Onneksi on perjantaina muuta tekemistä, niin ei tule seurattua peliä ollenkaan. Näin turtunutta oloa ei ole vähään aikaan ollut Lukkoa kohtaan. Tämä tunne on sellainen, jota olen tietyllä tapaa "pelännyt" Lukkoa kannattaessani aina.
Onneksi elämässä on paljon muutakin. Työ, koti, perhe, harrastukset, kaverit jne.
Lukko on vaan ollut aina niin iso osa sitä kaikkea. Harmittaa, että kipinä alkaa olla hiipumaan päin tätä menoa. Hiljattainen mestaruus pitää kipinää yllä, mutta nyt saa kyllä puhkua vähän isommilla palkeilla, jottei se sammu.
Olen miettinyt useasti niitä, jotka ovat jättäneet Lukon jossain vaiheessa taka-alalle. En ole millään voinut ymmärtää heitä. Ehkä nyt ymmärrän vähän paremmin, tai ainakin luulen ymmärtäväni. En tiiä saatana.