Sinkkuketju

[Ted Raikas]

Miten kauan kestää ennen kuin nimimerkit Ted Raikas ja Vlad tulevat tähän ketjuun tilittämään sitä kuinka huonoja he ovat ja miten he eivät kelpaa kenelläkään. Veikkauksia?!

Hah! En suo sinulle sitä iloa.

"En minä huono ole, minä olen vain niin omalaatuinen."

 

[Sistis]

Sinkut on muutenkin rumempaa porukkaa, ehkä tästä johtuukin monen ihmisen sinkkuus ?

Pyh pyh. Kaunis sinkku on komeampi, kuin ruma seurustelija.

 

[Rod Weary]

Sinkut on muutenkin rumempaa porukkaa, ehkä tästä johtuukin monen ihmisen sinkkuus ?

Höpö-höpö. Itse olen ainakin kaupungin tavoitelluin poikamies. Omasta mielestäni. Yleensä, kun äärimmäinen älykkyyteni ja yleinen lahjakkuuteni mm. sosiaalisen elämän ja ruuanlaiton saralla selviää tutustumisvaiheessa vastakkaista sukupuolta olevalle naiselle, ensimmäinen kysymys on "Miten oot voinu säilyä sinkkuna?!". Seuraavalle vilautan varmuuden vuoksi pankkitilini saldoa, silleen vahingossa.

PS. Monta nollaa on miljoonassa?

 

[vilpertti]

tavaramerkkinä syntyy täysin mautonta kanapastaa. Muut trademark-tuotteet ovat ohrapuuro ja kaikki paistinpannulla syntyvä. Mutta voin vain suositella lämpimästi Mexicana-pakastepizzaa, se on kuninkaallinen ruoka. Myös nämä kaupan pakastepiirakat ovat todella hyvä iltapala.

Kanaruuista saa äärettömän maukkaita lisäämällä paistinpannulle paiston alkuvaiheessa sitruunapippuria, puolivaiheessa purkillisen ananasta, siipaloidun chilipaprikan (ne ON paprikoita eikä pippureita!) maun mukaan sekä puolikkaan pikkupussin hernemaissipaprikaa. Pastan sijasta vaikka jasmiiniriisiä, ja on ihme jos ei saa ruokaa maistumaan miltään, heh.

Pienen sutinan jälkeen sitä jotenkin mielellään palaa sinkkuelämän pariin. Elämä on jälleen yksinkertaista ja juuri sellaista kun tykkää. Sitäpaitsi laskettelevat naiset tuntuvat olevan harvinainen lajike. Jos yhteisiä harrastuksia ei ole, homma on aika pitkälti tuhoon tuomittu.

 

[Andrej]

Sinkut on muutenkin rumempaa porukkaa, ehkä tästä johtuukin monen ihmisen sinkkuus ?

Juu, ainakin itselläni se syy on juurikin tuo. Lisäksi epämiellyttävä luonteeni näyttelee merkittävää osaa. En kai minä varsinaisesti paha ihminen ole, muuten vaan vittumainen mies.

Ei kai sitä enää oikein osaisi edes ketään toista ihmistä tässä kämpässä katsella. Jotenkin on jo niin tottunut siihen, ettei kenellekään ole pakko puhua jos ei itse halua, ja on täysin sallittua halutessaan viettää viikonloppu kotona, välittämättä kasvavasta tiskivuoresta tai alkoholinkäytön suuruudesta. Kuitenkaan en toki voi kiistää, että jonkinmoinen naissuhde voisi olla ihan paikallaan. Edellisestä alkaa olla jo niin paljon aikaa, ettei sitä oikein enää edes muista miten mukavalta se toinen ihminen vieressä tuntuukaan.

Nooh, onhan tässä vielä keski-ikää jäljellä, ehtii esimerkiksi opetella paritansseja että jos sitten eläkkeellä ollessa vaikka natsaisi.

