisen elämässä hyvin lyhyt, se tehdään ihan kuin Tomppa sen tekisi, tässä ja nyt, ei herkistellä historialla eikä pohdita tulevaa.
Olin itse vastaavassa valintatilanteessa reilu 40 vuotta sitten. En saanut kotoa lätkäperintöä, joten itse piti päättää minkä jengin taakse asettua. Carl Brewerin aika oli ehtinyt mennä ohi kun olin vielä vaahtosammuttimen kokoinen, joten se ei ehtinyt vaikuttaa valintaan. Ennen kuin oma joukkue oli valikoitunut ja olin altis naapurin poikien vaikutukselle (yksi vanhempi kaveri pelasi ifkin junnuissa) mulla oli jopa IFK:n rotsi. Se oli muuten ihan sairaan magee punainen takki valkoisilla hihoilla. Täytyykin muuten tsekata löytyisikö se vielä jostain... Kävi kuitenkin niin, että kun itse rupesin jotain hiffaamaan lätkästä oli Jokerit mestari. Lähestyin asiaa kuitenkin enemmän junnu-näkökulmasta. Sain käsiini jonkun aviisin, jossa oli edellisen vuoden kaikkien junnuikäluokkien SM-sijoitukset. Ilves oli siihen aikaan ihan suvereeni junnuissa ja niinpä ilmoitin mutsille ja faijalle, että mä meen Ilvekseen, hommatkaa mut sinne. Pettymys oli melkoinen, kun vanhemmat eivät suostuneet kuskaamaan mua Tampereelle treeneihin. Siispä katsomaan, että mikäs pääkaupunkiseudun jengi sitten on paras, ai Jokerit, no sinne sitten. Siihen aikaan ei IFK:n junnutoiminta ollut ihan kärkipäässä, joten IFK jäi siinä kisassa telineisiin. Tässä ei sitten auttanut IFK-faniutta edes se, että kohtuu lähipiiristä löytyi ex-IFK kiekkoilija ja vanhempien ystäväpiirissä oli jopa ihan aitoja orkkisdinoja. Ne oli muuten jo silloin pirun vanhoja ;) Valinta oli tehty, ja sillä tiellä ollaan.
Ei se varmaan lohduta, mutta on tuolla naapurinkin puolella ollut aikoja jolloin on käynyt mielessä onko tässä mitään järkeä. Ei muuta kuin jaksamista ja uutta matoa koukkuun!