Alkukauden ilopillerit:
1) Tasainen sarja. Ainoastaan Lahti tippuu kyydistä. Muilla joukkueilla on edelleen ainakin stand by -lippu pleijareihin.
2) Cory Murphy ja Brett Harkins. Ulkomailta voi siis löytyä todellisia vahvistuksia, jotka ovat oman joukkueensa tukipilareita.
3) Jari Korhonen. Korkin kehuminen alkaa olla muotia, mutta se ei latista miehen erinomaisia otteita. Kirsikkana kakussa kypärätemppu Porissa.
4) Pasi Häkkinen. Nousi hyvästä Mestis-vahdista mainioksi liigaveskariksi. Se on hatunnoston arvoinen juttu.
5) Jari Viuhkola ja Jarkko Immonen. Nuoret kaverit ovat ottaneet oman joukkueensa liiderin paikan. Toivottavasti kisakone kutsuu ainakin toista yllämainittua keväällä.
Alkukauden pettymykset:
1) Mielikuvituksettomuus. Vauhti on kaukalossa niin älytön, ettei luovuus voi olla kärsimättä. Katson mieluummin hidastempoista matsia, jossa joukkueilla on ideaa pelissään. Nyt äijät sahaavat kaukaloa päästä päähän ja viisikkopuolustavat viisikkopuolustamasta päästyään. Nou tänks tällaiselle. Tilalle reilua hyökkäyspeliä ja iloista otetta. Voisi ne katsojaluvutkin vaikka nousta.
2) Yksi erotuomari. Edelliseen viitaten. Yksi silmäpari ei kaukalossa näe riittävästi. Toinen raitapaita kaukaloon. Se ei poista sairautta, mutta voi lievittää oireita. Tuomareita en lisää floppilistalle. On loppujen lopuksi aivan sama, miten tuomarit puhaltelevat. Aina joku (lue: 99-prosenttisesti tätä mieltä on ottelun hävinneen joukkueen kannattaja) pitää linjaa vääränä.
3) Pelican´ts. Jonkun on tietty oltava viimeinen, mutta lahtelaisten paikka ei näillä otteilla ole liigassa.
4) Heikot ulkomaalaishankinnat. Sad, but true. Näitä hukkaostoksia tulee joka kausi. Ehkä ensi kausi tuo muutoksen tähän.
Tässäpä tätä. Sana on vapaa, mutta pakollinen.