SM-Liigan hienoimmat hetket

[Oddee]

Tälläistä ei heti haulla löytynyt.

Mikä on mielestäsi SM-Liigan kautta-aikojen hienoin/unohtumattomin/mieleenpainuvin/uskomattomin/mitä tahansa-hetki, tilanne tai tapahtuma?

Mahdollisimman tarkka selitys olisi hyvä, jotta voi kuvitella/muistella tilanteen mahdollisimman tarkasti.

Ketjun avaajana otan oikeuden kertoa ensimmäisenä oman mielipiteeni:

Kauden 2003-2004 4. finaali-ottelu Kärpät-TPS. Ensimmäinen jatkoerä tilanne 0-0. Pekka Saarenheimo voittaa aloituksen Ari Vallinille viivaan. Vallin ottaa "tyhjät pois" harhauttaa heittäytyvän TPS-pelurin ja laukoo Kärpille mestaruuden ohi voimattoman Teemu Lassilan. Kärppien kulta-ajan ensimmäinen mestaruus ja samalla parasta mahdollista balsamia edelliskevään finaali-tappiolle Tapparaa vastaan.

Kärpissä pelasi kyseisellä kaudella huippunimiä kuten: Jari Viuhkola, Petr Tenkrat, Jussi Jokinen, Niklas Bäckström, Janne Pesonen ja Pekka Rinne.


Tässä vielä linkkiä tilanteesta ja kuunnelkaa, kun Mika Saukkonen ja Timo Jutila repeää liitoksistaan Hockey Night-studiossa. Ikimuistoinen "Piilokamera jää pois ohjelmistosta"-teksti on edelleen kirkkaana mielessä :)

linkki vie YouTubeen

Ari Vallin Ari Valliin Ari Vallin Ari Valliiin!!!

 

[Eddie]

Niin.. Onhan noita mestaruushetkiä YMS. monilla seuroilla. Mielestäni olisi ollut kiintoisampaa, jos olisit rajannut tämän vaikka runkosarjaotteluihin, niin tulisi monipuolisempaa juttua ja sellaista, mitä ei ole kenties koskaan tiennytkään tai olisi jo paremmin unohtuneet.

Mutta jos tälle linjalle lähdetään niin Pelicansin "tiputtaminen" ja sen viimeisen voiton varmistuminen. Se se oli hienoin hetki ja tulee todnäk jäämään sellaiseksi, ellei toista korpivaellusta ehdi tähän elämään sattua. Kai ne karsinnat kuitenkin SM-liigaa on. Mestaruudet on oma juttunsa, mutta ei mielestäni vedä vertoja sille 11 epätoivoisen vuoden aikakauden päättymiselle, jotka kaikki aika tiivisti jo seurasin junnuna. Silloin se seuraaminen taisi olla vielä intensiivisempää ja jännempää, mitä se nykyään on.

 

[Oddee]

Mielestäni olisi ollut kiintoisampaa, jos olisit rajannut tämän vaikka runkosarjaotteluihin, niin tulisi monipuolisempaa juttua ja sellaista, mitä ei ole kenties koskaan tiennytkään tai olisi jo paremmin unohtuneet.

Tottakai näitäkin saa tänne lisäillä. Ja mitä monipuolisempaa keskustelua-sen parempi!

Harmi jos nämä jäävät mestaruuspuheiden varjoon. Pitäkää lippu korkealla myös pienten ja yksittäisten hetkien osalta.

 

[teude]

Dale McTavishin paluu syksyllä 2010:
Dale McTavish - Messiaan paluu 1/10/2010 - YouTube
Tämä oli sellainen matsi, mikä on jäänyt elävästi mieleen viime vuosilta. Kylmät väreet meni koko matsin ajan. Kolme maalia paluumatsissa, tuota ei olisi voinut paremmin käsikirjoittaa.

Theofiluksen muisteloihin videota: Jokerit - SaiPa 1999 Playoffs - YouTube
Tämä oli todella kova paikka penskana, se vittuilu ei loppunut koskaan sinä kesänä.

