Heipähei kaikille!
Tulipa mieleeni, kun tätä kiekkosirkusta olen tässä jo melko pitkään seuraillut, että jollain muotoa jokaisesta SM-liigan joukkueesta tulee mieleen joku elokuva, syystä tai toisesta, tai ainakin jotain elokuviin liittyvää.
Koska on mahdollista, vaikkakaan ei todennäköistä, että jollakulla muullakin on vastaavanlaisia ajatuksia päähänsä tullut, päätin tuoda omat näkemykseni esille; mitä tai minkä elokuvan mikäkin joukkue mieleeni tuo, lyhyin perusteluin varustettuna.
Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, mikäli jollakin tämän sepostuksen lukijalla itsellään tulee mieleen joko tästä kirjoituksesta tai, vielä mielenkiintoisempaa, SM-liigajoukkueista. Jos vastaavaa ajatusleikkiä ei kellään aiemmin ole herännyt, niin varmasti ainakin tämän luettuaan joitain ajatuksia aiheesta voi syntyä. Jos näin käy, pyytäisinkin lisäämään niitä ketjun jatkoksi, ehkäpä se avartaisi myös minun subjektiivista käsitystä rakkaan SM-liigamme joukkueista.
Jotta minkäännäköistä puolueellista asennetta ei syntyisi, käsittelen joukkueet aakkosjärjestyksessä:
Blues
Tämä aiemmin niin hajuton, mauton ja väritön joukkue on tällä kaudella hiukan nostanut profiiliaan. Varsinkin kahden lähikuukauden aikana, erityisesti Jan Calounin poissaollessa, on koko joukkueen ympärillä käyty julkisuus rajoittunut lähinnä yhteen mieheen, Marko Tuomaiseen.
Me kaikki muistamme hänen jatkoaikamaalinsa Ruotsia vastaan World Cup:ssa ja sen tuomia iloisia hetkiä. Sittemmin, palattuaan NHL:stä takaisin Suomeen, hän on kunnostautunut lähinnä vastustajajoukkueiden parhaiden pelimiesten telomisessa pelikyvyttömiksi. Vielä kun lisää hänen pärstävärkkinsä tuohon kokonaisuuteen, ei voi välttyä saamasta vaikutelmaa, että kyseessähän on ilmiselvästi "Hyvät, pahat ja rumat" (The Good, The Bad and The Ugly).
HIFK
Joukkue soutaa ja huopaa pudotuspeliviivan molemmin puolin varsin ailahtelevin ottein. Mieleen tulee sukellusvene, joka välillä käy pinnan alla ja välillä pinnalla (vrt. pudotuspeliviiva). Matkanteko on enimmäkseen kuitenkin jännittävää ja tapahtumarikasta, joten sen koommin miehistö kuin päällystökään ei pääse elähtämään matkaa taittaessa.
Kun viimein rainan viimeiset metrit ennen päämäärää (vrt. runkosarjan loppu / playoff-pelit) ovat käsillä, onkin koko porukan ikiomasta sukkulasta akut tyhjinä ja löpö loppunut. Joukkue todennäköisesti käyttää viimeiset virtapiikkinsä noustessaan pinnalle, mutta jääkin sitten siihen avuttomana odottamaan "noutajaansa". Käsikirjoitus on lähes identtinen elokuvan "Punainen vaara" kanssa.
HPK
Moni kakku päältä kaunis. Tämä vanha sanonta sopii HPK:oon kuin nakki nyrkkiin, sillä HPK:n iloinen pelityyli on toki kaunista katsottavaa, mutta se tuo väistämättä mieleen sen, että voiko kaikki todellisuudessa olla noin hyvin?
No, ei voi. Kulissien takana toimii, ainoana osakeyhtiömuotoisessa SM-liigassa muiden osakeyhtiöiden joukossa, tämä ry-pohjainen hyvä-veli-kerho. Tilanne on kuin suoraan klassisista elokuvista, joissa muun yhteiskunnan eloon sopeutumaton yksilö liikkuu, jos ei lain väärällä puolen, niin ainakin hyvien ja totuttujen tapojen sekä yhdessä sovittujen sääntöjen vastaisesti vähintään ns. "harmaalla vyöhykkeellä" käyttäen tilannetta röyhkeästi hyväkseen maksimoimalla oman menestyksensä. Selvä se, esim. elokuva "Mafiaveljet" (The Goodfellas) tai vaikka Kummisetä-trilogia (Godfather-trilogy) kuvaavat juuri tätä tilannetta parhaiten. Onko Harri Lintumäki uudelleensyntynyt Marlon Brando, onkin jo toinen asia.
Ilves
Tämä menee väkisinkin huumoriosastolle, varsin helposti arvattavista syistä. Tilanne on kuitenkin joukkueella sen verran synkeä, että mitään Uuno Turhapuro -hupailua tästä ei saa väännettyä millään. Kotimaisena silti pysytään, onhan lähestulkoon kaikki ulkomaanelävät jo uppoavan laivan jättäneetkin ja viimeisestäkin yritetään kovalla tohinalla päästä eroon.
