Hyvä ja mielenkiintoinen ketju, vaikkakin (tietoisen) provokatiivisesti muotoillut vastausvaihdot.
Sinällään mm. infrainvestoinnit sekä panostukset mm. koulutukseen ja TKI-toimintaan ovat lähtökohtaisesti järkevää toimintaa, samoin kuin kansantalouden kestävyyden turvaaminen. Vastaukseni on siis sekä-että; kyse on ennen kaikkea olemassa olevien resurssien tarkoituksenmukaisesta kohdentamisesta, eli distribuutiosta, allokaatiosta ja stabiloinnista.
Suomen valtiontaloudessa ja julkisten palvelujärjestelmien kehittämisessä on ollut 1990-luvun alusta asti niin kutsutun NPM-doktriinin (ja sittemmin governance-kehityssuunnan) mukainen "syvä linja", jossa julkisen sektorin toimintoja tehostetaan, palvelujen markkinaehtoisuutta lisätään ja julkisia menoja karsitaan määrätietoisesti. Suomen tasavallan hallitukset ovat toteuttaneet ko. linjaa niin sanotun Sailaksen paperin julkaisusta (1992) asti, ja sama linja jatkuu hyvin suurella todennäköisyydellä myös tällä kaudella, sillä valtiovarainministeriö asettanee hyvin tiukat budjettiraamit, eikä valtion sumeilemattomalle lisävelkaantumiselle ole mahdollisuuksia tai reaalisia perusteita.
Uutta - ja jopa hätkähdyttävää - sen sijaan on, että nykyisessä hallituksessa toimii ministerien apuna peräti 15 valtiosihteeriä, joista merkittävä osa on kevään vaaleissa eduskunnasta pudonneita nykyisten hallituspuolueiden entisiä kansanedustajia. Vertailun vuoksi Sipilän hallituksessa valtiosihteereitä oli neljä (!).