 

[Theofilus]

Kyllä se miulle on tuo kevät 1999, mikään - edes kevät 2006 - ei pääse lähellekään. 7-vuotias pikkupoika ekoja kertoja jäähallissa lätkää katsomassa, ja rahaseura Jokerit pudotettiin suoraan 3-0. Ja ah, se Hjalliksen ratkaisumatsin jälkeinen haastattelu... Toki meikäläinen ei vielä silloin puoltoistametrisenä nassikkana nähnyt juuri mitään täyteen ahdetusta seisomokatsomosta, mutta kaiken kaikkiaan aivan mahtava ja huikea fiilis niistä ajoista on ne mitkä jäänyt käteen. Kisapuiston neitsyys oli menetetty jo pari vuotta aikaisemmin vielä pienempänä, mutta uskallan väittää, että keltamusta sydän sementoitui meikäläisen rintaan tuona keväänä eikä se lähde sieltä ikinä pois pelattiin mitä sarjaa tahansa.

 

[JjZz]

Eipä ollut yllätys, että Kärppäfani avasi tällaisen ketjun juuri tänä iltana :)

Viime kevät oli aika makoisa. Tietysti se, että pudotettiin paikallisvastustaja suoraan 4-0, mutta vielä se, että se oli makea revanssi edellisvuodesta. Tuo oli niitä harvoja keväitä, mistä jäi hyvä maku vaikkei tullut edes finaalipaikkaa. Tuosta ottelusarjasta parhaiten jäi mieleen tokan kohtaamisen jatkoaika. Ensin Mikke epäonnistuu rankkarissa, ja hetken päästä Hadt räjäyttää Areenan.

Sitten 90-luvulta tietysti tulee paljon hienoja hetkiä mieleen, parhaiten ehkä tämä Oton "korkea maila" vuonna 1994 ties monennessa jatkoerässä. Yleisestikin tuo Jokereiden ja Tepsin välillä ollut vuosien mittainen titaanien taistelu oli ikimuistoista aikaa.

Jos mennään yksittäisiin pelaajiin, niin Teme ja Otto tuovat mieleen lämpimiä jokerimuistoja.

 

[sekolust]

1. Tuosta "muutaman" vuoden takaata muistuu mieleen tilanne, jossa Janecky tyhjän maalin edessä heitti vielä viereen Varikselle passin. Vittu finaalissa. Vaikka vuosien jälkeen muistikuvat ovatkin haalistuneet, niin tuon maalin muistaa aina. Siitäkin huolimatta, että kyseessä ei ollut mikään ratkaisevan finaalin jatkoaikamaali tai muu maalin tekohetken suhteen merkittävä tapahtuma. Jotenkin tuohon maaliin vain henkilöityy yksi mestaruus ja Janeckyn ominaisuudet.

2. Hentusen läpiajo surullisen kuuluisassa puolivälieräottelussa. Mies tekee kovalla prosentilla noista paikoista maalin, mutta nyt ei vain natsannut. Ja jos olisi natsannut, niin väylä olisi ollut avoinna aina mestaruuteen asti. Jos 20 vuoden päästä kutsutaan oman ikäluokan faneilta, niin Hentusta ei muisteta mistään maalikuninkuudesta, vaan yhdestä epäonnistuneesta läpiajosta. Samoin jos kysytään HIFK:n faneilta, niin Jalosen parin sentin päässä olleen karsiutumisen sijaan muistellaan mestaruutta. Katkera kuitti siitä, kuinka pienestä kaikki on lopulta kiinni. Hienous löytyy siitä, että lätkä tosiaan herättää tunteita ja ero sankaruuden ja petturuuden välillä on kiinni milleistä.

3. Janeckyn "korkealla mailalla" tehty jatkoaikamaali. Nuorelle kundille tuo oli jotain elämää suurempaa ja vain Niemisen rankkari sai palautettua leijuvan skidin takaisin tukevalle maalle. Periaatteessa voisin nostaa tuon ykköseksi, mutta toisaalta... Tuo Janeckyn passi taisi lopulta kääntää koko loppuottelusarjan meille ja harvoin selkäranka katkeaa niin totaalisesti.

