Rakkaita muistoja, vol.1.
Snacky ja nimenomaan Leppäsuon Snacky, todellakin, ne ajat ei palaa (vai palaako?).
Heti tulee mieleen ainakin 5 huikeaa muistoa kultaiselta 80-90 lukujen taitteelta. Tässä 1 (loput liittyykin sitten naisiin):
Kuten aina kynältä, BA:lta tai arkusta palattuamme suuntasimme tuona talviyönä Snackylle ennen himaan raahautumista. Kello lieni n. 04.00 ja jonot melkoiset. Juuri kun olin tekemässä omaa tilaustani, niin joku sankari tuli vittuilemaan takaviistosta ja tunki toppahanskansa meikäläisen suuhun ja silmiin. Kehoitti meikäläistä suksimaan vittuun. Tokaisin epähuomiossa, että suksi ite vittuun, sillä meikä aikoi juuri alkaa safkahommiin.
Seuraava mitä hiffasin oli, että makasin Drive In kaistalla olleen välikoppa Escortin konepellillä kädet taskussa. Vituttihan se!
Nousin ylös, nakkelin kaveria turpaan (hapetus, selätys, nenäsenkka), kunnes joku tän moukan frendi nappasi olkapäästäni kiinni ja alkoi repimään... Tästä ei oma kaverini pitänyt. Kuulin sen vain tokaisevan toiselle frendilleni "pidä hetki mun hampurilaista". Tästä noin sekunnin kymmenys ja vieras hahmo irtosi meikäläisestä. No, vihulainen siinä sitten myönsi tappionsa ja lähti kavereidensa avulla talsimaan ylös mäkeä kynän suuntaan, kunnes viiden minsan päästä kuului älämölöä jo kaukaa "nyt sä saat vittu turpaas" jne. Sama sankari oli siis päättänyt hetken voimiaan keräiltyään palata tasaamaan tilit.
Eikai siinä. Juuri saamani hampparit annoin kaverille ja samat liikkeet kuin aikaisemmin, kunnes tän "petterin" frendit itse tuli väliin todeten, että eiköhän tämä jo riitä ja pyysivät anteeksi ja roudasivat pojan pois.
Lopputulos: kadonnut paksu hopeinen rannesysteemi nimilaattoineen (muotia silloin joskus) ja tarinaa kerrotavaksi.
Asiaan: kerroshampurilainen pienellä maidolla on iänikuisesti parasta darralääkettä!
Toinen suosikki: kala tuplamälleillä.
Tervetuloa Snacky, ilman myllyjä kiitos!
Julli