 

[Lukkoseppä]

Höpö-höpö. Itse olen ainakin kaupungin tavoitelluin poikamies. Omasta mielestäni. Yleensä, kun äärimmäinen älykkyyteni ja yleinen lahjakkuuteni mm. sosiaalisen elämän ja ruuanlaiton saralla selviää tutustumisvaiheessa vastakkaista sukupuolta olevalle naiselle, ensimmäinen kysymys on "Miten oot voinu säilyä sinkkuna?!". Seuraavalle vilautan varmuuden vuoksi pankkitilini saldoa, silleen vahingossa.

PS. Monta nollaa on miljoonassa?

Niinpä, itse jätin muutaman kuukauden session jälkeen viimeiseksi täkyksi muka huolimattomasti viimeisen palkkakuitin lojumaan eteisen pöydälle, kyllä se sitä uteliaana vilkaisi mutta ei palannut enää kuin pari kertaa, eikä sitä kuittia katselemaan. Ei auttanut siis, vaikka numeroja varmaan ymmärsi... väärässä järjestyksessä ehkä, en tiedä.

"Miten oot voinu säilyä sinkkuna" kommentti on tuttua kauraa, kohteliaisuuksia ne silloin latelevat.

 

[mapsu]

Joo sehän on selvää, että seurustelu sen takia, että siitä voi "leveillä" muille, ei kannata.

Oon ollu reilun puoltoist vuotta sinkkuna, ja 95% ajasta oon ollu hyper-onnellinen asiasta. Tossa jäljelle jäävässä viidessä prosentissa on laskettu yhteen kaikki ne sekunnit ja minuutit, joilloin ois tarvinu halausta ja suukottelua. (Jätetään seksi kokonaan nyt käsittelemättä :D)
Tällä hetkellä en osaa aktiivisesti haikailla mistään poikaystävästä. Ketä tahansa ei viitsi vaivoikseen hankkia. Kyllä sen sitten taas huomaa, kun sellanen seuraavaksi tulee kohdalle. Lisäks mulla on ollu semmonen "tyyli", että tykkään ite bongata jonkun kivan miehen.. Ei siis niin päin, että joku mies poimii minut jostain. The chase is better than the catch! :P

Yks hillittömän masentava ajatus mulla oli jokin aika sitten, joka varmasti jollain toisellakin sinkulla on joskus ollut: En ole kenellekkään SE kaikista tärkein ihminen maailmassa, eikä kukaan ole minulle SE kaikista tärkein. :DD

 

[Kalkun rusakko]

Eipä siinä, itse tiedän sinkkuuteni suurimmat syyt (opiskelu/työskentely vahvasti miesvaltaisella alalla, tuntemieni/tietämieni vapaiden naisten vähäinen määrä ja se, että tahdon aina tuntea henkilön paremmin, ennen kuin jotain voisin alkaa kehittelemään), mutta milläs näitä koitat selittää näille painostajille, jotka tavallisesti tietävät toisten asiat paremmin, kuin nämä itse...

Ei jumalauta Sistis, nyt vedit kyllä sellaisen selityksen ettei paremmasta väliä. Saanko käyttää tätä jos tarve joskus vaatii?
Miten sä meinaat niihin naisiin sitten tehdä tuttavuutta, jos ei kerta entuudestaan tuntematon kelpaa? Pois sieltä säkistä nyt!

ps. onhan poikuus vielä tallella?

 

[Sistis]

Ei jumalauta Sistis, nyt vedit kyllä sellaisen selityksen ettei paremmasta väliä. Saanko käyttää tätä jos tarve joskus vaatii?
Miten sä meinaat niihin naisiin sitten tehdä tuttavuutta, jos ei kerta entuudestaan tuntematon kelpaa? Pois sieltä säkistä nyt!

Joopa joo. Tulkitse miten tulkitset. Ennestään tuntemattomaankin voi tutustua ennen kuin alkaa kehittelemään mitään vakavampaa. That was my point.

ps. onhan poikuus vielä tallella?

Ei.

