Slayer – maailman paras yhtye

[Jet Pilot]

Olen jo pitkään miettinyt, miksei tälle bändille ole ketjua, joten nyt keskivahvassa humalassa päätin sellaisen avata.

Nyt nimittäin puhutaan maailman parhaasta yhtyeestä. Kyse on timanttisesta liitosta, mikä syntyy kun soitto-, sävellys- ja sanoitustaito yhdistyvät tinkimättömään näkemykseen.

Slayeria tuntemattomille suosittelisin ensimmäiseksi levyksi kenties maailman täydellisintä levytystä, Seasons In The Abyssia.

Mutta koska Iron Maidenista ja monista muistakin on tehty listoja Jatkoaikaan, niin tehdään Slayeristakin. Eli haastan kaikki bändin ystävät listaamaan viisi parasta kappaletta. Ja luonnollisesti omat alkuun:

1. War Ensemble
2. Mandatory Suicide
3. Angel Of Death
4. Hallowed Point
5. Silent Scream

Valinnat Pyhältä kolminaisuudelta, mutta kyllä tajunnan räjäyttävää materiaalia löytyy uudeltakin levyltä.

Historiikkeja en jaksa/kykene horisemaan tähän, netistä löytyy tietoa. Mutta ennen kaikkea: kuunnelkaa Slayeria, tähän bändiin rakastuu.

 

[Vaahteralehtipaita]

Slayer!!!!!!!!! \m/

Itselle kolahti levyistä aikanaan parhaiten juuri South Of Heaven.

- South Of Heaven
- Silent Scream
- Angel Of Death
- Mandatory Suicide
- Dead Skin Mask

Mainittakoon vielä Judas Priest -coveri Dissident Aggressor joka toimii aivan saatanan hyvin Slayerin esittämänä.

 

[Kipelov]

- Hell Awaits
- Silent Scream
- Black Magic
- Evil Has No Boundaries
- Chemical Warfare

Kertokaapa, mikä siinä Seasons in the Abyssissa niin viehättää. Mielestäni koko kiekko uhkuu raivostuttavasti pidäteltyä intoa ja on kaikkinensa bändin kelvottomimpia tekeleitä. War Ensemblessä on kovasti potentiaalia, mutta siinä vaiheessa, kun pitäisi paahtaa täysillä, bändi jää paikoilleen kyntämään. Joku Skin Dead Mask puolestaan on ehkä maailman yliarvostetuin biisi Megadethin puisevan Symphony of Destructionion kanssa. Melodiasta tulee hieman mieleen South of Heaven, ja sitten odotellaan, että biisi alkaa..ja odotellaan..ja odotellaan..ja sitten biisi loppuu. Eihän siinä ole mitään, ei niin mitään. Loppuun tuodaan vielä mukaa lisää penseyttä sen mimmin puheilla samalla tavalla, jolla on pilattu useampikin Slayer-biisi.

Neljästä ensimmäisestä kiekosta pidän raivona, mutta tuo Seasons on silmissäni täysi pannukakku.

 

[MikGo]

Itse Seasons in the abyss on pirun hyvä biisi. Alun fiilistelyn jälkeen kun biisi pärähtää käyntiin ei menoa pidättele mikään. Slayer on kyllä helvetin hyvä bändi ja erittäin kova livenä. Moni haukku Slayerin Unholyn Tampereen keikan, mutta itse pidin sitä erittäin kovana. Näin itse ekaa kertaa Slayerin, mutta ei voi vähätellä myöskään Slayerin liverutiina jolloin "heikompikin" keikka näyttää ja kuulostaa hyvältä. Top 5.

- Raining blood
- Seasons in the abyss
- Angel of death
- Supremist
- War Ensemble

 

[Vipu]

Undisputed Masters of Attitude

Slayer on kova, todella kova. Vaikka sitä hehkutetaan tätä nykyä paljon, niin bändi on kuitenkin kaiken arvostuksensa ansainnut. Saapa nähdä kuinka kauan vanhat herrat vielä jaksavat. Itse uskoisin, että maksimissaan yhden levyn vielä tekevät ja viiden vuoden päästä alkaa viimeistään olla jäähyväiskiertueen vuoro. Tuollaista musaa ei enää niin vaan yli 50-vuotiaina soitella. Viime sunnuntaina oli Helsingissä jo havaittavissa pientä hiipumista, vaikka keikka soitannollisesti olikin erittäin hyvä. Viidestä näkemästäni Slayerin keikasta tämä viimeisin oli kuitenkin se vaisuin. Vaisuun fiilikseen vaikutti tosin myös yleisö, joka ei jaksanut enää su-iltana riehua mukana ihan täysillä.