4. Hardtin jatkoaikamaali viime keväänä. Siis ei helvetti. Harvoin tulee miespuolisia halattua, mutta tuon jälkeen tämä tuli (taas) koettua. Kyllä se totta helvetissä lämmittää kun sympaattinen danski ratkaisee jatkoajalla pleijarimatsin HIFK:ta vastaan.

5. Pakko todeta, mutta tietyllä tapaa lämmitti Kuhdan haastattelu ja kohtelu HIFK:n viimeisen mestaruuden jälkeen. Vaikka täysin väärä joukkue voittikin, niin pakko nostaa hattua. Pitkän uran (ja seurauskollisuuden) jälkeen Peltonen antoi Kuhdalle mahdollisuuden nostaa kannua ekana. Tämän jälkeen Kibe tippa linssissä kertoi tarinaa Veetistä ja kolikosta. Vaikka tosiaan väärä joukkue voitti ja ero mestaruuden ja puolivälierissä tippumisen välillä oli mitätön, niin silti. Kovasti se lämmittää, kun seuran "oma poika" saa kruunun ja lopulta vielä näyttää inhimillisen puolensa. Tuota urheilu on parhaimmillaan ja voin hyvin kuvitella, että muutamaan silmäkulmaan tuli kyynel. Ainakin itse itkisin valtoimenaan, jos vastaava tapahtuisi noin 6 kuukauden päästä meidän leirissä.

 

[Oddee]

Eipä ollut yllätys, että Kärppäfani avasi tällaisen ketjun juuri tänä iltana :)

No, jotenkin tämä sattui tähän iltaan sopimaan, vaikkei tämänpäiväinen aivan tärkein peli ollutkaan

Sitten 90-luvulta tietysti tulee paljon hienoja hetkiä mieleen, parhaiten ehkä tämä Oton "korkea maila" vuonna 1994 ties monennessa jatkoerässä.

Janecky oli kyllä SM-Liigan kovimpia tähtiä, vaikka kuinka inhoan Narreja, niin pakko myöntää, että kyseinen "korkea maila" on yksi Liigan ikimuistoisimmista tapahtumista.

 

[Derrick]

Kyllä se miulle on tuo kevät 1999, mikään - edes kevät 2006 - ei pääse lähellekään.

En ollut lähelläkään Kisapuistoa 1999, joten sen on pakko olla tuo kevät 2006 ja Malmivaaran tasoitus HIFK:iä vastaan aivan pelin lopussa. Halli suorastaan räjähti. Sen jälkeen vastaavaa en ole hallissa kokenut.

Tuossa sarjassa SaiPa oli pelillisesti HIFK:iä valovuoden edellä mutta Jari Levosen käsittämättömän löysä tuomarointi romutti haaveet jatkosta. Muutenkin tuo oli ''erilainen'' kiekkovuosi kun finaalissa pelasivat Kerho ja Padat.

 

[Setämies]

Yksi hetki jota en unohda koskaan on tässä

Kylmiä väreitä pukkaa..

 

[Metsuri #37]

Yksin mieleenpainuvimmista otteluista on viides ja ratkaiseva puolivälieräottelu HIFKiä vastaan vuonna 2001. Ottelun alussa Mika Pietilä hörppää roikon puolesta kentästä. Pian peli olikin jo 2-0 ja maalille vaihdettiin Juha Pitkämäki. Tästä alkoi nousu, joka kruunautui Antti Bruunin 2-3-maaliin toisessa jatkoerässä.

Sen jälkeen kelpasi kävellä Raipen paita päällä Helsingin katuja.

 

[shutout]

Yksi ikimuistoisimmista hetkistä tulee olemaan ensi viikonlopun TPS - Blues kotiottelu, jolloin 11 000 katsojan edessä jälleen näen lapsuuteni idolit, S. Koivun, M. Koivun, Nummelinin ja Korpikosken. Kyynel saattaa valua pitkin poskea jo alkuesittelyiden käynnistyessä.