 

[Ted Raikas]

Ei.

Toivottavasti kuitenkin miehuus on!

 

[scholl]

Sinkkuna oleminen on toiseksi paras vaihtoehto. Jos se parempi osuu kohdalle niin harva siitä kieltäytyisi, mutta seurustelemalla luuskan kanssa en kyllä korvaa sinkkuna olemista. Itselläni ei ole koskaan kukaan mitään paineita nostattanut sen suhteen, että olenko sinkku vai en tai kysellyt asiasta yhtään mitään. Syynä lienee se, että suurin osa ystävistänikin ovat sinkkuja ja toisekseen seurustelevat ovat yleensä vässyköitä.

Seurusteleminen ei välttämättä tarkoita yhdessäasumista eli jos asutaan 2 eri asunnossa niin silloin tilanne ei juurikaan muutu. Siitä saa seurustelemisen hyvät puolet, muttei joudu luopumaan sinkkuuden hyvistä puolista. Toisaalta jos muuttaa yhteen, eikä ole osunut hullua tarkkailevaa akkaa niin pääasiassa viihteellä käyminen ja muu vastaava onnistuu niinkuin ennenkin. Sanoo vaan baarissa houkutuksille ei ja keskittyy iltaisin siihen viinanvetoon ja kavereiden kanssa jauhamiseen pelkästään.

Sit on näitä pikkasen seurustelua, että käydään jonkun alun perin rastin kanssa joskus aina esim. leffassa tai safkataan jotain tai jotain muuta. Se on niinkuin sinkkumiehen tylsälle arki-illalle jotain tekemistä, mutta sitten tulee ongelma, jos nainen haluaa seksiä. Ei ehkä nouse siinä tilanteessa tassu eteen. Pitää olla tosi luxusmimmi, että pystyisi usein sen saman kanssa. Ihan perusmimmien kanssa ei onnistu, kun ei fiiliksiä tule.

En tiedä onko muilla sinkkumiehillä sama juttu, että on jonkinlainen riippuvuus viihteestä. Siitä hyvästä meiningistä, mikä viihteellä on ja niinä päivinä, kun et radalle lähde, mikään ei tunnu miltään. Voi alkaa joka masentaa järkyttävän pahasti, varsinkin Suomen huonoissa säissä. Siinä tilanteessa seurustelu auttaisi. Ja jos jäät vaikka flunssan tai jonkin muun syyn takia lauantai-illaksi kotiin tai jos menet vaikka jonkun mimmin kanssa leffaan niin se pilaa koko seuraavan viikon, kun lauantaiviihde on epäonnistunut. Toki leffankin jälkeen voi itse mennä vielä viihteelle, mutta siltikin...

 

[GT]

En tiedä onko muilla sinkkumiehillä sama juttu, että on jonkinlainen riippuvuus viihteestä. Siitä hyvästä meiningistä, mikä viihteellä on ja niinä päivinä, kun et radalle lähde, mikään ei tunnu miltään. Voi alkaa joka masentaa järkyttävän pahasti, varsinkin Suomen huonoissa säissä. Siinä tilanteessa seurustelu auttaisi. Ja jos jäät vaikka flunssan tai jonkin muun syyn takia lauantai-illaksi kotiin tai jos menet vaikka jonkun mimmin kanssa leffaan niin se pilaa koko seuraavan viikon, kun lauantaiviihde on epäonnistunut. Toki leffankin jälkeen voi itse mennä vielä viihteelle, mutta siltikin...

Avot, sieltä se tuli! Juuri kuin meikäläisen mielestä kirjoitettu teksti. Ah niin totta.

Kesällä tuo on vaan korostunut, viihteellä on oltu enemmän kuin aiemmin. Nyt, kun kelit alkaa heikkenemään, tulee fiilis, että mitä hittoa tässä nyt keksisi? Energiaa olisi kulutettavaksi asti, mutta kun ei jaksa kiinnostaa.