En tiedä, onko elokuvan "Poika ja ilves" käsikirjoittaja Ipan miehiä alkujaan, mutta huumoria, tai sitten epätoivoista haihattelua, hänellä ei selvästikään ole puuttunut. Tosiasiahan on (vastoin elokuvan käsikirjoitusta), että todellisuudessa "Poika" yrittää karttaa viimeiseen asti joutumista tekemisiin Ilveksen kanssa huolimatta siitä, kuinka paljon Ilves yrittää sitä käsiinsä hamuta.
Ilves on sitä aiemminkin yrittänyt, jopa riskin kera, mutta maksaa nytkin vielä niistä yrityksistä laskua. Tiedähäntä sitten, onko Ilves joskus aikoinaan, "Pojan" ollessa hänen hallussaan, ollut "Pojalle" töykeä tai kohdellut sitä huonosti? Eli, "Poika ja ilveshän" tässä selvästi on kyseessä ja oli miten oli, niin joka tapauksessa elokuvalle "Poika ja ilves" lienee melkoisen turhaa odotella nykyään niin suosittuja jatko-osia ihan lähitulevaisuudessa...
Jokerit
No joo. Nyt mennään jo sitten sille linjalle, että olisi parempi kun ei kirjoittaisi yhtään mitään. Tällä joukkueella on, elokuvatermein kuvailtuna, hallussaan koko tuotantoketju aina teatteri- ja elokuva-alan alimmista portaista, esim. teatterin kuiskaajat (vrt. erotuomarit) aina korkeimpaan tuomiovaltaan asti (vrt. SM-liigan johto). Tähän väliin mahtuvat niin suurin ja kaunein näyttämö, lahjakkaimmat ja kallispalkkaisimmat näyttelijät kuin monet muutkin yksityiskohdat, päivän ykkösniminä huseeraavista valmentajista (vrt. ohjaajat) puhumattakaan. Joukkue on niin itseään täynnä, että jos tätä "täydellisyyttä" vielä tuon muun elokuvamaailmaan liittyvän taustoituksen lisäksi jollakin elokuvalla kuvata, niin ehkä Orson Wellesin "Citizen Kane" kaikessa järjettömyydessään, täydellisyydessään, puuduttavuudessaan ja absurdiudessaan kuvaisi joukkuetta parhaiten.
JYP
Näitä amerikkalaisia elokuvia, joissa vuorollaan milloin tulivuori, tulva, maanjäristys tai pyörremyrsky järisyttää amerikkalaisten arkipäivää, on tuhottoman paljon. Ne kaikki ovat myös niin keskinkertaista sontaa, että yhdenkään nimi ei tule mieleen. Myös JYP on keskinkertaista sontaa, mutta on onnistunut hurrikaanin lailla järisyttämään tällä(kin) kaudella SM-liigan perustuksia aina kivijalkaa myöten. Positiivisella tavalla, tosin, eli menestymällä.
Ongelmana vain on se, että hurrikaani on äitynyt jo niin voimakkaaksi, että se ravistelee jo Keski-Suomeakin ja siinä samalla joukkueen omiakin perustuksia. Vaikka pyörremyrskyn keskukseen on sieltä pitkä matka, on myös korttitaloa muistuttavan joukkueen perustukset huterammat kuin monella muulla ja joukkueen tuleekin olla varovainen, ettei koko pakka sorru kasaan. JYP:stä tulee ilman muuta mieleen joku tällainen pyörremyrsky-elokuva, joiden nimiä ei kai kukaan itseään arvostava ihminen voi edes muistaa. Kysymys kuuluukin: Onko Matti Alatalo elokuvien Harrison Ford tai muu vastaava, joka sankarin viittaa harteilleen sovitellen yksin pelastaa koko yhteisön vaanivalta tuholta? Siihen saamme vastauksen viimeistään runkosarjan päättyessä.
Kärpät
Vastikään televisiossakin esitetty "Kellopeli Appelsiini" (Clockwork Orange) kuvannee parhaiten tämän "tulokkaan" nykypäivää. Joukkue mennä viilettää välillä kuin päätön kana, vauhti on kaikki kaikessa. Kaikenlaista tehdään mitä ehditään siinä sivussa tekemään ja sitten kun nalli napsahtaa oikein kunnolla omaan nilkkaan, ollaan valmiita muu-maailma-murjoo-meitä -asenteella kohtaamaan todellisuus. Juuri näinhän käy kyseisessä elokuvassakin.
Toinen seikka, joka puoltaa Kärppien vertaamista kyseiseen elokuvaan, on se, että lukuisten poissaolojen aikana (kuten myös sitä ennen ja jälkeenkin) on joukkueessa pyörinyt rulettia, onnenpyörää tai mitä tahansa peliä muistuttava ketjulotto. Samanlaista helvetillistä hälinää ja vastuuntunnotonta örvellystä nähtiin myös em. filmissä. Meni joukkueella miten meni, tuskin siellä kuitenkaan päädytään pääosan esittäjien toimesta elokuvassa nähtyyn itsemurhayritykseen, oli tilanne mikä tahansa.
