Tuodaan tällainenkin ketju takaisin...
Herään vaimokkeen pienen pieneen pusuun, hymyilyttää. Tuoksut tunkevat ajukoppaan ensimmäisenä, naisen tuoksu, tuore kahvi... Ei siinä, vaimolle kiitos ja kahvia koneeseen, samalla kun järjestelen matkavarustusta sekä eväitä. Vaimolle pusu ovesta lähtiessä, kamat autoon ja kaveria hakemaan.
Hyvää musiikkia automatkalla, hyvää seuraa ja hyviä juttuja.
Aamukaste, aamuhämärän "musta" hetkin kun juuri ennen auringon nousun alkua tuntuu kaikki valo katoavan, tyven, melkein pakkasella. Kaverin kanssa noustaan autosta jossain tuolla kaukana kairassa, arjen tavoittamattomissa. Istutaan peräkontin päällä ja juokastaan kahvit. Istutaan vain turvat tukossa, kuunnellaan mitä luonto kertoo. Tuoksut ja äänet, uskomattomia, vaikka moni ei mitään tuossa kuulisikaan. Poltan tupakan, vaikka savuton olenkin.
Hämärä on jo väistymässä, joten reput selkään ja aseet latinkiin, metstästys alkakoot.
Kun saisi sen päivän kulkea, kuulematta muita ihmisiä, näkemättä ihmisen lyhytnäköisen eduntavoittelun jälkiä, koskemattomilla saloilla... Potkaista tervasta, näyttää hieman kirvestä, kunnon tervatulilla paistetut makkarat... Hyviä hetkiä, hienoja maisemia, luonnossa olosta nauttimista.
Kotiin raukeana, sauna valmiina. Vaimon kanssa löylyttelemään. Kylmä olut takan ääressä saunan jälkeen. Hyvää musiikkia, hyvät päiväunet. Herätessä illallinen...
Illalla vain rauhaisaa yhdessäoloa vaimon kanssa, hyvää seksiä ja elpymisttä, jotta seuraavanakin päivänä jaksaa.
- Siinä se minun täydellinen päiväni, eikä siihen paljoa vaadita.