Päivälleen vuosi sitten yksi merkittävä luku meikäläisen elämässä tuli päätökseen, kun Suomi voitti toisen maailmanmestaruutensa jääkiekossa. Omat ensimmäiset muistikuvat kansainvälisestä jääkiekosta ovat vuoden 1996 Suomi - Kanada -puolivälierästä, olin tuolloin 5-vuotias. Siitä lähtien tuli mestaruutta kulloisenkin joukkueen mukana jahdattua, ja yhteensä 21 arvoturnauspettymystä koettua ennen kuin vuosi sitten Janne Pesonen iski 4-1 maalin, ja tajusin, että Suomi ei tätä tällä kertaa enää häviä. Se oli uskomaton tunne.
Olen tästä aiemminkin puhunut, mutta viime keväänä/kesällä mulla oli parin kuukauden sisään kaksi hyvin erilaista valtavan positiivista tunnekokemusta. Ensimmäinen oli tuo maailmanmestaruus, ja toinen oli kirje, jossa todettiin mun päässeen hemmetin vaikeaan ja haaveilemaani opiskelupaikkaan. Ensimmäinen "saavutus" oli sellainen, johon mulla ei henkilökohtaisesti ollut osaa eikä arpaa, toinen taas pelkästään oman kovan työn ansiota. Lisäksi opiskelupaikka oli tietysti valtavan paljon suurempi ja hyödyllisempi asia mulle nyt ja tulevaisuudessa, kuin jonkun urheilulajin maailmanmestaruus. Näistä spekseistä huolimatta, se valtaisa yksittäinen emotionaalinen hyökyaalto oli merkittävästi vahvempi Pesosen maalatessa kuin avatessani pääsykoekirjeen. Näin kummallista on elämä, erikoinen on ihminen.
Vaikka tämänkin mestaruuden ympärille on jo yhdessä vuodessa rakennettu tietynlainen halveksunnan ja muita ylemmäksi itsensä näkevien naureskelukulttuuri, mun mielipide ja muisto ei koskaan muutu, ei koskaan haalistu. Olen aivan loputtoman kiitollinen jokaiselle tuon joukkueen pelaajalle, että antoivat mun vihdoinkin nähdä Suomen voittavan arvokisakultaa. Kiitos.
PS: Aiemmin mainitsemani kappaleen päättyminen elämässä näkyy siinä, että suhtautumiseni Leijoniin ja arvokisakiekkoon muuttui välittömästi terveemmäksi viime kevään jälkeen. Nykyään en ole enää joka toukokuussa kahden viikon ajan läheisilleni täysin sietämätön, kireä ja tappioiden jälkeen myrskynmerkki. Tunnetta on pelissä edelleen, mutta ilmapiiri ja suhtautuminen vapautuneempaa ja terveellisempää.