Viittä parasta biisiä on hyvin vaikea listata. Joka levyltä löytyy omat helmensä, jopa uusimmalta. Ja ensimmäisellä kuudella levyllä ei käytännössä ole edes yhtään keskinkertaista vetoa. Ajattelin listata jokaiselta studiolevyltä sen hieman harvinaisemman suosikkini.

Metalstorm / Face The Slayer
Praise on Death
Jesus Saves
Spill The Blood
Blood Red
Killing Fields
Gemini
Bitter Peace
New Faith
Cult

Omasta mielestäni Well Awaits ja Reign In Blood ovat ne kaksi parasta levyä, mutta kaikki kuusi ensimmäistä ovat täyttä timanttia. Kolme viimeistäkin ovat hyviä levyjä, mutta Slayerin kohdalla se hyvä ei vain riitä.

 

[chelios77]

Slayer on tietenki paras,tällä hetkellä kolisee parhaiten uusin levy,varmaan siksi kun muita on tullut kuunneltua niin pirusti.Ei sillä,että mihinkään levyyn oisin kyllästynyt.5 huippubiisiä,mitkä ekana tulee mieleen:

-Postmortem
-Jesus Saves
-Catalyst
-South Of Heaven
-New Faith

 

[clayman]

Slayer!!!!!!!!! \m/

Itselle kolahti levyistä aikanaan parhaiten juuri South Of Heaven.

Sama täällä. Levyllä on mukavasti dynamiikkaa ja keskenään erilaisia biisiä. Loistava kokonaisuus siis. Reign ja Seasons ovat aika tasavahvoja sen jälkeen. EDIT: Vaikka Seasonsilla saattoi jo kuulla pientä hiipumista. Spirit In Blackissä jo viitataan ainakin sanallisesti bändin aikasempaan tuotantoon.

Huippubiisit:
1. South Of Heaven
2. War Ensemble
3. Raining Blood
4. Mandatory Suicide
5. Angel of Death

Seasons In the Abyssin jälkeen Slayer ei mielestäni ole onnistunut tekemään hyviä biisejä. Divine Interventionilla oli vielä joitain meneviä ralleja, mutta nykyään heidän kipaleensa ovat aika tasapaksuja. Se jokin puuttuu.

Eniten kaipaan niitä kitarariffejä, joita kuulee esim. South Of Heavenin alussa. Samanlailla kun Iron Maiden tunnetaan tietyistä riffeistä tai kitaramelodioista, niin myös Slayerilla on ollut sellainen oma "juttu". Nykyään niitä riffejä ei enää ole ja muutenkin dynamiikka puuttuu lähes kokonaan. Uusimmalla levyllä bändi kopio omia biisejään aikalailla, esim. War Ensemblea. Ideat ovat kai loppuneet.

Silti hieno bändi ja Dave Lombardo on maaginen rumpali.

 

[Paskinaamio]

Slayer ja South Of Heaven, muuta hevi-ihminen ei tarvi! (no Ehkä humalassa Eläkeläiset ja Mokoman)

Waaarr Ensemble!!

 

[mazapp]

Silti hieno bändi ja Dave Lombardo on maaginen rumpali.

Kieltämättä paras metallirumpali. Ei ainakaan montaa parempaa tule heti mieleen.

Slayerilla tosiaan on tuo musiikki mennyt viime aikoina mielikuvituksettomampaan suuntaan. Kuitenkin edelleen vaikuttavia biisejä joissa on sitä tiettyä sanomaa, kuten Cult ja Jihad uusimmalta.

Itse olen nyt noin reilu 6 kuukautta kuunnellut kunnolla tätä bändiä ja kuulostaa kokoajan paremmalta. Niitä vanhempien biisien kaltaisia riffejä tosiaan kaipaisi. Bändi kuitenkin vanhenee hieman kauniimmin kuin Metallica, jonka viimeisin albumi oli erittäin heikko.

 

[Yläpesä]

Tuli viikonloppuna katseltua tykillä tunnin mittainen makupala 80-luvulta: Combat-yhtiön promo Revenge to disco, jolla silloisia lavataitojaan esittelevät Slayer, Exodus ja Venom. Huulille hiipi väkisinkin hymy, varsinkin sleijereiden backstage-juttujen sofistikoituneisuudelle. Kun itse kuulun old school-koulukuntaan, niin ainoat oikeat ovat kaksi ekaa. Ekan aikoihin pojillahan oli vielä kajalit silmissäkin!

