Simputuksesta

[Kalmari]

Itselle jäänyt eräs tapaus Niinisalosta mieleen. Ei mielestäni pahaa simputusta, mutta jäänyt mieleen nimenomaan siksi, kun intin alussa patterin päällikkö vastaili alokkaiden esittämiin kysymyksiin, yhtenä kysymyksenä oli rättisulkeiset. Kapteeni vastasi kyseisen toiminnon olevan simputusta, eikä ainakaan tässä patterissa moista harrasteta.

No, alokaskauden loppupuolella kapteeni lähti vajaan kuukauden lomalle, jolloin varapäällikkönä toiminut yliluutnantti otti homman haltuun. Kyseinen yliluti tuntui lähestulkoon toivovan sodan alkamista, käyttäytyi enemmän kuin epäilyttävästi inttiaikanani. Joku alokas (ei niin fiksu tapaus) oli tervehtinyt yliluutnanttia vasemmalla kädellä, jostahan tämä täysin pillastui. Hommasta seurasi rättisulkeiset. Itsestä kyseinen juoksutus oli huvittavaa 3-4 vaatekerraston ollessa päällä, mutta sääliksi kävi heiveröisempiä ja tukevampia alokkaita, jotka eivät saaneet vaatteita vaihdettua tarpeeksi nopeasti. Lisäksi nämä "vajaavarusteiset" alokkaat joutuivat ylilutin huoneeseen puhutteluun, ettei Suomen armeija saa ulkoilmassa näyttäytyä vajaassa varustuksessa.
Jonkin ajan kuluttua sulkeisista joku kysäisi muodossa ylilutilta äskeisestä simputuksesta, yliluutnantti kuittasi asian sanomalla: "tämä kuului viikon suunniteltuun ohjelmaan." Että näin.

Toinen tapaus liittyy kaverini johtamistaitoihin. Kaveri pääsi (nimenomaan pääsi) RUK:hon, ja hänelle nousi täysin kusi päähän, koska on "iso herra" intin loputtua. Säkylään palattuaan eräänä iltana joku viaton alokas oli jättänyt valot päälle vessaan tai vastaavan paikkaan hiljaisuuden jälkeen. Kokelas-kaverini muiden koksujen ja alikersanttien kanssa saivat huiman idean: herätetään koko lamelli klo 2 yöllä ja yksitellen jokainen käy vessassa laittamassa valot päälle ja pois. Olivat seuraavana päivänä ihmetelleet kapiaisilta saamaa vihaista palautetta asiaan liittyen.

 

[-Mercury-]

Ei nyt varsinaisesti simputusta, mutta itseäni kyllä ärsytti tuo terveydenhuolto puoli. Tai ei niinkään terveysasemalla tapahtunut toiminta vaan sairaiden kohtelu varuskunnissa.

Koko se ajatusmalli jota siellä vaalitaan että sairastuminen on jotenkin kyseisen henkilön syy ja kun ei normaaliin palveluun pysty osallistumaan niin jotain rankaisu tapoja pitää kuitenkin keksiä on aika vastemielinen.

Todellakin. Itse olin aukissa sairaana pari päivää, jotka sain viettää osastolla, ja kun lähdin sain VUP+VMTL.
No tietenkin jouduin siivoilemaan ja vempassa vielä ulos jakamaan mehua liikuntatestiin osallistuville. Tottakai olisin itse halunnut olla juoksemassa jos vain olisin terve ollut, nyt sitten syyskelissä kaatamassa mehua mukiin, huh huh. No eipä vaikuttanut parantumiseen onneksi.

Haminassa sitten eivät kovin helposti ottaneet osastolle jos ei ollut kuolemansairas, vaan pistivät usein VUPpia. Poskiontelotulehdus (homepesäke se oli, kokoajan oli jotain, parit antibiootit tuli vedettyä) ja pieni kuume vaivasi kun jouduin kantelemaan rinkkoja autosta päärakennuksen aulaan, olo oli aika huono, kapteeni sitten sanoikin että, menehän lepäilemään. Angiinaan sentään sai VP:tä joten sai nukkua kaikessa rauhassa, mm. 16h yhtäsoittoa.

Toki ymmärrän sen että vempassa olevia päivystäjä nakittaa tekemään jotain nakkeja joita yksikköupseeri on antanut, mutta se turha siivoaminen oli kyllä aikalailla perseestä, noin muutenkin. Itse koksuna ollessa tuli kyllä ajateltua vähän niitä siivomisiakin, ei sitä nyt joka välissä tarvinnut olla harjan varressa. Onneksi oli huippuvehkeet, mikrokuitua ym. lähti vähemmälläkin jynssäämisellä, eikä tarvinnut pölyllä täyttää kassun sisäilmaa


Yksikön valvojana toiminut toinen kokelas ei kerran rankaisumielessä päästänyt tv-tupaan ketään kun oli leijonien mm-kisapeli tiedossa. Noh, haukut sai ja pataljoonan komentajakin kiinnostui tapauksesta. Juokseminen muodossa, oikein tehtynä sotilaallista, alokkaat kun pistää juoksemaan niin ei. Perä jää ja muoto hajoaa, kun jätkät lähtee vetämään täysillä. On kyllä ihan oikein jos on kiellettyä (ja siellä missä sitä harjoitetaan, niin porukka on tasalaatuista ja se toimii). Ja aikahyöty kyllä minimaalinen.