 

[Lert]

Yksi ikimuistoisimmista hetkistä tulee olemaan ensi viikonlopun TPS - Blues kotiottelu, jolloin 11 000 katsojan edessä jälleen näen lapsuuteni idolit, S. Koivun, M. Koivun, Nummelinin ja Korpikosken. Kyynel saattaa valua pitkin poskea jo alkuesittelyiden käynnistyessä.

Ja Berg täyttää näitten herrojen juomapulloja. Mukana myös pari NHL-pakkia sekä Rasmulainen josta myöhemmin kasvaa yksi NHL:n parhaimmista pakeista. Historiallinen ilta!

 

[Jalasvaara]

Vielä ikimuistoisempi tulee tuosta torstain "juhlaottelusta". Sitä kiiman määrää!

 

[-BR-]

Listataan tähän nyt muutama...

-Kun yksi kaikkien aikojen pelaajista eli Matti Hagman kiertää viimeisen kerran sm-liigassa Nordista ja KOKO halli huutaa seisoen miehen nimeä: Hakki, Hakki, Hakki... Tunnelman "kruunasi" se, kun kamera siirsi kuvan Niklakseen, joka kyynelehti... Niisk!

-Sakari (Sakke) Lindforsin ~ 60 torjuntaa Turussa vuonna yks ja kaks, niin että taisi joutua jopa saikulle ottelun jälkeen, kun niska meni... ; )

-Brian Rafalskin Jan Calounin ja Marek Zidlickyn otteet jäällä. Uskomattomia pelimiehiä! Hemmetin monta tähtihetkeä sai todistaa, mutta josko erittelisi vaikka yhdet mitkä tulee ekana mieleen:
BR, (kröhöm...) pakko laittaa niin useasti nähty "äänetön liuku" takatolpalle ja pam!
JC, teki Nordiksella kaadettunakin, maalin takaa maalin (Kalpaa vastaan muistaakseni). Tuomarilla oli jo käsi ylhäällä jäähyn merkiksi, mutta pöytäkirjaan merkittiin SR (Jan Caloun).
MZ, kuusnolla harhautus Cory Murphya vastaan ja kiekko maaliin.

-Kun Kari Kalto vei Raipen kahville finaaleissa 98 Hakametsässä ja teki IFK:n (kuudennen?) maalin.

-Talviklassikko 2011, (tää oli itselle hyvin merkittävä tapahtuma kokonaisuudessaan, jostain syystä, tää matsi oli pakko voittaa) jossa voitto kentällä ja vielä selvemmin katsomossa, stadi oli todellakin punainen!

-Kevät 2011 kaikkine tapahtumineen.
mm:
*nousu po:ssa sillasta narreja vastaan
*yksi kaikkien aikojen po-maaleista Raumalla
*Villen maali tyhjiin, kun tiesi että mestaruus on meidän
*toinen puoli huutakaa meille!
*sekolustin jo mainitsemat Killen kannun nosto (aivan mahtava ele Villeltä!), vittu tsiigatkaa-haastattelu ja Veeti & kolikko
*Jannen kannun nosto (tässä vaiheessa tuli ne vuolaat kyyneleet...)
*pienissä häissä milloin missäkin punaisten kera, kesään ja syksyynkin asti =)

-Koko hallin tifo- kylmät väreet ja upea fiilis!

Näitähän olis vaikka kuinka, mutta tässä nyt muutama. =)

 

[Lunatico]

1. Tuosta "muutaman" vuoden takaata muistuu mieleen tilanne, jossa Janecky tyhjän maalin edessä heitti vielä viereen Varikselle passin. Vittu finaalissa. Vaikka vuosien jälkeen muistikuvat ovatkin haalistuneet, niin tuon maalin muistaa aina. Siitäkin huolimatta, että kyseessä ei ollut mikään ratkaisevan finaalin jatkoaikamaali tai muu maalin tekohetken suhteen merkittävä tapahtuma. Jotenkin tuohon maaliin vain henkilöityy yksi mestaruus ja Janeckyn ominaisuudet.

