Jatkoajan juttussa "Malttia ja stadilaisuutta" sivutaan aiheellisesti myös Sportin tilannetta.
"Jokereiden lahjakkaimpiin nuoriin kuuluu hyökkääjä Kim Strömberg. Tällä kaudella Strömbergin peliaika on keskimäärin viiden ja puolen minuutin luokkaa. Samaan aikaan Strömbergin ikäinen Pelicansin Vili Sopanen pelaa Lahdessa keskimäärin reilut 14 minuuttia. Miksi näin? Siihen ei osaa jokerivalmentaja Waltteri Immonen vastata.
- Miksei Strömberg ole sitten saanut meillä kunnon mahdollisuutta, Immonen kysyy itseltään.
- En minä osaa sanoa, Immonen tuhahtaa.
Useissa tapauksissa, Jokereillekin hyvin tutussa kaavassa, tällaiset kaverit tekevät läpimurtonsa muualla. Jokerien lupauksista viimeisimpänä karkasivat Roni Andersson HPK:hon ja Jori Lehterä Tapparaan.
- Seurakohtainen asiahan tällainen on. Usein kuitenkin jos seura ei luota pelaajaan, hän menee muualle ja onnistuu siellä. Suurin juttu mitä pelaajalle voi antaa, on luottaa ja antaa vastuuta, Aravirta sanoo.
Usein nk. suurseuroissa juniorit eivät saa tarpeeksi vastuuta ja tie vie pienempiin seuroihin isomman peliajan ja kehityksen perässä. Monta kertaa suurseuroissa ei malteta odottaa juniorin kasvamista suurempiin saappaisiin, vaan markkinoilta ostetaan valmiimpi ja huomattavasti kalliimpi vaihtoehto.
Jokereissa hyvänä esimerkkinä luottamuksesta omiin junioreihin toimi aikoinaan Hannu Jortikka. Jortikka luotti muuan Valtteri Filppulaan ja Sami Lepistöön. Toki esimerkit ovat kovat, mutta Jortikka peluutti itsepäisesti poikia isoilla minuuteilla. Filppulan viimeisellä kaudella Jokerit pelasi finaaleissa. Nyt samanlaista vastuuta ei Jokereissa nuorille ole tarjolla.
- Kyllä se ratkaisi, kun kuulin millaisia senttereitä Jokereihin oli tulossa. Tappara oli nuorentamassa joukkuetta ja kun ne tarjosi pitkää sopimusta oli helppo lähteä, kertoo lähtönsä syistä Tapparassa nyt pelaava Jori Lehterä.
Jokerit oli kuitenkin halukas pitämään Lehterän, mutta raha ei ratkaissut asiaa tällä kertaa – ainkaan Jokerien suuntaan. Viisaampaa olisi ollut toimia, kuten Filppulan tapauksessa, kakkossentterin paikka omalle juniorille.."
Tässä herää tätä lukiessa aika pitkälle sama ajatus, mitä tuossakin jutussa on haettu takaa. Kun meillä on Kivimäki, Kiviniemi ja Pahkala esimerkkeinä omista junnuista nostettu edustukseen, pelanneet hyvin, ja sitten otetaan isolla rahalla miehiä muualta. Ei varmaan olisi ihme jos koko kolmikko lähtisi muualle ja sitten ensi kaudella katsellaan kaikenmaailman Cabanoita nelosketjun laidassa.
"Mun mielestä joukkueessa tulisi olla väkeä kolmessa kerroksessa. Ne, jotka ovat kiertäneet ja voittaneetkin jo jotain. Sitten on tällainen dynaaminen ryhmä, joka pyrkii maajoukkueseen ja pelaa hyvällä tasolla. Kolmantena pitäisi olla nuoret killit, jotka tuovat energiaa ja eteenpäin menemisen meinikiä sinne, sanoo Aravirta."
Tällä hetkellä vielä nippanappa Sport täyttää nämä kriteerit. Vaikka ihan tietenkään täällä ei voi puhua maajoukkueeseen tähtäämisestä koska ollaan suljetun liigan alla Mestiksessä, mutta ajatuksena sama. Meillä on muutama kokenut ja voittanut kiertolainen, hyvä runko näistä eteenpäin tähtäävistä nuorista, ja sitten on kentällinen nuoria killejä jotka tuo sitä energiaa. Mistäs me jatkossa saadaan sitö energiaa ja jatkuvuutta, jos nuo Taminkin hehkuttamat energian tuojat ovat pelistä toiseen vaihtopenkillä ja pelaavat sen 10 matsia kaudessa, 5 minuuttia per peli.. Itseäni varsinkin nyt rasittaa katsoa tämä Tamin ostosirkus, millä ostetaan monelta nuorelta potentiaaliselta omalta liigamieheltä pelipaikka alta pois. Eipä se paljoa lämmitä joku Pahkalan tai Kivimäen liigapaikka, jos se on vaikka Ässissä tai JYP:ssä...