 

[kausi]

No et sitten ole kovin paljon metallia kuunnellut... Itse pystyn luettelemaan ihan suoralta kädeltä kaksikymmentä metallirumpalia, jotka soittavat Lombardon suohon vaikka yhdellä kädellä (Def Leppardin yksikätinen Rick Allen ei kyllä kuulu tähän joukkoon). Lombardo on hyvä, mutta ei millään mittapuulla paras tai edes lähellä parhaita.

No luettele 20 metallirumpalia sitten. Kiinnostaisi vaan tietä millasia nimiä sieltä listaltasi putkahtelee koska itsekin olen rumpali ja muutenkin millaisia rumpaleita arvostat.

 

[Repe #51]

No luettele 20 metallirumpalia sitten. Kiinnostaisi vaan tietä millasia nimiä sieltä listaltasi putkahtelee koska itsekin olen rumpali ja muutenkin millaisia rumpaleita arvostat.

Chris Adler (Lamb Of God), George Kollias (Nile), Tim Yeung (Vital Remains), Lars Ulrich (Metallica), Paul Mazurkiewicz (Cannibal Corpse). Itse keksin nopeasti mietittynä viisi sinneppäin olevaa rumpalia.

Ettei mene ihan offtopic niin mielestäni Slayerin neljä parasta albumia ovat Reign In Blood, God Hates Us All, Seasons In The Abyss sekä South Of Heaven, parhaimmat biisit kyseisiltä albumeilta ovat Raining Blood, Disciple, Dead Skin Mask ja Mandatory Suicide.

Bändin näin ensimmäistä kertaa livenä Tampereella ja tunnelma oli kyllä katossa Slayerin aikana, vain Lamb Of God ylsi samaan, loistavia bändejä molemmat. Marshallin kaapit pultattuna yhteen väärinpäin olevaan ristimuodostelmaan tekivät kyllä vaikutuksen (musiikin ohella). Arayalta ei ikävä kyllä irronnut kirkaisua Angel Of Deathin alkuun :/
Loistava keikka, loistava bändi, ellei paras.

 

[#61]

On kyllä loistava bändi. Toimii stereoissa ja livenä aivan helvetin hyvin. Paras levy on ehdottomast se ensimmäienen, eli Show No Mercy ja huonoin levy jos pitää nimetä, on se Undisputed Attitude, vaikka sekin tosin on aika hyvä lätty.

Top 5(tällä hetkellä)

1.Postmortem/Raining Blood(putkeen soitettuna)
2.Tormentor
3.Dittohead
4.Disciple
5.Cult

 

[brendadervin]

Chris Adler (Lamb Of God), George Kollias (Nile), Tim Yeung (Vital Remains), Lars Ulrich (Metallica), Paul Mazurkiewicz (Cannibal Corpse). Itse keksin nopeasti mietittynä viisi sinneppäin olevaa rumpalia.

Pete Sandoval & Kai Hahto kuulunevat joukkoon myös.

1. Angel of Death
2. Born of Fire
3. Silent Scream
4. Necrophiliac
5. Final Command

 

[Neely]

Chris Adler (Lamb Of God), George Kollias (Nile), Tim Yeung (Vital Remains), Lars Ulrich (Metallica), Paul Mazurkiewicz (Cannibal Corpse). Itse keksin nopeasti mietittynä viisi sinneppäin olevaa rumpalia.

Lars Ulrich ei kyllä ole pystynyt soittamaan juuri ketään suohon viimeisen vuosikymmenen aikana. Onneksi ei edes Metallicaa vaikka sitäkin ollaan pelätty.

Omaan top-listaan Slayeriltä mahtunevat Raining Blood ja koko South Of Heaven-lätty.

 

[mazapp]

No et sitten ole kovin paljon metallia kuunnellut... Itse pystyn luettelemaan ihan suoralta kädeltä kaksikymmentä metallirumpalia, jotka soittavat Lombardon suohon vaikka yhdellä kädellä (Def Leppardin yksikätinen Rick Allen ei kyllä kuulu tähän joukkoon). Lombardo on hyvä, mutta ei millään mittapuulla paras tai edes lähellä parhaita.

Arvasin että joku tarttoo tuohon sanomiseeni. Oli ehkä liian raa'asti sanottu, mutta hyvin pitkälti mielipideasia.

Tuossa joku luettelikin jo muutamia ja nostaisin esille Lamb of Godin Chris Adlerin. Hyvin tekninen rumpali, joka erottuu massasta. Biiseissä aina jotenkin seuraa eniten häntä.