Meillä tuo kuri säilyi ilman suurempia ponnisteluita, eikä tarvinnut omaa mulkkua kasvattaakseen juurikaan päteä koulutuksen ulkopuolella. Samaa ei voinut kyllä sanoa läheskään kaikista oman alokasajan vm-johtajista (talvierästä, "pakotettuja").

 

[Devon]

Ei nyt varsinaisesti simputusta, mutta itseäni kyllä ärsytti tuo terveydenhuolto puoli. Tai ei niinkään terveysasemalla tapahtunut toiminta vaan sairaiden kohtelu varuskunnissa.

Koko se ajatusmalli jota siellä vaalitaan että sairastuminen on jotenkin kyseisen henkilön syy ja kun ei normaaliin palveluun pysty osallistumaan niin jotain rankaisu tapoja pitää kuitenkin keksiä on aika vastemielinen.

Kyllä kai toi on lähinnä ns. ammattivemuleiden syytä. Joka komppaniassahan on aina niitä, joilla on jatkuvasti hiukan kurkku kipeä tai vähän nilkka nyrjähtänyt, minkä takia haetaan vapautusta milloin mistäkin, paitsi ei tietenkään perjantaisin. Heidän takiaan sitten oikeasti sairaatkin saattavat joutua osallistumaan palvelukseen, mikä tietenkin on väärin ja jopa hengenvaarallista.

Sairastin itse AUK:n aikana keuhkokuumeen, jolloin olin ensin viikon osastolla, sitten viikonlopun kotihoidossa ja vielä seuraavalla viikolla 5 päivää leirivapautuksessa. Sitä leirivapautusta kaikki pitivät ihan keksittynä juttuna, koska sain siis tehdä kaikkea muuta, mutta en saanut osallistua koko AUK:n yhteiselle 5 päivän leirille. Kouluttajamme kuitenkin totesi, että hoitakaa Devon nyt itsenne rauhassa kuntoon, Teitä tarvitaan sitten taas seuraavalla viikolla KrhK:n loppusodassa.

Elettiin joulukuun alkua ja ilma oli vesisateinen, joten AUK:ssa monet olivat syystä tai syyttä hakeneet vemppaa leirin ajaksi. Muistaakseni meitä oli kasarmilla vempassa yhteensä yli 30 taistelijaa. AUK:n johtaja, arvoltaan majuri, otti meidät kaikki käytävälle neliriviin puhutteluun. Ripityksen tärkein anti oli se, että hänen mielestään leirillä olijat olivat arvoasteikossa 2 metrin korkeudella ja me vempat suunnilleen lattiatasolla. Jos kaikki olisivat armeijassa meidän kaltaisia, ei koko touhusta tulisi yhtään mitään. Noin kolme viikkoa kyseisen tapahtuman jälkeen olin samaisen majurin työhuoneessa pokkaamassa AUK:n parhaille annettavia palkintoja. Silloin hän totesi minulle, että armeijassa pitäisi olla enemmän kaltaisiani tyyppejä. En viitsinyt muistuttaa, että vielä 3 viikkoa sitten oli ihan eri ääni kellossa.

Ylipäätään on jännä juttu, miten kaikilla 80- ja 90-luvuilla armeijan käyneillä tuntuu säännöt muuttuneen lepsummiksi juuri omana palvelusaikana. Siis se, mitä alikessut ja kokelaat tekivät silloin kun itse oli alokas, olikin jo kiellettyä silloin kun itse oli esimiehenä. Vaikuttaako tutulta? Esim. omana alokasaikanani iltavahvuuslaskennat kestivät pahimmillaan tunnin, eikä kukaan kantahenkilökunnan edustaja ollut niitä valvomassa. Joinakin iltoina iltavahvarin jälkeen lähdettiin vielä juosten kiertämään kasarmia. Kun itse olin ryhmänjohtaja oli iltavahvarin max kesto 15 minuuttia sisältäen laskennan ja välttämättömimmät ilmoitusasiat. Useimmiten paikalla oli tapahtumaa seuraamassa joku henkilökunnan edustaja. Alokkaana aamu- ja iltapesut olivat juuri sitä, ettei hanaa edes ehtinyt kunnolla avata, ja käytävällä liidettiin. Vastaavasti ryhmänjohtajana ollessani jokaisella alokastuvalla oli muistaakseni 3 minuuttia aikaa olla pesuhuoneessa, ja käytävällä käveltiin. Vastaavia juttuja kuulee oikeastaan kaikilta, joiden kanssa vertailee armeijakokemuksia.