Lukko
Tämä jo muutaman vuoden nuorisoprojektiaan vetänyt joukkue on ollut, jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti, ottajan asemassa jo pitkään. Isommatkin pelaajat ovat näyttäneet ajoittain hyvin pieniltä, kun selkeää johtohahmoa ei joukkueesta ole löytynyt. Tätä myötä myös menestys on jäänyt selvästi heikommaksi kuin aiemmin.
Samaa kaavaa toisti myös "Kultsi, kutistin kakarat!" (Honey, I shrunk the kids!) ja sen jatko-osat ja ties mitkä TV-sarjat. Projekti oli tekemisen arvoinen, mutta jo ensimmäinen osa osoitti, että homma ei sellaisenaan toimi. Jatko-osat (vrt. seuraavat vuodet) olivat jo itsensä toistamista ja julkista nöyryyttämistä.
Elokuvan / elokuvasarjan identtisyys Lukon kanssa on suorastaan hämmästyttävä. Kuin kruunuksi (vai pitäisikö sanoa Krooniksi?) Mokan (moka isolla M:llä) pään päälle kyettiin jollakin ihmeen konstilla hankkimaan jopa NHL:stä alle 180 cm:n mittainen mies. Ura on kyllä ollut vakuuttava, mutta peliesitykset eivät, ainakaan vielä. Sitä ne toki tulevat olemaan, ellei ihmeitä satu, mutta kyllä ihmisen fyysisestä kutistamisesta kertova elokuva ja sen jatko-osien psyykkisestä kutistamisesta eli katsojaa aliarvioivasta suhtautumisesta kuvaavat filminpätkät sopivat hyvin tähän joukkueeseen. Miksi virheistä ei opita?
Pelicans
Kenellekään ei liene yllätys, että ensimmäisenä joukkueesta ei tule mieleen yhtään mitään. Seuraavaksi tuleekin mieleen näyttelijänlahjoiltaan (vrt. joukkueen materiaali) varsin rajoittunut Julia Roberts ja sitä myötä elokuva "Pelikaanimuistio". Se lienee se pikku lehtinen, johon päävalmentaja Petteri Hirvonen salaisia muistiinpanojaan ylös pelien tuoksinassa kirjoittelee.
Elokuva "Pelikaanimuistio" oli kuitenkin sen verran hyvin käsikirjoitettu, vaikka näyttelijät puutteellisia taidoiltaan olivatkin, että Petterillä on vielä kovasti työtä, jotta joukkueestaan saisi samantasoisen viihdyttäjän. Ja vaikka saisikin, ei se silti olisi alansa ehdotonta eliittiä.
SaiPa
Joukkue on kuin Kuukauden Eastern: Russki ba Russki, eli "mielenkiintoinen" opetuselokuva Neuvostovallan ajoilta: Kuinka lähetimme Sputnikin Maapalloa kiertävälle radalle?" Tässäkin rakkaan itänaapurimme elokuvahistorian sivuilta (liekö enää rainat kunnossa?) löytyvässä elokuvassa oli näyttelijäkaarti hankittu sieltä sun täältä, ympäri maata ja vähän muualtakin, ja siltä näytti myös jälki.
Aluksi kaikki olivat innoissaan ja yltyivät jopa katsottaviin suorituksiin, mutta kun ammattitaitoa olisi tarvittu hieman vaativampaan osaamiseen, loppuivat pököt pesästä ja koko homma kuivui käsiin. Näin lienee käymässä myös SaiPan kanssa, teki itäapu mitä tahansa.
Tappara
Jos Tappara oikeasti olisi elokuva, sen käsikirjoittajalta, ohjaajalta ja näyttelijöiltä pitäisi loppuelämäksi viedä työluvat pois ja passittaa heidät hoitolaitokseen. Ainoatakaan elokuvaa en voi nimetä kuvaamaan Tapparaa, koska jos olisin yrittänyt katsoa yhdenkään niin puuduttavan ja tasapaksun elokuvan kuin mitä Tapparan esitys on ollut jo vuosia, olisin todennäköisesti jo napannut pari purkillista unitabletteja siinä sivussa kun olisin viillellyt ranteitani auki.
Sen sijaan musiikkimaailmasta löytyy ainakin osittain Tapparaa kuvaavaa riimitystä, kuinka ollakaan vieläpä tamperelaistuneelta Mikko Alatalolta, kappaleessa "Rikoo on riskillä ruma":
… Iso musta mies ja kerrasto, hyi olkoon, kädessä kirveskin.
Minä sanoin: "Hamarapuolella kiitos ja ei sitten kasvoihin!"…
Paljon se ei Tapparasta kerro, mutta eipä kerro Tapparan esityksetkään!
TPS
Siinä kuin JYP:kin, myös TPS:n roolimallina voisi olla hyvin tyypillinen amerikkalainen elokuva. Paljon, siis todella paljon, tehdään jenkkilässä tusinaelokuvia, joissa lopulta paha saa aina palkkansa. Paljon siellä tehdään myös elokuvia, joissa jokin hämäräperäinen, vaikeasti ainakin konkreettisesti kosketeltavissa oleva taho jää ikäänkuin elämään, vaikka tarina näennäisen ratkaisun saakin elokuvan (ja budjetin) loppuessa.
