Hannemanin poissaoloon viittaat? Eihän häntä kukaan voinut korvata. Muusikkona ei varmaankaan päihittämätön ole mutta oli todella ikonin duo Kingin kanssa. Vaikkakin mielestäni yhtye toimi livenä erinomaisesti myös Hannemanin jo sairastuttua sekä myös kuoltua.
Tuolla mainitsemallasi levyllä Lombardo oli jo sivussa ja tilalla Bostaph. IMO viidestä paskimmasta Slayer albumista Bostaph vaikuttaa neljällä, GHUAn ollessa kärkibiisiensä ansiosta kova julkaisu. Itselleni myös rakas siitä että inssistä lähtiessäni ajoluvan kanssa painelin suoraan viereiseen kaupunkiin ja kävin ostamassa levyn Cittarista.
Kolme kertaa näin Slayerin livenä ja jos kuuntelukertoja soittimessani laskisi jostain hyvin kaukaa niin on varmasti sijalla kaksi Metallican jälkeen. Slayer on vitun jees.
Tähän voisi pistää trivia kysymyksenä sen ketkä kaksi kitaristia ja kaksi rumpalia ovat soittaneet Slayerissä kiertueella, mutta eivät levytyksellä.Kitaristit ovat Pat O'Brien ja Phil Demmel. Rumpalit ovat John Dette ja Tony Scaglione
Pat O'Brienista jäänyt etäinen muistikuva, Dette Scaglione niminä tuttuja, mutta Demmelistä ei mitään muistikuvaa. Kaikkea Slayer triviaa enää muista.Tähän voisi pistää trivia kysymyksenä sen ketkä kaksi kitaristia ja kaksi rumpalia ovat soittaneet Slayerissä kiertueella, mutta eivät levytyksellä.Kitaristit ovat Pat O'Brien ja Phil Demmel. Rumpalit ovat John Dette ja Tony Scaglione
Pat O'Brienista jäänyt etäinen muistikuva, Dette Scaglione niminä tuttuja, mutta Demmelistä ei mitään muistikuvaa. Kaikkea Slayer triviaa enää muista.
Tähän voisi pistää trivia kysymyksenä sen ketkä kaksi kitaristia ja kaksi rumpalia ovat soittaneet Slayerissä kiertueella, mutta eivät levytyksellä.Kitaristit ovat Pat O'Brien ja Phil Demmel. Rumpalit ovat John Dette ja Tony Scaglione
Kova on tuotanto mutta itelleni kolisee eniten Show No Mercy. Varmaan vaikuttaa kun nuorena pitkälettinä tuli nää suosituimmat lätyt kulutettua puhki ja God Hates Us Allin jälkeen en oo oikeestaan edes kuunnellut, tiedän yksittäisiä biisejä uudempaa tuotantoa.
Suosikkibiisini yhtyeeltä ollut kuitenkin kenties aina tämä. Tohon ekaan noin 50 sekuntiin kiteytyy vaan niin paljon sitä jotain legendaarista miksi tätä genreä kuunnellaan.
Jos World Painted Blood levyltä joku biisi pitäisi itse nostaa parhaaksi niin varmaan Psycopathy Red olisi oma valintani. En oikein levyn nimikappaleen suosiota tajua. Toki diggailen nopeaa kamaa ja punkkiakin. Muuten en kyllä Bitter Peace kappaletta nostaisi korkeammalle kuin monia kappaleita jotka löytyvät timanttiselta triolta RiB, SoH ja SiA. Kyllä olen niin laiska etten jaksa kirjoittaa niitä kokonaan.Heitetään oma versio heti joukon jatkoksi:
-Behind the crooked cross
-Seasons in the abyss
-Spirit in black
-Black magic
-Bitter Peace
-World painted blood
-Mandatory suicide
-Angel of death
-Killing fields
-Flesh storm
Eikä missään järjestyksessä. Itseasiassa aika laaja kombinaatio uutta ja vanhempaa. Ei ihan joka yhtyeen kohdalla kestä uusi tuotanto vertailua vanhaan.
En oikein levyn nimikappaleen suosiota tajua.
Alkoi mietityttää tämän nykyisen stadionkeikkabuumin keskellä, jossa Coldplayt, Metallicat ja jopa PMMP myy enemmän kuin yhden keikan stadikalle, että miten hiukan onnetonta oli, että Slayerin viimeinen (oma) keikka oli jossain jäähallissa. Nykyään tuolla kattauksella, jossa oli kolme muutakin bändiä (Obituary, Anthrax, Lamb of God), varmasti myisi oikealla markkinoinnilla pitkälle stadioniakin, -ko? Vai vaatiiko se tästä ns. Big 4:sta Metallican mukaan, ennenkuin puhutaan suuremmista areenoista? Luulisi nyt, että ainakin hallikeikkoja menisi enemmän kuin yksi.
Silmiinpistävän monta bändin viimeisen vuosikymmen keikoista muutenkin oli festarikeikkoja, Setlistin mukaan 2010-luvulla vain 3/9 keikasta oli ns. omia sisähallikeikkoja. Ja ulkokeikaksi jäi myös vihoviimeinen keikka Tuskassa.
Yhä mä sen yhtyeen näkisin näissä hieltä, mieshormonilta ja elämältä haisevissa vanhoissa jäähalleissa.