 

[V-man]

Seurusteleminen ei välttämättä tarkoita yhdessäasumista eli jos asutaan 2 eri asunnossa niin silloin tilanne ei juurikaan muutu. Siitä saa seurustelemisen hyvät puolet, muttei joudu luopumaan sinkkuuden hyvistä puolista. Toisaalta jos muuttaa yhteen, eikä ole osunut hullua tarkkailevaa akkaa niin pääasiassa viihteellä käyminen ja muu vastaava onnistuu niinkuin ennenkin. Sanoo vaan baarissa houkutuksille ei ja keskittyy iltaisin siihen viinanvetoon ja kavereiden kanssa jauhamiseen pelkästään.

Tuo on täysin totta. Itse en ole koskaan juurikaan joutunut tinkimään menoistani tai harrastuksistani seurustelun vuoksi. Pitäähän sitä nyt saada tehdä suurinpiirtein mitä huvittaa, vaikka seurusteleekin. Tällä hetkellä minulla on juuri tuollainen tilanne, että seurustelen, mutta kummallakin on omat kämpät ja omat menot. Kyllä sitä yhteistä aikaa aina löytyy ja jos toisella on menoja niin sitten on itselläkin aikaa käydä kavereiden kanssa jossain.

Loppuosa Schollin tekstistä onkin sitten aivan outoa minulle. Ei minua harmita jos lauantain riennot jää väliin. Pikemminkin päinvastoin. Tulee iloinen olo, että taas säästyi satanen rahaa. Kavereiden kanssa on hauska juopotella, mutta kyllä minulla baareissa juokseminen vähenee huomattavasti aina kun on joku seurustelusysteemi on päällä. En kuitenkaan katoa kuvioista totaalisesti niinkuin jotkut tekevät. Ainoastaan semmoiset selkeät pillunjahtausreissut jäävät pois. Mökkireissut, kisastudiot, saunaillat, festarit ym. kaljoittelut pysyvät kyllä ohjelmistossa. Ihmetyttää semmoiset kaverit, jotka katoavat ihan täysin kuvioista löydettyään naisen.

 

[Snakster]

En tiedä onko muilla sinkkumiehillä sama juttu, että on jonkinlainen riippuvuus viihteestä. Siitä hyvästä meiningistä, mikä viihteellä on ja niinä päivinä, kun et radalle lähde, mikään ei tunnu miltään. Voi alkaa joka masentaa järkyttävän pahasti, varsinkin Suomen huonoissa säissä.

Voisiko kyse olla sillä tavalla epätasapainoisesta persoonallisuudesta, että vaikka toisen ihmisen kanssa ei tee mieli vätystellä pidemmän päälle, niin yksinkään ei oikein osaa olla. Itselleni ainakin tuosta tulee mieleen sellainen neuroottinen luonteenpiirre, että kädet ja ääni alkavat täristä jo siitä mahdollisuudesta, että joutuukin viettämään koko illan ihan yksin omassa seurassaan sipsejä syöden.

 

[sampio]

Täytyy ihailla Sististä, ja sampiolle voin todeta, että jos mies leipoo itse sämpylöitä niin ei ihme että olet pariutunut.

Niin, kyllähän ne sämpyläni liki käsitteeksi aikoinaan nousivat. Harmittavan vähän noita tulee enää nykyisellään pyöriteltyä, mutta ehkä se on vain hyvä legendan muodostumisen kannalta. Hyviä ne kuitenkin olivat ja ovat, jos vaatimattomaksi heittäydytään.

Ei vaan, kyllä ne loppujen lopuksi on hyvin helppoja tehdä, ja muutaman kerran jälkeen resepti jää takaraivoon ja muokkautuu kulloinkin saatavilla olevien aineksien mukaiseksi.

 

[Rod Weary]

Niin, kyllähän ne sämpyläni liki käsitteeksi aikoinaan nousivat. Harmittavan vähän noita tulee enää nykyisellään pyöriteltyä, mutta ehkä se on vain hyvä legendan muodostumisen kannalta. Hyviä ne kuitenkin olivat ja ovat, jos vaatimattomaksi heittäydytään.