Budjetti ei ainakaan vielä ole TPS:ltä mitä ilmeisimmin loppumassa, mutta omassa muka-osaamisessaan edelleen piehtaroiva TPS tuo mieleen elokuvat, joissa jokin ikivanha ja paikalleen jämähtänyt organisaatio jääräpäisesti pitää kiinni vallastaan, "koska aina on tehty näin ja hyvin on mennyt". Vaan eipä mene enää ja johto ei ymmärrä löysätä liinoja tai tehdä tarpeellisia ratkaisuja. Se, mitä siitä seuraa, on dramaattisia ihmiskohtaloita täysin syyttömille yksilöille (vrt. pelaajat ja valmentajat). Ehkä elokuva "Kunnian miehet" ainakin osaltaan osoittaisi sitä järkähtämätöntä jästipäisyyttä, jota TPS:ssä harjoitetaan tällä(kin) hetkellä: "On aivan sama, mitä teemme, me teemme sen kuitenkin oikein." Aha. Niinhän te luulette, mutta koska te oikein opitte?
Ässät
Mitä suomenkielellä sanottuna tapahtui männävuosina, kun Jari Korpisalo otti sanallisesti yhteen Otakar Janeckyn kanssa (tapahtui aikana, jolloin Jokerit pelasi hopeanvärisillä kypärillä)? No, siinä tietenkin pata kattilaa soimasi! Surkea vitsi, mutta niin on surkea Ässätkin. Tai on ainakin ollut useat lähivuodet, joskin tällä kaudella on hieman parannusta nähtävissä sekä joukkueen taisteluilmeessä että yleisön aktiviteetissä.
Siitä on hyvä ponnistaa, vaikkakin peri-porilaiset talousvaikeudet ja mahdollisesti -rikoksetkin ovat varjostaneet myös Ässien taivalta lähivuosina. Huolimatta moisista vaikeuksista, tai edes järjettömän suuresta pelaajien vaihtuvuudesta, on Ässät sisukkaasti punnertanut eteenpäin. Tämä tuo mieleen elokuvan "Alive!", jossa jopa kannibalismiin pakosta joutuneet selviytymistaistelijat, pitkien aikojen päästä lentokoneensa pudottua vuoristoon, lopulta selviytyvät ihmisten ilmoille. Näin lienee käymässä Ässillekin, vaikka vaikeaa on ollut ja miestä on kaatunut kuin heinää. Toivottavasti ainakin näin käy ja Ässät pääsisivät ahdingostaan, sillä olisi ikävää menettää yksi perus-liigalainen joukkue ikuisiksi ajoiksi, taloudellisten tai pelillistenkään seikkojen vuoksi. Eihän se koneen matkustajien tai pilottienkaan syytä ole, jos hirmumyrsky pudottaa koneen, vai onko?
SM-liiga
Lopuksi, jos vain sallitte, niin ennustaisin (tunnetusti huonolla menestyksellä), miten tämän kauden sarjassa loppujen lopuksi käy, tämäkin tietysti elokuvamaailman silmin.
Klassinen hyvä vastaan paha -asetelma on se todennäköisin ja arvattavinkin vaihtoehto, eli tässä tapauksessa "ylihyvä" Jokerit vs. "harmaan vyöhykkeen" HPK. Kun tätä taistelua odotellaan pitkin runkosarjan loppua ja playoff-pelien alkuvaihetta, veikkaan, että tapahtuu jotain yllättävää.
Lähes jokaisen hyvän elokuvan sisältämä hyvä vs. paha -asetelma toistuu tässäkin filmissä ja se jopa päättyykin oikeaoppisesti loppuhuipennukseen. On vain muistettava se seikka, että hyvien elokuvien joukosta aina jollakin tavalla erottautuvat ne todelliset helmet!
Veikkaan, että tänä vuonna sellainen kausi on tapahtumaisillaan ja vielä edessä. Se, miten tästä kaudesta tulee massasta erottuva helmi on se, että yllätäen ja ykskaks, ohi toisen odotetun finalistin tuleekin juoneen yllättävä käänne ja toinen finalisteista vaihtuu. Onko se sitten "hyvä" vai "paha", sillä ei ole niinkään väliä. Väliä on vain sillä, että tuo yllättäjä varastaakin koko show'n ja kuittaa suurimman potin viemällä kultaa.
Tänä vuonna tuo yllättäjä on Kärpät.
Pyydän niitä, jotka tänne asti jaksoivat kirjoitustani lukea, huomioimaan, että kysymyksessä ei ole minkään sortin provosointi enkä tahdo järkyttää kenenkään enkä minkään joukkueen kannattajan mielenrauhaa tällä kirjoituksellani. Esitinpähän vain asiani vähän eri tavalla, kun mieleni niin teki.
Hyvää jatkoa kaikille palstan käyttäjille ja jokaisen joukkueen kannattajille!