 

[Jet Pilot]

Slayer. Timanttisinta ikinä, koskaan, missään.

Jumalauta, kuunnelkaahan asiasta tietämättömät South Of Heavenilta esim. Siletn Scream, taju lähtee, niin timanttia tämä on.

Absoluuttista musiikkia meikäläiselle. Suuri toiveeni on se, että Ilveksen sisääntulomusiikkina on joskus Slayer. War Ensemble käy hyvin.

 

[ipaz]

Sisääntulomusiikista puheenollen baseballin San Francisco Giantsin Omar Vizquelin kävellessä lyöntipaikalle stadionin kauittimista soitetaan Slayerin "Sceletons of Society". Varmaan aika huikea fiilis kun yleisö vielä huutaa hulluna päälle.

 

[banaaninviljelijä]

Tähän vain ykkönen: Bloodline.

 

[M10]

Jere Lehtinen tapasi Slayerin

 

[Pavlikovsky]

No niin eli Slayer-ketju ylös. En ole kirjoitellutkaan yhden lempibändini ketjuun ja hyvä, että löysin sen täältä jatkoajasta ylipäätään.

Itse pidän Slayeria thrash-metallin isänä yhdessä Megadethin ja jopa Metallicankin kanssa. Slayer on jaksanut raastaa koko olemassaolonsa ajan raskasta thrashia eikä tyyli ole pahemmin muuttunut miksikään. Väkisinhän kuitenkin ikä alkaa painaa jätkillä ja saapa nähdä kuinka kauan Araya ja kumppanit vielä jaksavat metallia luukuttaa. Kyseisessä tyylilajissa vain ei kovin vanhana enää huippulevyjä/keikkoja oikein tahdo enää ilmestyä. Poikkeuksiakin toki löytyy kuten vaikkapa Megadeth. Keikat ovat kuitenkin olleet vielä energisiä, eikä esimerkiksi Judas Priestmaista väsymystä ole vielä havaittavissa. Viimeiseltä levyltä ehkä se viimeisin idea on jäänyt mielestäni puuttumaan, mutta pidän Christ Illusionia hyvänä comeback- levynä joka tapauksessa, eikä se pettänyt millään lailla.
Tämän vuoden lopulla pitäisi ilmestyä 10. Slayer-albumi, joka toivon mukaan tulee olemaan sitä tuttua vihaista ja nopeaa thrash-heviä. Araya vain on vihjaillut, että kyseinen kiekko saattaisi jäädä bändin viimeiseksi.
Luulen kyllä, että Slayer tulee vielä heittämään keikkaa Suomessa useampaankin kertaan ainakin tuon uuden levyn tiimoilta. Mikä olisikaan parasta kuin vaikkapa Megadeth ja Slayer samalla keikalla.
Tuskassahan Slayer tänä vuonna kävi, joten ensi kesänä toivottavasti sama pumppu nähdään vaikkapa Sauna Openissa.

Loppuun vielä listaus, jonka ketjun avaaja on laittanut pystyyn eli parhaat vedot. Niitä on todella paha alkaa listaamaan, mutta satunnaisessa järjestyksessä.

1. Evil has no boundaries
2. Raining Blood
3. Angel Of Death
4. War Ensemble
5. Season in the abyss

Eikai jatkiksesta ole Slayer fanit kadonneet?

Jere Lehtinen tapasi Slayerin

Hemmetin hieno juttu vaikka aika vanha alkaa ollakkin. Jere on hevimies henkeen ja vereen!

 

[heavy]

Saat Slayerin Suomeen nopeammin kuin toivoitkaan arvon Pavlikovsky. Slayer nimittäin on Tampereen jäähallissa 26.11. Tämän parempaa lähdettä en nopeasti löytänyt.

Oho, kiitos tiedosta - Slayer ja Mastodon samalla keikalla. Ja Mastodonin kotisivun mukaan seuraavana päivänä "meidän" hallissa!

 

[Ex]

Nyt nimittäin puhutaan maailman parhaasta yhtyeestä. Kyse on timanttisesta liitosta, mikä syntyy kun soitto-, sävellys- ja sanoitustaito yhdistyvät tinkimättömään näkemykseen.

Oli pakko tarttua tuohon. Minunkin mielestäni Slayer on puhtaasti riffeillä mitattuna ehkä maailman paras, mutta lopetin bändin kuuntelemisen juuri paskojen lyriikoiden takia.*

Hyväksyn typerät lyriikat, mitäänsanomattomat lyriikat ja hassut lyriikat, mutta mauttomuudet eivät vaan iske.

