Ensi kauden ensimmäinen tavoite ei voi olla mikään muu kuin runkosarjan voitto. Siitä saisi edes yhden pokaalin.
Eipä se matkakaan (=runkosarja) kauhean kummoinen ollut. Kolme vuotta nyt antijääkiekkoa ollut, kyllä sen mestaruuden pitäisi tulla neljäntenä vuonna, jotta voidaan jollain tapaa perustella tuota karmeaa pelitapaa (katsojan silmiin)Ei joukkue edes yrittänyt, todellinen mahalasku tämä kauden loppu.
Kaada itsellesi vaan. Sama korpivaellus on nähty. Jos olet tyytyväinen kauden päätökseen, mieti seuraavaa: tyytyväisyys lopettaa kehittymisen. Silloin on turha unelmoidakaan mestaruudesta. Joukkue ja kannattajat tyytyväisiä kauteen, eli mitään ei pidä tehdä paremmin.Vituttaa kuusi edellistä kirjoittajaa, jotka eivät ole eläneet aikaa, jolloin pleijareihin pääsystä oli turha uneksia, mutta jaksavat valittaa nykyisestä ajasta, jolloin pronssi ei joukkuettakaan kiinnosta. Mulkut.
Tuo on taas sellasta bullshittiä että moro vaan.Kaada itsellesi vaan. Sama korpivaellus on nähty. Jos olet tyytyväinen kauden päätökseen, mieti seuraavaa: tyytyväisyys lopettaa kehittymisen. Silloin on turha unelmoidakaan mestaruudesta. Joukkue ja kannattajat tyytyväisiä kauteen, eli mitään ei pidä tehdä paremmin.
Eiköhän tuolla "kehitys loppuu tyytyväisyyteen" tarkoiteta vain sitä, että henkilö joka on täysin tyytyväinen omaan toimintaansa ei näe tekemisissään mitään mitä voisi parantaa ja tällöin hän ei voi enää kehittyä. Mutta henkilö joka ei koskaan ole täysin tyytyväinen tekemiseensä löytää aina jotain jonka pystyisi tekemään vielä paremmin, ja näin ollen pystyy kehittyä, ainakin ajatuksen tasolla, loputtomiin. Ja tällöin nimen omaan on kyse omasta tyytyväisyydestään eikä muiden tyytyväisyydestä. Ja mielestäni aika järkevä elämän ohje eikä todellakaan "sellasta bullshittiä että moro vaan" kuten sinä aiheesta tuomitsit :)Tuo on taas sellasta bullshittiä että moro vaan.
Tyytyväisyys lopettaa kehityksen vain, jos työtä tehdään ulkopuolisten asettamien tavoitteiden mukaan. Tällöin ihminen ja yhteisö peilaa onnistumistaan muiden tyytyväisyyteen oman tyytyväisyytensä sijaan.
Lukko taas on urheiluorganisaationa kehittynyt viime vuosina juuri tuolla osa-alueella, että hommaa tehdään määrätietoisesti itse asetettujen tavoitteiden mukaan, omaan hommaan uskoen ja omaa strategiaa noudattaen. Tällöin ihminen ja yhteisö motivoi itse itseään kehitykseen, on keskimääräisesti onnellisempi ja täten tuottaa parempia tuloksia pitkällä aikajänteellä.
Ulkopuolisten asettamien tavoitteiden noudattaminen johtaa epäonnistuessa turhaan paniikkiin ja sen mukaisiin ratkaisuihin, eikä täten ole pitkässä juoksussa kannattava asia. Sisäisten tavoitteiden noudattaminen ja niissä epäonnistuminen saa aikaan syvällisempää ja tarkempaa analyysiä ongelmakohdista sekä motivoi eteenpäin, mikä taas ruokkii menestystä pitkässä juoksussa.
Miten noista kahdesta viestistä voi päätyä moiseen päätelmään? Lukko on itse asettanut tavoitteeksi mestaruuden, ja tietää täten kauden epäonnistuneen tulosten muodossa. Tarvitaanko kyseisen faktan tajuamiseen jonkun fanin irvailua ja negailua rohkean tavoitteen esittämisestä? Ei.Eiköhän tuolla "kehitys loppuu tyytyväisyyteen" tarkoiteta vain sitä, että henkilö joka on täysin tyytyväinen omaan toimintaansa ei näe tekemisissään mitään mitä voisi parantaa ja tällöin hän ei voi enää kehittyä. Mutta henkilö joka ei koskaan ole täysin tyytyväinen tekemiseensä löytää aina jotain jonka pystyisi tekemään vielä paremmin, ja näin ollen pystyy kehittyä, ainakin ajatuksen tasolla, loputtomiin. Ja tällöin nimen omaan on kyse omasta tyytyväisyydestään eikä muiden tyytyväisyydestä. Ja mielestäni aika järkevä elämän ohje eikä todellakaan "sellasta bullshittiä että moro vaan" kuten sinä aiheesta tuomitsit :)
En tiedä ketä tarkoitit, mutta aloitin pelaamisen Lukon junioreissa vuonna -70 joten perspektiiviä on asiaan kertynyt muutama vuosikymmen, joka vuosi olen seurannut tarkasti Lukon toimintaa ja pelejä.Vituttaa kuusi edellistä kirjoittajaa, jotka eivät ole eläneet aikaa, jolloin pleijareihin pääsystä oli turha uneksia, mutta jaksavat valittaa nykyisestä ajasta, jolloin pronssi ei joukkuettakaan kiinnosta. Mulkut.
Nimenomaan juuri näin, tässä on matkan varrella tullut niin paljon pettymyksiä, siksi ei jaksa olla koko ajan happy family mentaliteetillä, kuten mulkuksi kutsunut palstaveljemme.Mutta ei se silti tarkoita sitä että nyt pitää olla tyytyväinen siihen että päästään pleijareihin, ajat on erilaisia ja enää ei pelkkä semifinaali paikkakaan riitä vaan jatkuvaa kehitystä pitää tapahtua ja hakea sitä mestaruutta.
En lähtenyt repimään lausetta irti kontekstistaan ja muokkaamaan elämänohjeeksi täältä jatkoajasta, vaan olen törmännyt samaan lauseeseen monessa muussa yhteydessä, mutta myös kiekon parissa mm. Gretzkyn ja Selänteen suussa ja silloin lauseen olen vastaavalla tavalla tulkinnut.Miten noista kahdesta viestistä voi päätyä moiseen päätelmään? Lukko on itse asettanut tavoitteeksi mestaruuden, ja tietää täten kauden epäonnistuneen tulosten muodossa. Tarvitaanko kyseisen faktan tajuamiseen jonkun fanin irvailua ja negailua rohkean tavoitteen esittämisestä? Ei.
Ei se siitä tärkeäksi elämänohjeeksi muutu, jos irrotat yhden lauseen irti kontekstistaan ja tulkitset sen ihan uudella tavalla. Etenkin kun ylinegatiivinen satakuntalainen asenne ei taida olla tuttu? Jollei asialta saada aivan kaikkea mitä halutaan, on se paskaa, eikä kyetä keskittymään niihin hyviin asioihin.