P.S. Jos ennustukseni aina toteutuisivat, olisin rikas mies, enkä suinkaan viihdyttäisi itseäni istumalla koneeni ääressä tällaisia kirjoittelemassa, ymmärrättehän te sen... :)
Tulipa mieleeni, kun tätä kiekkosirkusta olen tässä jo melko pitkään seuraillut, että jollain muotoa jokaisesta SM-liigan joukkueesta tulee mieleen joku elokuva, syystä tai toisesta, tai ainakin jotain elokuviin liittyvää.
Koska on mahdollista, vaikkakaan ei todennäköistä, että jollakulla muullakin on vastaavanlaisia ajatuksia päähänsä tullut, päätin tuoda omat näkemykseni esille; mitä tai minkä elokuvan mikäkin joukkue mieleeni tuo, lyhyin perusteluin varustettuna.
Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, mikäli jollakin tämän sepostuksen lukijalla itsellään tulee mieleen joko tästä kirjoituksesta tai, vielä mielenkiintoisempaa, SM-liigajoukkueista. Jos vastaavaa ajatusleikkiä ei kellään aiemmin ole herännyt, niin varmasti ainakin tämän luettuaan joitain ajatuksia aiheesta voi syntyä. Jos näin käy, pyytäisinkin lisäämään niitä ketjun jatkoksi, ehkäpä se avartaisi myös minun subjektiivista käsitystä rakkaan SM-liigamme joukkueista.
Jotta minkäännäköistä puolueellista asennetta ei syntyisi, käsittelen joukkueet aakkosjärjestyksessä:
Blues
Tämä aiemmin niin hajuton, mauton ja väritön joukkue on tällä kaudella hiukan nostanut profiiliaan. Varsinkin kahden lähikuukauden aikana, erityisesti Jan Calounin poissaollessa, on koko joukkueen ympärillä käyty julkisuus rajoittunut lähinnä yhteen mieheen, Marko Tuomaiseen.
Me kaikki muistamme hänen jatkoaikamaalinsa Ruotsia vastaan World Cup:ssa ja sen tuomia iloisia hetkiä. Sittemmin, palattuaan NHL:stä takaisin Suomeen, hän on kunnostautunut lähinnä vastustajajoukkueiden parhaiden pelimiesten telomisessa pelikyvyttömiksi. Vielä kun lisää hänen pärstävärkkinsä tuohon kokonaisuuteen, ei voi välttyä saamasta vaikutelmaa, että kyseessähän on ilmiselvästi "Hyvät, pahat ja rumat" (The Good, The Bad and The Ugly).
HIFK
Joukkue soutaa ja huopaa pudotuspeliviivan molemmin puolin varsin ailahtelevin ottein. Mieleen tulee sukellusvene, joka välillä käy pinnan alla ja välillä pinnalla (vrt. pudotuspeliviiva). Matkanteko on enimmäkseen kuitenkin jännittävää ja tapahtumarikasta, joten sen koommin miehistö kuin päällystökään ei pääse elähtämään matkaa taittaessa.
Kun viimein rainan viimeiset metrit ennen päämäärää (vrt. runkosarjan loppu / playoff-pelit) ovat käsillä, onkin koko porukan ikiomasta sukkulasta akut tyhjinä ja löpö loppunut. Joukkue todennäköisesti käyttää viimeiset virtapiikkinsä noustessaan pinnalle, mutta jääkin sitten siihen avuttomana odottamaan "noutajaansa". Käsikirjoitus on lähes identtinen elokuvan "Punainen vaara" kanssa.
HPK
Moni kakku päältä kaunis. Tämä vanha sanonta sopii HPK:oon kuin nakki nyrkkiin, sillä HPK:n iloinen pelityyli on toki kaunista katsottavaa, mutta se tuo väistämättä mieleen sen, että voiko kaikki todellisuudessa olla noin hyvin?
No, ei voi. Kulissien takana toimii, ainoana osakeyhtiömuotoisessa SM-liigassa muiden osakeyhtiöiden joukossa, tämä ry-pohjainen hyvä-veli-kerho. Tilanne on kuin suoraan klassisista elokuvista, joissa muun yhteiskunnan eloon sopeutumaton yksilö liikkuu, jos ei lain väärällä puolen, niin ainakin hyvien ja totuttujen tapojen sekä yhdessä sovittujen sääntöjen vastaisesti vähintään ns. "harmaalla vyöhykkeellä" käyttäen tilannetta röyhkeästi hyväkseen maksimoimalla oman menestyksensä. Selvä se, esim. elokuva "Mafiaveljet" (The Goodfellas) tai vaikka Kummisetä-trilogia (Godfather-trilogy) kuvaavat juuri tätä tilannetta parhaiten. Onko Harri Lintumäki uudelleensyntynyt Marlon Brando, onkin jo toinen asia.
Ilves
Tämä menee väkisinkin huumoriosastolle, varsin helposti arvattavista syistä. Tilanne on kuitenkin joukkueella sen verran synkeä, että mitään Uuno Turhapuro -hupailua tästä ei saa väännettyä millään. Kotimaisena silti pysytään, onhan lähestulkoon kaikki ulkomaanelävät jo uppoavan laivan jättäneetkin ja viimeisestäkin yritetään kovalla tohinalla päästä eroon.
