Tässä maailmantilanteessa tuntuu jotenkin ihan käsittämättömältä, että jossakin ihan sivistysvaltioksi luettavassa Eurooppalaisessa valtiossa noin iso porukasta ajattelee, että putinismi on se tie mitä halutaan mennä.
Ihan yhtä lailla voi ajatella, että markkinatalousmyönteisiä puolueita äänestävät suomalaiset ovat Putinin asialla. On ihan varma, että heti kun sota loppuu, rahan tekeminen Venäjällä alkaa. Rahan tekemisen voi lopettaa vain asettumalla markkinataloutta vastaan, mutta tämä on useimmille suomalaisille jo pelkkänä ajatuksena mahdoton.
On täysin varmaa, että Venäjän taloudellinen potentiaali hyödynnetään sodan loputtua. Sen tulevat tekemään myös suomalaisyritykset. Jo tällä hetkellä sodan aikana Venäjää hyödyntävät lukuisat länsimaiset yritykset. Jos eivät avoimesti, niin sitten kiertoteitse.
On sekä huvittavaa että surullista, kuinka ihmiset jaksavat jauhaa yksittäisistä urheilijoista tai monimutkaisten vaikutteiden luomista vaalituloksista, mutta samaan aikaan he eivät ole valmiita asettumaan sortoa tukevia perusrakenteita vastaan.
Muutaman suomalaisurheilijan urheileminen Venäjällä ei vaikuta yhtään mihinkään, mutta se, että oikeus taloudellisten mahdollisuuksien hyödyntämiseen asetetaan ihmisarvon ja ihmisoikeuksien yläpuolelle, on suuri rakenteellinen ongelma, eikä tämä koske ainoastaan Venäjän toimia vaan myös esimerkiksi köyhien alueiden ihmisten hädän hyödyntämistä voiton tekemiseen.
Kiinalaiset halvat sähköautot tulevat. Ne ovat saaneet hyviä, jopa kiittäviä, arvosteluja. Niitä tullaan ostamaan, vaikka hyvin tiedetään, ettei Kiinan järjestelmä ole länsimaisella moraalilla mitattuna kestävä.
Kyllä on kummalliseksi mennyt maailma, kun moraalia on alettu mitata yksittäisillä teoilla sen sijaan että katsottaisiin koko järjestelmään kaikkine syine ja seurauksineen. Länsimaiselle keskiluokalle näyttää olevan täysin mahdotonta myöntää oma vastuunsa. Se tahtoo syytellä muita ja jatkaa omaa sortavaa järjestelmäänsä, koska se hyötyy siitä.