Ei vaan, kyllä ne loppujen lopuksi on hyvin helppoja tehdä, ja muutaman kerran jälkeen resepti jää takaraivoon ja muokkautuu kulloinkin saatavilla olevien aineksien mukaiseksi.

Itsekin joskus tuota sämpylää tuli leivottua. Hyviä olivat, mutta jälleen palataan takaisin siihen sinkun perusongelmaan: ne pitäisi syödä about samana päivänä pois. Pakastaminen ei ole mikään ratkaisu, valitettavasti. Mutta lettujen paistaminen se vasta mukavaa puuhaa on.

 

[Sistis]

Mutta lettujen paistaminen se vasta mukavaa puuhaa on.

Tämän allekirjoitan. Letut ovat siitä mukavia, että niitä voi syödä oikeastaan ihan minkälaisen täytteen kera, ja maistuvat siitä huolimatta hyvältä. Joskus on aivan mahtavaa viettää iltaa ihan vain oman itsensä kera keittämällä iso kannullinen kunnollista teetä ja paistamalla iso kasa lettusia, joita sitten syö ensin suolaisella ja sitten makealla täytteellä samalla kun katsoo jotain filmiä telkusta.

Olen minä kerran paistanut lettuja neljälle tyttöselle. Se vaan meni siihen, että ajoivat minut pois keittiöstäni ja tahtoivat paistaa letut itse. Noh, olivat ne ihan hyviä silti. Ne letut siis.

 

[Kuvernööri]

Letut kuuluu myös meikäläisen repertuaariin, tosin ne atrian valmiit ohukaiset. Eilen tuli vaihteeksi fudispelin jälkeen iltapalamätöksi tankattua uunissa lämmitettyjä lettuja mansikkahillolla, samalla kun katteli sinkkuelämää. How gay am I?

 

[Yläpesä]

Omasta singleydestä on niin pitkä aika, ettei siitä riitä revittävää. Niinpä tyydyn tökkimään työporukan ainoaa, 30 ja risat -neitosta. Asia nro 1. Kun tämä yksineloon kiinnittäytynyt ihminen osallistuu avec-tilaisuuksiin, joissa mennään vapaamman viihteen puolelle, on huvittavaa nähdä, kuinka useimmat naispuoliset partnerit vahtivat haukan lailla, ettei tuo sinkku pääse heidän miestään vamppaamaan (mikä sinänsä varmaan olisi helppo askare). Neito tietää tämän ja aina joskus otettuaan mittaa promillerajasta, äityy oikein ärsyttelemään provosoivilla kommenteillaan. Muutama kiva tukkanuotta kissojen kesken on jo nähty. On se sinkku vaan niin pelottava peto.

Toinen. Vaikka mainittu neito on muuten todella symppis, hyvännäköinen, älykäs ja hauska, on tuo suhtautumisensa pariutumiseen ja sen sisältämiin "muut tulevaisuudet" pois sulkeviin vaihtoehtoihin todella outo - ja raivostuttava. Ensinnäkin 30+ naisen kello käy ja raksuttaa aika kuuluvasti. Jos aikoo jälkeläisiä puristaa maailmaan pari kpl, ei enää juuri saisi haaskata päivääkään (kumppaniin tutustumiseenkin menee kuitenkin vähän aikaa). Eli kumppanin kaipuu ja polte on kova. Ja sen me ystäväpiirissä saamme kuulla. Kun joskus lähdetään porukalla iltaa istumaan ja itse haluaisin ainakin jutella ja hauskuutella, niin eikö tämä neito väännä nekin tilaisuudet miehenmetsästysretkiksi. Pitää mennä siihen ja siihen paikkaan, jossa liikkuu parhaimmat miehet ja ne on tietenkin näitä mölypaikkoja, joissa ei henkevästä saati hauskasta keskustelusta tule mitään. No, sitten kun haaviin on saatu joku lupaava kaveri (niitä on ollut lukuisia), niin ei kestä kauaa, kun tämä armoton epeli on löytänyt miesparasta jo tusinan verran puutteita, vikoja ja omituisuuksia. Niinpä, vaikka ihan kiva olikin, saa kenkää. Ja taas alkaa valitus yksinäisyydestä. Kaikella kunnioituksella, mutta ei tämä mimmi kyllä itsekään mikään täydellisyys sentään ole. Mutta omat odotuksensa kumppanista hipovat kyllä pilviä. Usein ajattelen, että on aivan mahdotonta löytää KETÄÄN joka nuo mitat täyttäisi. Edes suhteen alussa, saatikka sitten vuosien saatossa, kun suoritustaso ja valppaus muutenkin laskee. Ja kelpuuttaisiko tuollainen täydellisyys sitten ko. neidon kaltaista ihan "tavallista" koulutettua naista rinnalleen?

