Läpsyttimet loivat ainakin Kuopioon edellytykset ottaa askel kohti sitä paljon kehuttua keski-eurooppalaista tunnelmaa. Suomessa (tai ainakaan Kuopiossa) ei tulla koskaan pääsemään siihen, että istumakatsomot eläisivät spontaanisti vahvasti mukana peleissä. Kuitenkin, kun läpsyttimilä saatiin istumakatsomoiden jupisijat osallistumaan kannustukseen edes hieman niin seuraavan askeleen ottaminen oli jo helpompaa. Kuullosti aika pirun hienolta, kun kuuluttaja ilmoittaa vain maalintekijän pelinumeron ja etunimen ja yleisö huutaa sukunimen. Myöskin aalto kiersi jossain pelissä komeasti.
En ymmärrä tuota "ei koskaan" käyttämistä. Mistä sitä tietää, että mitä täällä tapahtuu tuolla saralla 20-40 vuoden päästä? Valitettavasti täälläkin ollaan vähitellen kiipeämässä ylös tynnyreistä ja kapuamassa puista alas.
Maalintekijän huudattaminen ihan perushuttua muualla, joka on kieltämättä oiva tapa aktivoida yleisöä - enemmänkin saisi viljellä.
Tosin turhapa minun, useinmiten istumakatsomossa itsekseni jupisten peliä katsovan, kannattaa tähän ketjuun kommentoida. Tämä kun taitaa olla pienten porukoiden temmellyskenttä, jossa vertaillaan "tsänttejä" ja kannatuslakanoita. Ei siis ajatella kannattamista sen kuuluisan "suuren yleisön" näkökulmasta. Minusta on paljon hienompaa, että istumakatsomossakin vieruskaveritkin kannustavat ja elävät mukana pelissä edes läpsyttimiä läpsyttämällä, kuin että istumakatsomossa taputetaan lähinnä maaleille ja päädyssä joku 50-100 ihmisen joukko laulaa jotain noloa "tsänttiä" . Tulee paljon vahvempi yhteisöllisyyden tunne kun huomaa että arvokkaasti harmaantunut rouva viereisellä penkillä hakkaa kämmenensä punaiseksi sillä pahviläpsyttimellä. Läpsyttely on herättänyt hänet horroksesta ja innostuu lopulta jopa osallistumaan maalintekijän nimen huutamiseen.
Kyllä tässä kaiken takana on suuren yleisön viihtyvyys isossa mittakaavassa. Jostain on kuitenkin lähdettävä liikenteeseen ja ottaa rohkeasti härkää sarvista ja hoilata sitä kuvailemaasi noloa chänttiä. Helppoa se on siinä vaiheessa takkia suhitestella kun chänttäävän porukan koko on nelinumeroinen. Maltti on valttia.
Vaikka se varmasti tuntuu hienolta, että koko halli aktivoituu, niin osittain se jarruttaa myös toimintaa, jos kaikki ratkaisut kannatustoiminnassa tehdään tämän kuvailemasi vanhan rouvan ehdoilla. Mielummin keskitytään organisoidusti ja monipuolisesti kannattavan massan kasvattamiseen ja mitä suuremmaksi se tulee, niin sitä helpommin se tulevassa aktivoi myös muita. Kun keskittyminen menee siihen, että yritetään saada koko halli aktivoitumaan yhteen yhteiseen huutoon, niin näivetyttää se ympäriltään taas paljon muuta.
Ilmala on hyvä esimerkki siitä tältä keväältä kun suuri massa on päädystä aktivoitu, niin meininki rönsyilee yli Eteläpäädyn ja parhaimmillaan aktivoi koko hallia eikä olla pelkästään yhden huudon varassa. Myös vaasalaisten 38 bussin invaasiota ei voi olla huomioimatta, jolloin koko 3000 kannattajaa osallistui lauluihin. Molemmat esimerkit tietysti osoitus yli vuosikymmenen pituisesta tehdystä työstä.
En mitenkään vähättele faniporukoiden toimintaa, kaikki kunnia sinne osastolle. Kannattajaryhmittämät ovat tunnelman luonnissa se ydinporukka, mutta toimintaa kehittäessä kannattaisi yrittää aktivoida se horroksessa nukkuva osa yleisöstä. Siihen nämä läpsyttimet ovat hyvä, joskin keinotekoinen lääke. Jos joku pystyy toteuttamaan paremman keinon herättää istumakatsomot mukaan niin hyvä juttu, sitten voidaan läpsyttimet unohtaa.
Kuten tuossa aiemmin sivusin aihetta, niin koko hallin aktivoimisesta ei kannata liiaksi kantaa aluksi huolta. Kun ydinryhmien koot ovat siellä kymmenien henkilöiden hujakoilla, niin koko hallin aktivoiminen on vaikeampaa. Kun näitä kannattajapäätyjä saataisiin kasvatettua sinne useisiin satoihin, niin rupeaisi toivoa olemaan oikeasti enemmän. Toki välilääkkeeksi katsojien aktivoimiseen voi olla erilaisia vippaskonsteja, kunhan niitä tosiaan käytetään sillä tavalla järkevästi, ettei se myöskään tuhoa edistymistä.