Jos en vallan väärin muista niin kyseessä taisi olla 96-97 kauden finaali tai sitten 95-96 finaali, mutta toinen osaottelu taisi olla ja muistan tuon maalin vielä tänäkin päivänä. Otolla täysin tyhjä maali, hetken miettii, syöttää Varikselle joka yllättyy täysin, mutta saa raavittua kasaan jonkinlaisen kudin. Kiekko menee tolpasta tolppaan ja sen jälkeen olisiko ollut Grönman jonka polvisuojasta se kiekko sitten lipui hädin tuskin maaliviivan yli. Ara oli silloin valmentajana ja muistan kun sitä kuvattiin heti maalin jälkeen, niin naureskeli ja pyöritteli päätään, että "voi vittu tuon Oton kanssa". Harmi kun ei löydy videokuvaa tuosta maalista...

3. Janeckyn "korkealla mailalla" tehty jatkoaikamaali. Nuorelle kundille tuo oli jotain elämää suurempaa ja vain Niemisen rankkari sai palautettua leijuvan skidin takaisin tukevalle maalle. Periaatteessa voisin nostaa tuon ykköseksi, mutta toisaalta... Tuo Janeckyn passi taisi lopulta kääntää koko loppuottelusarjan meille ja harvoin selkäranka katkeaa niin totaalisesti.

Tässä se number one. Varis nousee oikeaa laitaa, vetää rannarin jonka Tepsin mokke torjuu, mutta kiekko nousee ylös ja Otto liukuu paikalla ja vetää pesäpallolyönnillä kiekon reppuun. Hantta Virta yrittää itkeä dumarille, että korkea maila, mutta vitut, ja samalla stadi repeää. Tämä on vaan niin kova juttu kun olla ja voi. Kelatkaa, neljäs finaali menossa, jatkoaika, himamatsi, täysitupa ja tv-katsojia aivan vitusti. Janecky, tämä Jokeri-ikoni ja kaikkien aikojen ulkomaalaisvahvistus SM-Liigassa tekee tuollaisella suorituksella voittomaalin. Ikinä unohda, se on varma!

3-2 jatkoaika-maali Otakar Janecky Jokerit 1994 (Youtube)

Sivuhuomiona, niin kuka on tuo kultakypärä tuossa Jokerien pelaajista? Kun ei ole Varis eikä Janecky.

 

[eCiuj]

Vaikkei tämä ole ehkä hienoin koko keväältä 2010, ehkä yksi ikimuistoisimmista. Ilari Filppulan jatkoaikamaali HPK:ta vastaan 3. finaalissa. Uskomattoman hieno maali uskomattomaan kohtaan. Harmi kun finaalit eivät ratkenneet tuohon :P

 

[Haske]

En ollut lähelläkään Kisapuistoa 1999, joten sen on pakko olla tuo kevät 2006 ja Malmivaaran tasoitus HIFK:iä vastaan aivan pelin lopussa. Halli suorastaan räjähti. Sen jälkeen vastaavaa en ole hallissa kokenut.

Tästä maalista on youtubessa videokin. Vähän epäselvä ja lyhyt mutta kuitenkin. Tuon hetken tulen kyllä muistamaan lopun ikääni.

 

[Varis]

Sivuhuomiona, niin kuka on tuo kultakypärä tuossa Jokerien pelaajista? Kun ei ole Varis eikä Janecky.

Ihan arvalla mennään, mutta Timo Saarikoski teki play-offeissa yhtä monta pistettä kuin Janecky, joten käytännössä kai oli häntä edellä ennen pesäpallolyöntiä. Jos kultakypärä olisi jaettu runkosarjan parhaan pistemiehen perusteella, niin kuin nykyään kai tehdään, olisi se ollut Oton päässä.

Kun niitä runkosarjan hienoja hetkiä myös toivottiin, niin mulle on jäänyt mieleen Jani Ridan voittomaali Kärppiä vastaan viimeisellä sekunnilla. Jokerit oli jo kauan pelanneet ihan päin helvettiä ja tuska sekä katsomossa, että kentällä oli kova. Niin kovaa Areena on harvoin räjähtänyt ainakaan runkosarjassa.

