Erikoinen tapaus tämä Ilja Kovaltshuk, jota olen seurannut pelaajana Moskovan Spartakin ajoista ja Moskovan U20-kisoista lähtien. Hän on yksi niistä monista Venäjän jääkiekon syöpäläisistä, jotka eivät koskaan ole voittaneet mitään suurta paria Skoda Cupia lukuun ottamatta.
Jos Kovaltshuk tienaa nyt jotain 10 milj. euroa tai taalaa kaudessa, ei väliä kumpaa valuuttaa, niin hän ei todellakaan ansaitsisi edes 20 prosenttia tekemästään työstä. Jo värväyksen alku oli hakoteillä. Hänen ei tarvinnut osallistua joukkueen kesäharjoituksiin, eikä edes KHL:n ensimmäisten kierrosten peleihin. Kaikenlaisissa kissanristijäisissä ja hyväntekeväisyyspeleissä kyllä oli mukana Tverissä ja Pietarissa.
Melkein kaikki SKA:n pelit nähneenä ihmettelin talvella, kun Jalonen antoi Iljan olla ylivoimissa neljäntenä hyökkääjänä ihmeen pitkään. Eihän ylivoima oikein ole koko kautena toiminut, mutta Iljan aikaan se oli huonoimmillaan. SKA oli silloin YV-tehoiltaan sarjassa sijalla 10 eli monen monta materialtaan heikompaa porukkaa oli edellä. Ongelmana oli se, että Ilja ei pystynyt pysymään puolustajan paikallaan, vaan lähti seikkailemaan milloin mihinkin suuntaan maalin ympärillä ikään kuin rakentamaan ylivoimaa ja lopputuloksena oli koko pelin sekoittaminen. Ei nykykiekossa kukaan saisi olla niin itsepäinen, että hoitaisi viivakudit ja rakentelun yhtä aikaa.
Hyvänä puolena näen sen, että Jalonen on yrittänyt opettaa Iljalle joukkuepelin aakkosia ikään kuin vasta-aloittelevalle pikkupojalle eli niin masentavan huono Ilja ei ole ollut kuin jotain kymmenisen vuotta sitten. Silloinhan hänen egonsa oli kaiken muun edellä. Nyt hän on vain yksi palanen viisikkoa eli muutamia harvoja yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta ei juurikaan sooloile.
Syöttötaidossa muihin verrattuna on isoja puutteita. Hänellä ei todellakaan ole selkäytimessä tunnetta siitä milloin pitää syöttää ja milloin laukoa. Ja ne syötöt: liian usein Iljan lavasta lähtee liian helppoja, lyhyitä ja turhia syöttöjä, jotka eivät edistä pelin kulkua millään tavoin. Toisaalta hän usein yrittää liian vaikeita ja pitkiä syöttöjä, jotka vain satunnaisesti menevät perille. Pelisilmää sinänsä Iljalla tuntuu edelleen olevan, mutta toteutus jää puolitiehen. Rahansa väärti Ilja ei ole, mutta ei myöskään niin paljon haitaksi joukkueelle kuin ennen kautta otaksuin.
Olkoon tämä teksti minun vastineeni niille, jotka vanhastaan hehkuttavat jotain nimeä loputtomiin, eivätkä pysty katsomaan totuutta silmiin. Tai pikemminkin kyse on yksilön palvonnasta ja sillehän on tyypillistä, että kielteisiä puolia ei myönnetä tai ei ainakaan ääneen sanota. Jalonenkin on tämän yksilönpalvontayhteiskunnan uhri, kun varsin hyvin tietää, miksi esim. Kovaltshuk hankittiin eli KHL:n imagon nostattamiseksi, mutta tiukan hierarkian takia ei voi tuoda omaa mielipidettään julki näistä palvonnan kohteista. Samat sanat eri perusteluin koskee raduloveja, zherdeveja ym.