Jopa Lemmy sanoi Arayalle yhden keikan alla, että "ehkei kannattaisi laulaa tommosia". Olen samaa mieltä.


*)Esimerkkinä vaikkapa "Viisi varvasta muuttuu kahdeksi... uhrialttari Saatanalle..." + muuten vaan järjetöntä väkivaltaa ja verta. Ei vaan ole mun juttu, sorry.

 

[Pavlikovsky]

Saat Slayerin Suomeen nopeammin kuin toivoitkaan arvon Pavlikovsky. Slayer nimittäin on Tampereen jäähallissa 26.11. Tämän parempaa lähdettä en nopeasti löytänyt.

Kiitos paljon 13. hyökkääjä. Tuo piristi kyllä muuten ainakin näin säiden puolesta paskaa päivää. Pitää laittaa kyllä heti kalenteriin ja alkaa järkkäilemään josko tuonne pääsisi. Tuon uuden levyn biisejähän taitavat jätkät vetää suurimmaksi osaksi siellä, jos ovat lätyn jo silloin julkaisseet. Mikä olisikaan parempaa kuin Slayerin kovaa soitetut riffit ja Arayan huutaminen livenä...loistavaa

Oli pakko tarttua tuohon. Minunkin mielestäni Slayer on puhtaasti riffeillä mitattuna ehkä maailman paras, mutta lopetin bändin kuuntelemisen juuri paskojen lyriikoiden takia.*

Hyväksyn typerät lyriikat, mitäänsanomattomat lyriikat ja hassut lyriikat, mutta mauttomuudet eivät vaan iske.

Jopa Lemmy sanoi Arayalle yhden keikan alla, että "ehkei kannattaisi laulaa tommosia". Olen samaa mieltä.


*)Esimerkkinä vaikkapa "Viisi varvasta muuttuu kahdeksi... uhrialttari Saatanalle..." + muuten vaan järjetöntä väkivaltaa ja verta. Ei vaan ole mun juttu, sorry.

Ymmärrän tämän Exin kannan kyllä. Minäkin vedän musiikinkuuntelussa rajan siihen kun lyriikat alkavat muistuttaa enemmän päätöntä väkivaltaa yms. kristinuskon häpäistystä. Slayeriäkin pahempia bändejä tässä asiassa on, jotka oikein mainostavat itseään näillä lyriikoilla ja maineellaan (mm. black metal bändit). Slayer ei ilmeisesti ikinä ole itseään mainostanut minään raa´an väkivallan ihannoijana tai sitten se ei ole minun korviini tullut. Myöskään Slayer ei mainosta itseään minään saatananpalvojina eivätkä he sellaisia olekkaan. Tämän Araya on itse sanonut.

Millos muuten Lemmy on noin sanonut? Motörheadinkin sanoitukset ovat aika raskaitä välillä, mutta käsittelevät kyllä albumin teemojenkin mukaan hieman eri aiheita kuin Slayerin.
Pidän kyllä itse Lemmyn sanoituksia huomattavasti parempina ja ehkä heavy metal-historian parhaimpina...

 

[Ex]

Pavlikovsky: Juu, on Slayeria pahempiakin, enkä siis kuuntele niitäkään. Jotenkin vaan kun nykyään ymmärtää kieltä jo niin hyvin, niin ei kykene kuuntelemaan mitä tahansa. (Hassu esimerkki ihan kotimaisella kielellä on muuten se, onko se nyt Tuomari Nurmion "Lasten mehuhetki" -- teininä ei häirinnyt yhtään, mutta nyt kolmen lapsen isänä siitä tulee vaan paha mieli --> radio kiinni.)

Tuo Lemmyn kommentti löytyi sen elämäkerta-kirjasta. Taisi tosin liittyä enempi välispiikkeihin "tahdotteko nähdä verta?" tjsp. Arayan vastaus Lemmyn huolenpitoon oli ollut "Äh, ne on mun poikia". Oli saanut kuitenkin hetkeä myöhemmin pullosta päähänsä... Täytyis oikein tarkistaa miten se homma meni, mutta kirja on kotona ja minä töissä.


Edit: Minunkin mielestäni Motörheadin sanoitukset ovat riivatun hyviä, ja varsinkin "Orgasmatronin" lyriikoita on metalligenressä vaikea ylittää. Arvostan myös Hetfieldin tuotoksia tällä saralla.