Tuossa linkki maalikoosteeseen ja tässä Eteläpäädyn meininkejä maalin jälkeen. Huhhahhei naurattaa edelleen. Aika vähän vaan taisi olla Etäkärppiä tuossa vaiheessa sitä kuulemassa.

 

[Voltti]

Vaikka kyseessä ei varsinaisesti ole tietty hetki, näin lahtelaisen kiekkoilun korpitaipaleen nähneenä viime kevät tuntui hetkeltä.

Turkoosi uni missä koko kaupunki otti tilan haltuunsa. Viime kausi vieläkin näkyy silmien edessä pieninä elämyksinä.

Kaikelle on aina ensimmäinen kerta.

Turkoosi uni.

 

[Ressa]

Finnish major leagues hockey final in Pori 2006 - YouTube

Kaipaisen tasoitus 2006 toisessa finaaliottelussa Kerhoa vastaan. Hieno hetki hallissa!

 

[Jack Daniel's]

Kevät -07 ja ensimmäinen välierä Jokerit-HPK. Tim Stapletonin tasoitus ja Clarke Wilmin ratkaisu toisessa jatkoerässä... Eteläpääty sekosi totaalisesti jo Staplen maalista ja lopullinen laukeaminen tuli tuosta voittomaalista. Silloin tosin tuntui, että kiima oli jopa kovempi Staplen maalin jälkeen... Jukka Jalosen avautumiset haastattelu(i)ssa pelin jälkeen olivat kirsikkana tämän kakun päällä.

Sama kevät, sama sarja ja sarjan toinen peli Ritariareenalla. Taas neljä täyttä jatkoerää lamauttavaa jännitystä ja sitten Jani Rita räjäyttää Jokeripäädyn vapautuneeseen juhlintaan. Sillä hetkellä tiesi, että se sarja on siinä eikä Kerho enää tästä sillasta nouse. Finaalissa tulikin sitten kylmää kyytiä, mutta ei siitä sen enempää... :P Hienoja hetkiä!

 

[Bob Rambo]

Kevät -07

Tämä tuli itsellekin mieleen. Vastapuolella toki, mutta ikimuistoinen kevät minulle henkilökohtaisesti. Jokerit ja Kärpät dominoi playoffeissa ja lopulta yksi oli ylitse muiden. Mun silmissä selkeästi paras jengi noista Kärppien kultajoukkueista. Pesonen, Bros, Hyvönen, Tarkki. Huikea joukkue, huikea vuosi.

Oululaisittain toki koko vuosikymmen oli ikimuistoinen. Pitkän rämpimisen jälkeinen nousu huipulle, mestaruuksia, menestystä, ja lopulta jonkin asteinen taantuma liigan keskitason jengiksi. Tunteiden vuoristorataa euforiasta epätoivoon ja valtaviin pettymyksiin. Päivääkään en kuitenkaan vaihtaisi, uskomattomia tunne-elämyksiä jengi on kannattajalle tarjonnut.

 

[sekolust]

Jos en vallan väärin muista niin kyseessä taisi olla 96-97 kauden finaali tai sitten 95-96 finaali, mutta toinen osaottelu taisi olla

1995-96 oli kyseessä ja kuten mainitsit, toinen ottelu. Ensimmäisen matsin TPS vei 1-0 ja ennen tuota maalia toinenkin matsi oli "avoin". Sen jälkeen sitten mureni Hurme ja TPS niin pahasti, että loppu oli historiaa. Tuo maali käänsi finaalien kulun aivan tyystin ja kismittävän hopean jälkeen saatiin maukas revanssi.

 

[Pavlovin Koira]

Kyllä se kaikesta huolimatta on Bluesin nousu ekan kerran finaaleihin keväällä 2008. 1-3 tappioasemasta homman kääntäminen ja narrit pronssipeliin. Käännekohtana oli Ben Eavesin jatkoerämaali Ilmalassa kuudennessa pelissä. Senkin jälkeen on toki hienoja hetkiä ollut mutta kyllä tuo on toistaiseksi se ykkkönen.