Semantiikkaa. Jos kaikkensa antaminen riittäisi niin meikäläinen voisi vetää sinipaidan päälleen lauantaina Kuopiossa. Todellisuudessa kaikkensa antamisen lisäksi vaaditaan riittävää pelitaitoa. Tätä tarkoitin sillä että kaikkensa antaminen on minimivaatimus. Tällä hetkellä joukkueessa on pari pelaajaa joiden vaatimaton taso heikentää joukkueen voittomahdollisuuksia vaikka kuinka antavat kaikkensa.
Ymmärtänen mitä tarkoitat. Kaikkensa antamisen (yrittämisen) taso ei tietysti ole kaikki kaikessa, vaan materiaalilla (perus suorittamisen taso) on myös vaikutuksensa.
Jos kaksi suurin piirtein yhtä vahvaa joukkuetta pelaa vastakkain ja kumpikin antaa kaikkensa, niin kumpi luultavammin voittaa? Mielestäni se, joka antaa enemmän kaikkensa. Kaikkensa antaminen on nimittäin täysin subjektiivista ja asiat voi aina tehdä paremmin (esim. valmistautuminen, asennoituminen, mentaaliharjoittelu). Koska kaikkensa antamisessa on täysin subjektiivista, sitä pitää verrata muiden yrittämisen tasoon.
Käsittääkseni yleisesti on vallalla käsitys, että jos joukkueet ovat suurin piirtein yhtä vahvoja paperilla, todennäköisemmin voittaa se joukkue, joka tekee enemmäin töitä/on valmistautunut paremmin/antaa enemmän (Tamin teesi 95% -> 50%).
Jos palataan alkuperäiseen asiaan, niin Fordél kaiketi tarkoitti, että NHL-statuksella olevalla kaveri ei välttämättä syty yrittämään/ylittämään itseään johonkin muutamaan nobodylandin runkosarjapeliin. Toisin sanoen vaikka NHL-kaveri antaa kaikkensa, on se kykyihin nähden vähemmän kuin mitä seurassa koko kauden pelannut perusjamppa antaa. Toisin sanoen joukkuehengellä, valmennuksen antamalla luottamuksella ja esimerkiksi yleisön kannustuksen muodostamalla sitoutumisella on vaikutus peliesityksiin. Ja se kaikki kiteytyy yrittämisen laatuun ja siihen mitä ylipäätään yritetään. Sata prosenttia on siis eri asia kuin 100%, ja se on aina alle 100%.
En ota kantaa mainitsemasi muutaman pelaajan vaatimattomaan tasoon, koska siihen ei minulla ole kompetenssia.