Jokin liikahti tänään sydämessä ja nega-Petteri sisälläni heräsi. Pari tuntia rauhoituttu ja koitettu olla aikuista, mutta niin vaan puskee vitutusta pintaan. Kaiken tämän kirjoitan tiistain ja tämänpäiväisen kahden ekan erän perusteella, kolmannet jäi molemmista näkemättä.
Ensimmäistä kertaa vuosiin kirosin yksin ääneen tänään kakkoserässä. Lukko pelasi niin hyvää kiekkoa, kun tuolla porukalla voi pelata. Se ei vaan riittänyt. Ei auta selittelyt. Ja eniten tämä menee ihon alle siksi, että hiljaa mielessäni naureskelin KooKoo-matsin jälkeen keskustelua siitä, miten olisivat paremmalla viimeistelyllä voineet pelin voittaa. Ehkä, mutta Lukko teki tasan tarvittavan ja oli parempi joukkue. Silloin oli kiva olla voittajan puolella. Nyt ollaan sitten sillä toisella puolella. Tappara teki tasan tarvittavan ja olisi varmaan pystynyt tekemään enemmänkin tarvittaessa. Perässä ollaan tuota konetta vielä.
Tällä viikolla kohdattiin kaksi kärkipään jengiä. Luultavasti ja toivottavasti kohdataan jossain kohtaa keväälläkin. Saldona nolla pistettä. Keväälläkin tulee huonoja tuomioita, keväällä on pelaajia sivussa, keväällä vastustajien ylivoimat toimii. Aikaa on laittaa peli uomiin, mutta runkosarjan lopulla pitäisi onnistua kärkijengejä voittamaan. Ei ne voitot ala itsestään tulla tosipeleissä. Tai no, on se peli uomissa, mutta ei tuloksellisesti riittävästi.