 

[Nikke]

En tiedä onko muilla sinkkumiehillä sama juttu, että on jonkinlainen riippuvuus viihteestä. Siitä hyvästä meiningistä, mikä viihteellä on ja niinä päivinä, kun et radalle lähde, mikään ei tunnu miltään. Voi alkaa joka masentaa järkyttävän pahasti, varsinkin Suomen huonoissa säissä. Siinä tilanteessa seurustelu auttaisi. Ja jos jäät vaikka flunssan tai jonkin muun syyn takia lauantai-illaksi kotiin tai jos menet vaikka jonkun mimmin kanssa leffaan niin se pilaa koko seuraavan viikon, kun lauantaiviihde on epäonnistunut. Toki leffankin jälkeen voi itse mennä vielä viihteelle, mutta siltikin...

Huolestuttavaa, todella huolestuttavaa. Olen 2 päivän sisällä jo toista kertaa täysin samaa mieltä schollin kanssa.

 

[Dieppe]

Todella mielenkiintoinen ketju. Itse olen ns. "elämäntapasinkku". Oma sinkkuunteni perustuu hyvin pitkälti kahteen kulmakiveen: Tottumukseen ja kylmään harkintaan. Nuorempana oli lähes koko ajan ns. haku päällä. No eipä tärpännyt rumalla ja siihen aikaan ajoittain kovin humalaisella(nykyään raivoraitis) Birkulla. Sittemmin vapauteen on tottunut niin perusteellisesti että kohdalle pitäisi osua todella huikea nainen, että olisin valmis luopumaan ajankäytöllisestä sekä taloudellisesta itsenäisyydestäni .

 

[Jj]

Todella mielenkiintoinen ketju. Itse olen ns. "elämäntapasinkku". Oma sinkkuunteni perustuu hyvin pitkälti kahteen kulmakiveen: Tottumukseen ja kylmään harkintaan.. ..Sittemmin vapauteen on tottunut niin perusteellisesti että kohdalle pitäisi osua todella huikea nainen, että olisin valmis luopumaan ajankäytöllisestä sekä taloudellisesta itsenäisyydestäni .

Toi on muuten asiaa, ihan tätä perus plussat/miinukset -kauraa. On todella helppoa uppotua rutiineihin ja kun aikaa kuluu ei muusta edes haikaile. Ongelma on vain siinä että +/- merkkien merkitys vaihtelee lähes päivittäin ja myöhemmällä iällä voi tulla ns. kiire. Tai sitten ei. Siihen vaikuttaa ympäristökin aika merkittävästi, jos ympärillä on onnensa auvossa olevia kavereita tai riiteliviä rasittavuuskeskittymiä alkaa miettiä itsekin tarvitsenko mä just tuota.

Niille joille parituminen on se juttu, joku aforisimi kuului niin että tärkeintä ei ole löytää ihminen jonka kanssa voi elää vaan ihminen jota ilman ei voi.