En tiedä, onko elokuvan "Poika ja ilves" käsikirjoittaja Ipan miehiä alkujaan, mutta huumoria, tai sitten epätoivoista haihattelua, hänellä ei selvästikään ole puuttunut. Tosiasiahan on (vastoin elokuvan käsikirjoitusta), että todellisuudessa "Poika" yrittää karttaa viimeiseen asti joutumista tekemisiin Ilveksen kanssa huolimatta siitä, kuinka paljon Ilves yrittää sitä käsiinsä hamuta.
Ilves on sitä aiemminkin yrittänyt, jopa riskin kera, mutta maksaa nytkin vielä niistä yrityksistä laskua. Tiedähäntä sitten, onko Ilves joskus aikoinaan, "Pojan" ollessa hänen hallussaan, ollut "Pojalle" töykeä tai kohdellut sitä huonosti? Eli, "Poika ja ilveshän" tässä selvästi on kyseessä ja oli miten oli, niin joka tapauksessa elokuvalle "Poika ja ilves" lienee melkoisen turhaa odotella nykyään niin suosittuja jatko-osia ihan lähitulevaisuudessa...
Jokerit
No joo. Nyt mennään jo sitten sille linjalle, että olisi parempi kun ei kirjoittaisi yhtään mitään. Tällä joukkueella on, elokuvatermein kuvailtuna, hallussaan koko tuotantoketju aina teatteri- ja elokuva-alan alimmista portaista, esim. teatterin kuiskaajat (vrt. erotuomarit) aina korkeimpaan tuomiovaltaan asti (vrt. SM-liigan johto). Tähän väliin mahtuvat niin suurin ja kaunein näyttämö, lahjakkaimmat ja kallispalkkaisimmat näyttelijät kuin monet muutkin yksityiskohdat, päivän ykkösniminä huseeraavista valmentajista (vrt. ohjaajat) puhumattakaan. Joukkue on niin itseään täynnä, että jos tätä "täydellisyyttä" vielä tuon muun elokuvamaailmaan liittyvän taustoituksen lisäksi jollakin elokuvalla kuvata, niin ehkä Orson Wellesin "Citizen Kane" kaikessa järjettömyydessään, täydellisyydessään, puuduttavuudessaan ja absurdiudessaan kuvaisi joukkuetta parhaiten.
JYP
Näitä amerikkalaisia elokuvia, joissa vuorollaan milloin tulivuori, tulva, maanjäristys tai pyörremyrsky järisyttää amerikkalaisten arkipäivää, on tuhottoman paljon. Ne kaikki ovat myös niin keskinkertaista sontaa, että yhdenkään nimi ei tule mieleen. Myös JYP on keskinkertaista sontaa, mutta on onnistunut hurrikaanin lailla järisyttämään tällä(kin) kaudella SM-liigan perustuksia aina kivijalkaa myöten. Positiivisella tavalla, tosin, eli menestymällä.
Ongelmana vain on se, että hurrikaani on äitynyt jo niin voimakkaaksi, että se ravistelee jo Keski-Suomeakin ja siinä samalla joukkueen omiakin perustuksia. Vaikka pyörremyrskyn keskukseen on sieltä pitkä matka, on myös korttitaloa muistuttavan joukkueen perustukset huterammat kuin monella muulla ja joukkueen tuleekin olla varovainen, ettei koko pakka sorru kasaan. JYP:stä tulee ilman muuta mieleen joku tällainen pyörremyrsky-elokuva, joiden nimiä ei kai kukaan itseään arvostava ihminen voi edes muistaa. Kysymys kuuluukin: Onko Matti Alatalo elokuvien Harrison Ford tai muu vastaava, joka sankarin viittaa harteilleen sovitellen yksin pelastaa koko yhteisön vaanivalta tuholta? Siihen saamme vastauksen viimeistään runkosarjan päättyessä.
Kärpät
Vastikään televisiossakin esitetty "Kellopeli Appelsiini" (Clockwork Orange) kuvannee parhaiten tämän "tulokkaan" nykypäivää. Joukkue mennä viilettää välillä kuin päätön kana, vauhti on kaikki kaikessa. Kaikenlaista tehdään mitä ehditään siinä sivussa tekemään ja sitten kun nalli napsahtaa oikein kunnolla omaan nilkkaan, ollaan valmiita muu-maailma-murjoo-meitä -asenteella kohtaamaan todellisuus. Juuri näinhän käy kyseisessä elokuvassakin.
Toinen seikka, joka puoltaa Kärppien vertaamista kyseiseen elokuvaan, on se, että lukuisten poissaolojen aikana (kuten myös sitä ennen ja jälkeenkin) on joukkueessa pyörinyt rulettia, onnenpyörää tai mitä tahansa peliä muistuttava ketjulotto. Samanlaista helvetillistä hälinää ja vastuuntunnotonta örvellystä nähtiin myös em. filmissä. Meni joukkueella miten meni, tuskin siellä kuitenkaan päädytään pääosan esittäjien toimesta elokuvassa nähtyyn itsemurhayritykseen, oli tilanne mikä tahansa.
