Kirjurinluodolla tuli käytyä ja Metallica nähtyä. Etukäteisspekulaatioiden perusteella odotin itse paljon pahempaa kaaosta. Parkkipaikan autolle saimme kadun varresta läheltä rautatieasemaa ja Kirjurinluodolle saavuimme klo 15 pintoihin. Jonottelimme sisään reilun 15 minuutin ajan. Ei siis mikään ylitsepääsemätön ruuhka. Ihmetystä aiheutti etukäteen ilmoitusten mukaa alueelle sallitun 0.5L limsapullojen avaus ja korkkien takavarikointi. Turvallisuuden kanssa tällä ei tietenkään ollut mitään tekemistä, kunhan vain kiusasivat juhlakansaa. Kukapa sitä avattua jaffapulloa kauaa jaksaa kanniskella käsissään. Jos vielä joskus tulen samoille kinkereille on reppu täynnä korkkeja ja myyntipiste pystyy sisääntulon jälkeen.
60 000 ihmistä tuolle alueelle oli liikaa. Nälkä hävisi samantien kun kävin katsomassa mikä oli jonon pituus siipikioskille tai HK:n pyttipannulle. Muutenkin ruokavalikoima olisi voinut olla hieman runsaampi. Olimme koko ajan päälavaa vastapäisellä anniskelualueella. Hinnoittelu oli aika erikoinen kun Fostersin 0.33 tölkki ja 5.5% ehta Lonkero olivat saman hintaisia eli 5 rahaa. Ilolientä ainakin siellä missä olin riitti Metallican keikan alkuun asti. Tämän jälkeen en enää asioinut baaritiskillä. Hameväki lopetti nesteiden nauttimisen hyvissä ajoin, sillä kuten täällä on jo todettu, wc:ssä käynti tuotti suuria ongelmia. Päälavaa vastapäätä ei tainnut edes olla vessoja vaan lähin oli lavasta katsottuna oikealla reunalla, ainakin ilmapallojen mukaan (mitkä olivat muuten hyvä keksintö, siitä plussat). Myöskään anniskelualueiden portteja ei ollut merkitty kunnolla. Aina piti arpoa pääseekö portista läpi ja jos pääsee niin kumpaan suuntaan.
Päivän musiikkitarjonnasta näin Machine Headin keikasta osan. Valitettavasti he joutuivat lopettamaan puolen tunnin jälkeen kitaristin tuuperrettua lavalla. Linkin Parkkia jaksoin katsoa puolikkaan biisin. Musiikki on vaan niin kauheaa kuraa, ettei sitä voinut enempää seurata. Laulaja oli näköjään yrittänyt hankkia lisää katu-uskottavuutta muutamalla tatuoinnilla, mutta kun ääni on kuin 13-vuotiaalla kirkkokuorolaisella, niin komedian puolelle mennään ja paljon. Illan pääakti Metallica soitti mielestäni ihan ok keikan. Edellisestä Metallica keikastani tosin oli vierähtänyt 16 vuotta, joten vaikea verrata mihinkään. Biisivalinnat olivat odotetun hyviä. Tosin 4 biisiä Death Magneticilta oli mielestäni liikaa ja Broken, Beat & Scarredin tilalla olisin mielelläni kuullut Welcome home Sanitariumin, For Whom the Bell tollsin tai Dyers Even. Jotenkin tuli keikalla fiilis, että tämä on raskaamman rockin Rolling Stones. Eivät sedät jaksaneet enää juuri ottaa koko isoa lavaa haltuun, vaan Larsin rumpuständin vieressä suurimman osan soittelivat. Tietysti Lars tarvitseekin kaiken mahdollisen tuen. Sen verran paljon ongelmia stemmat tuntuivat aiheuttavan. Kahden tunnin keikan aikana setien piti käydä hakemassa lavan takaa lisähappea ainakin 3 kertaa.
Yleisarvosanaksi annan koko tapahtumalla ja Metallicalle 8+. Ihan ok, mutta tuskin toista kertaa laitan lippuun sataa euroa likoon.