Niille jolle se taas ei ole voi sanoa että kun ajan myötä tulee krantummaksi ja kukaan ei kelpaa niin no hätä, tarpeeksi kun odottaa niin sitten kelpaa jo ihan kuka vaan!

Lisäys: singlen arkea kuvina ja sanoina
http://www.tky.hut.fi/~kvantti/in/1.shtml

 

[pikkukatti]

Onhan tuo sinkkuna oleminen toisaalta helppoa. En tiedä miten sitä osaisi toisen kanssa asua. Kun kotoa muuton jälkeen sitä on vain itsekseen asunut. Ei tarvitse ilmoitella toisille menojaan ym. Mutta toisaalta joutuu elämään vaatimattomammin pienessä kämpässä ja eläminen on muutenkin kalliimpaa yksin. Ei sitä tosiaan viitsi aina kokkailla vain itselleen. Joutuu sitten useamman päivän samaa syömään. Ja olishan se toisinaan mukavaa jos vieressä olisi joku muukin kuin kissa. Ei vaan viitsi mitään suhdetta aloittaa sen takia että olisi joku. Tai siinä toivossa että elinkustannukset laskisivat. Kyllä sitä haluaa sellaisen miehen josta oikeasti tykkää ja joka miustakin tosissaan välittää. Tosin alkaa toivo jo mennä että sellainenkin joskus löytyisi. Joka viihtyisi kanssani muuallakin kuin sängyssä. Tosin siinäkään mitään pahaa ole. Mutta olis muutakin kiva tehdä yhdessä. No ei tässä nykyään siitä jaksa paineita ottaa. Kai se oikea joskus vastaan tulee. (Joo ehkä miun unissa...) Ja onnekseni suurin osa kavereistakin on sinkkuja. Vaikka toisinaan rasittaa porukoiden kaikenlaiset parittamisyritykset.

 

[Sir von Aulis]

Mites teillä muilla tuo rahan käyttö? Itsellä menee rahaa ihan perkeleesti verrattuna siihen jos seurustelisin. Tulee sijoitettua milloin minnekkin ja aivan turhaan. Varsinkin, kun lähtee keitolle, niin nykyään siinä ei tunnu olevan mitään järkeä. Viime viikonloppuna tuli vedettyä kolme kertaa ja sen myös huomasi verkkopankissa. Oma vikahan se on, sen tiedän, mutta se vaan karkaa. Eli meneekö teillä muilla rahaa myös sikana turhiin kohteisiin?

Itellä asia on taas kokonaan toisinpäin; sinkkuaikoina pärjäsin opintotuella oikein mainiosti, nyt ei oo enää puhettakaan että pärjäisin. Ihme homma.
Nobeli sille joka syyn keksii.

Toinen homma mikä seurustelussa on alkanu vituttaan, on morsiamen harrastama ns.paritus, eli hän yrittää parittaa omia kavereitaan allekirjoittaneen kavereille. Eihän tässä muuten olis mitään, mutta kun akkakööri koulun tms. tupakkapaikalla vaihtaa kokemuksia ja muita niin miksi helevetissä se kaikki pitää kertoa mulle kotona tyyliin "Sepi oli ollu Pirkolla yötä, mut älä kerro Sepille että Pirkko kerto mulle ja älä puhu Pirkolle et mä oon kertonu sulle"... Pysyittekö kärryillä?

Onko muita?

 

[Lone Wanderer]

Joo sinkkuja ollaan, varmaan vielä erittäin kauan.

En ole mikään kansikuvapoika, mutta enpä mä ole oikein metsästämällä metsästänytkään noita naisia, välillä on jotain virityksia, mutta ei ne kauan kestä.

Pilluhan se on se juttu, miksi naista haluaa, ja läheisyys toisen ihmisen kanssa, sinkkuna on muuten ihan mukavaa olla, kun vakituiseen suhteeseen ei meikäläisestä oikein ole, ja lapsistakaan en erityisemmin pidä, mutta pilluhan se on mielessä, niinkuin nykäsellä ennen hyppyä.