Lukko
Tämä jo muutaman vuoden nuorisoprojektiaan vetänyt joukkue on ollut, jos ei fyysisesti niin ainakin henkisesti, ottajan asemassa jo pitkään. Isommatkin pelaajat ovat näyttäneet ajoittain hyvin pieniltä, kun selkeää johtohahmoa ei joukkueesta ole löytynyt. Tätä myötä myös menestys on jäänyt selvästi heikommaksi kuin aiemmin.
Samaa kaavaa toisti myös "Kultsi, kutistin kakarat!" (Honey, I shrunk the kids!) ja sen jatko-osat ja ties mitkä TV-sarjat. Projekti oli tekemisen arvoinen, mutta jo ensimmäinen osa osoitti, että homma ei sellaisenaan toimi. Jatko-osat (vrt. seuraavat vuodet) olivat jo itsensä toistamista ja julkista nöyryyttämistä.
Elokuvan / elokuvasarjan identtisyys Lukon kanssa on suorastaan hämmästyttävä. Kuin kruunuksi (vai pitäisikö sanoa Krooniksi?) Mokan (moka isolla M:llä) pään päälle kyettiin jollakin ihmeen konstilla hankkimaan jopa NHL:stä alle 180 cm:n mittainen mies. Ura on kyllä ollut vakuuttava, mutta peliesitykset eivät, ainakaan vielä. Sitä ne toki tulevat olemaan, ellei ihmeitä satu, mutta kyllä ihmisen fyysisestä kutistamisesta kertova elokuva ja sen jatko-osien psyykkisestä kutistamisesta eli katsojaa aliarvioivasta suhtautumisesta kuvaavat filminpätkät sopivat hyvin tähän joukkueeseen. Miksi virheistä ei opita?
Pelicans
Kenellekään ei liene yllätys, että ensimmäisenä joukkueesta ei tule mieleen yhtään mitään. Seuraavaksi tuleekin mieleen näyttelijänlahjoiltaan (vrt. joukkueen materiaali) varsin rajoittunut Julia Roberts ja sitä myötä elokuva "Pelikaanimuistio". Se lienee se pikku lehtinen, johon päävalmentaja Petteri Hirvonen salaisia muistiinpanojaan ylös pelien tuoksinassa kirjoittelee.
Elokuva "Pelikaanimuistio" oli kuitenkin sen verran hyvin käsikirjoitettu, vaikka näyttelijät puutteellisia taidoiltaan olivatkin, että Petterillä on vielä kovasti työtä, jotta joukkueestaan saisi samantasoisen viihdyttäjän. Ja vaikka saisikin, ei se silti olisi alansa ehdotonta eliittiä.
SaiPa
Joukkue on kuin Kuukauden Eastern: Russki ba Russki, eli "mielenkiintoinen" opetuselokuva Neuvostovallan ajoilta: Kuinka lähetimme Sputnikin Maapalloa kiertävälle radalle?" Tässäkin rakkaan itänaapurimme elokuvahistorian sivuilta (liekö enää rainat kunnossa?) löytyvässä elokuvassa oli näyttelijäkaarti hankittu sieltä sun täältä, ympäri maata ja vähän muualtakin, ja siltä näytti myös jälki.
Aluksi kaikki olivat innoissaan ja yltyivät jopa katsottaviin suorituksiin, mutta kun ammattitaitoa olisi tarvittu hieman vaativampaan osaamiseen, loppuivat pököt pesästä ja koko homma kuivui käsiin. Näin lienee käymässä myös SaiPan kanssa, teki itäapu mitä tahansa.
Tappara
Jos Tappara oikeasti olisi elokuva, sen käsikirjoittajalta, ohjaajalta ja näyttelijöiltä pitäisi loppuelämäksi viedä työluvat pois ja passittaa heidät hoitolaitokseen. Ainoatakaan elokuvaa en voi nimetä kuvaamaan Tapparaa, koska jos olisin yrittänyt katsoa yhdenkään niin puuduttavan ja tasapaksun elokuvan kuin mitä Tapparan esitys on ollut jo vuosia, olisin todennäköisesti jo napannut pari purkillista unitabletteja siinä sivussa kun olisin viillellyt ranteitani auki.
Sen sijaan musiikkimaailmasta löytyy ainakin osittain Tapparaa kuvaavaa riimitystä, kuinka ollakaan vieläpä tamperelaistuneelta Mikko Alatalolta, kappaleessa "Rikoo on riskillä ruma":
… Iso musta mies ja kerrasto, hyi olkoon, kädessä kirveskin.
Minä sanoin: "Hamarapuolella kiitos ja ei sitten kasvoihin!"…
Paljon se ei Tapparasta kerro, mutta eipä kerro Tapparan esityksetkään!
TPS
Siinä kuin JYP:kin, myös TPS:n roolimallina voisi olla hyvin tyypillinen amerikkalainen elokuva. Paljon, siis todella paljon, tehdään jenkkilässä tusinaelokuvia, joissa lopulta paha saa aina palkkansa. Paljon siellä tehdään myös elokuvia, joissa jokin hämäräperäinen, vaikeasti ainakin konkreettisesti kosketeltavissa oleva taho jää ikäänkuin elämään, vaikka tarina näennäisen ratkaisun saakin elokuvan (ja budjetin) loppuessa.
Budjetti ei ainakaan vielä ole TPS:ltä mitä ilmeisimmin loppumassa, mutta omassa muka-osaamisessaan edelleen piehtaroiva TPS tuo mieleen elokuvat, joissa jokin ikivanha ja paikalleen jämähtänyt organisaatio jääräpäisesti pitää kiinni vallastaan, "koska aina on tehty näin ja hyvin on mennyt". Vaan eipä mene enää ja johto ei ymmärrä löysätä liinoja tai tehdä tarpeellisia ratkaisuja. Se, mitä siitä seuraa, on dramaattisia ihmiskohtaloita täysin syyttömille yksilöille (vrt. pelaajat ja valmentajat). Ehkä elokuva "Kunnian miehet" ainakin osaltaan osoittaisi sitä järkähtämätöntä jästipäisyyttä, jota TPS:ssä harjoitetaan tällä(kin) hetkellä: "On aivan sama, mitä teemme, me teemme sen kuitenkin oikein." Aha. Niinhän te luulette, mutta koska te oikein opitte?
Ässät
Mitä suomenkielellä sanottuna tapahtui männävuosina, kun Jari Korpisalo otti sanallisesti yhteen Otakar Janeckyn kanssa (tapahtui aikana, jolloin Jokerit pelasi hopeanvärisillä kypärillä)? No, siinä tietenkin pata kattilaa soimasi! Surkea vitsi, mutta niin on surkea Ässätkin. Tai on ainakin ollut useat lähivuodet, joskin tällä kaudella on hieman parannusta nähtävissä sekä joukkueen taisteluilmeessä että yleisön aktiviteetissä.
Siitä on hyvä ponnistaa, vaikkakin peri-porilaiset talousvaikeudet ja mahdollisesti -rikoksetkin ovat varjostaneet myös Ässien taivalta lähivuosina. Huolimatta moisista vaikeuksista, tai edes järjettömän suuresta pelaajien vaihtuvuudesta, on Ässät sisukkaasti punnertanut eteenpäin. Tämä tuo mieleen elokuvan "Alive!", jossa jopa kannibalismiin pakosta joutuneet selviytymistaistelijat, pitkien aikojen päästä lentokoneensa pudottua vuoristoon, lopulta selviytyvät ihmisten ilmoille. Näin lienee käymässä Ässillekin, vaikka vaikeaa on ollut ja miestä on kaatunut kuin heinää. Toivottavasti ainakin näin käy ja Ässät pääsisivät ahdingostaan, sillä olisi ikävää menettää yksi perus-liigalainen joukkue ikuisiksi ajoiksi, taloudellisten tai pelillistenkään seikkojen vuoksi. Eihän se koneen matkustajien tai pilottienkaan syytä ole, jos hirmumyrsky pudottaa koneen, vai onko?
SM-liiga
Lopuksi, jos vain sallitte, niin ennustaisin (tunnetusti huonolla menestyksellä), miten tämän kauden sarjassa loppujen lopuksi käy, tämäkin tietysti elokuvamaailman silmin.
Klassinen hyvä vastaan paha -asetelma on se todennäköisin ja arvattavinkin vaihtoehto, eli tässä tapauksessa "ylihyvä" Jokerit vs. "harmaan vyöhykkeen" HPK. Kun tätä taistelua odotellaan pitkin runkosarjan loppua ja playoff-pelien alkuvaihetta, veikkaan, että tapahtuu jotain yllättävää.
Lähes jokaisen hyvän elokuvan sisältämä hyvä vs. paha -asetelma toistuu tässäkin filmissä ja se jopa päättyykin oikeaoppisesti loppuhuipennukseen. On vain muistettava se seikka, että hyvien elokuvien joukosta aina jollakin tavalla erottautuvat ne todelliset helmet!
Veikkaan, että tänä vuonna sellainen kausi on tapahtumaisillaan ja vielä edessä. Se, miten tästä kaudesta tulee massasta erottuva helmi on se, että yllätäen ja ykskaks, ohi toisen odotetun finalistin tuleekin juoneen yllättävä käänne ja toinen finalisteista vaihtuu. Onko se sitten "hyvä" vai "paha", sillä ei ole niinkään väliä. Väliä on vain sillä, että tuo yllättäjä varastaakin koko show'n ja kuittaa suurimman potin viemällä kultaa.
Tänä vuonna tuo yllättäjä on Kärpät.
Pyydän niitä, jotka tänne asti jaksoivat kirjoitustani lukea, huomioimaan, että kysymyksessä ei ole minkään sortin provosointi enkä tahdo järkyttää kenenkään enkä minkään joukkueen kannattajan mielenrauhaa tällä kirjoituksellani. Esitinpähän vain asiani vähän eri tavalla, kun mieleni niin teki.
Hyvää jatkoa kaikille palstan käyttäjille ja jokaisen joukkueen kannattajille!
P.S. Jos ennustukseni aina toteutuisivat, olisin rikas mies, enkä suinkaan viihdyttäisi itseäni istumalla koneeni ääressä tällaisia kirjoittelemassa, ymmärrättehän te sen... :)