railwayman
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät (& Devils)
Liigan ollessa suljettu monet pienemmät seurat ovat nuorentaneet joukkuettaan rajusti. Tästä esimerkkeinä vaikkapa Lukko tai JYP. On helppo ymmärtää seurojen haluavan tervehdyttää talouttaan ja sitä kautta joukkueidensa rakennetta. Siitäkin huolimatta tuntuu, että kaikilta osin ei yleisöä ole otettu huomioon. Varsinkin HIFK:n taaplaaminen liigaa nykyisellä kokoonpanollaan tuntuu minusta kannattajien aliarvioimiselta.
Halusin kuitenkin arvioida eri seuroja omasta näkökulmastani. En siis pyri olemaan puolueeton, enkä tiedä eri seurojen toiminnallisia kapasiteetteja tai realiteetteja, joten tähän kannattaa suhtautua melkoisella varauksella. Tämä on puhdasta MuTua (Musta Tuntuu).
TAPPARA:
Tapparan tulevaisuus näyttää vahvalta. Viime vuotinen A-nuorten mestaruus takaa sen, että uusia taitavia pelaajia riittää, vaikka nykyinen vanhahko runko hiljalleen eläkkeelle siirtyykin. Jos joukkueen nuorentaminen onnistutaan suorittamaan hallitusti kahden-kolmen kauden aikana, niin Tappara tulee jatkossakin olemaan pudotuspeli-joukkue. Tällä kaudella on mestaruuskin mahdollinen, joten en näe huolta kirves ryhmässä.
JOKERIT:
Rahalla saa ja hevosella pääsee, vanha totuus, mutta Jokerit on osoittanut sen paikkaansa pitävyyden. Raimo Summanen on ollut tämän kauden suurin positiivinen yllätys liiga-valmentajista. Jokerit pelaa iloisempaa, taitavampaa ja mikä hienointa, puhtaampaa kiekkoa kuin viime kaudella. Summanen kerää siis ruusuja ainakin minun taholta. Jokereiden kokoonpanossa on joka kesä tapahtunut paljon muutoksia, mikä osaltaan on vaikuttanut siihen, ettei mestaruutta ole tullut. Jokereilla on vahva juniorityö ja kun hedelmiä ei enää päästetä muualle (kuten Somervuori - HPK), niin lienee mestaruuskin ajankohtainen. Vaikka Jokereita kuppaisi Sveitsi ja NHL, seura saa aina kasaan iskukykyisen joukkueen, osin muiden seurojen kustannuksella. Valoisa tulevaisuus narripaidoillakin.
HPK:
Tämä sympaattinen ritariryhmä jaksaa ihastuttaa tekemisen tasollaan. Resurssit ovat puutteelliset, rahaa on niukalti, junioreita rajoitetusti, mutta seurajohdon ammattitaito pitää kerhon huipulla. Pienen seuran kiroihin kuuluu kapea materiaali, jolloin loukkaantumiset sattuu kipeämmin kuin muilla. Joka vuosi ei vahvistuksissakaan voi onnistua, joten menestystä ei voi taata joka kaudelle. Kuitenkin HPK on pienistä se joka uskollisimmin isompiaan kiusaa ja nöyryyttää.
PELICANS:
Pelicans pelaa historiansa parasta jääkiekkoa juuri nyt. Ensi vuonna on mahdollista tehdä lisää uusia ennätyksiä, mutta sitä ennen pitää selvitä keväästä ja kesästä. Jos kevät on menestyksekäs, niin kesällä on Lahdessa pelaajia värväämässä useampikin liigaseura. Jos kevät ei tuo menestystä, se helpottaa joukkueen pitämistä kasassa, mutta uskottavuudelle se olisi kolaus. Eloranta on nostanut Lahden kiekkoilun liigatasolle ja saman tien silläkin tasolla huipulle. Aikaa on kulunut, mutta tulostakin tullut, joten näytöt ovat vahvat. Lahdessa suurin kysymys onkin jatkuvuudessa. Jossakin vaiheessa Elorannankin opit on ammennettu tyhjiin ja uutta energiaa on valmennukseen saatava. Kuitenkin tehtyä työtä ei saisi hajoittaa, joten jatkuvuuden ja uudistumisen välillä on jonkinlainen valinta tehtävä. Mistä löytyy sen tasoinen valmentaja, joka moiseen pystyy?
Pelicansin juniorityö ei salli kovin rajuja uudistumisia joukkueeseen. Yksittäisiä apuja löytyy, mutta radikaali uudistuminen toisi takapakkia menestykseen. Pelicansin nykyinen runko on erittäin terve, lähes ihanteellinen, mutta liigahuipulle kehittyneille pelaajille on myös ottajia. Nyt on lahtelaisen kiekkoyleisön aika näyttää kuinka paljon joukkuettaan arvostavat. Mitä enemmän katsojia, niin sitä paremmat lähtökohdat seuralla on pitää joukkue kesällä kasassa. Pelicansin tulevaisuus on minulle pienoinen kysymysmerkki.
TPS:
TPS oli se seura, joka eniten kärsi NHL-seurojen kuppaamisesta. Hyvän juniorityön ja onnistuneiden vahvistusten avulla seura on pystynyt paikkaamaan menetyksensä mallikkaasti. Valmennuksen jatkuvuus ja taso on tae menestykseen jatkossakin. TPS jatkaa liigahuipulla vielä tulevaisuudessakin.
BLUES:
Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Vaikka Bluesiin on pumpattu rahan voimalla vahvistuksia, niin seuran toiminnasta jää kuva harrastelijoiden puuhasteluna, jos suotte luvan käyttää tuota termiä. Seura ei tunnu onnistuvan missään. Juniorityö ei tuota huippuja, vaikka nuoret sarjassaan kohtalaisesti pärjäävätkin. Nimekkäät ja kalliit vahvistukset tuntuu säännönmukaiseti pelaavan uriensa huonoimmat kaudet juuri Espoossa. Valmentajat ovat aina vääriä tai muuten vaan huonoja. Blues tuntuu kopioineen Jokereiden toimista lähinnä niitä virheitä. Blues voi toki kehittyä huippuseuraksi Suomessa, sillä edellytyksiä olisi, mutta viitteitä ei kyllä moisesta ole näkyvissä.
KÄRPÄT:
Kärppien tulevaisuus näyttää varsin valoisalta. Koska en voi olla Kärppien suhteen kovin objektiivinen, niin sallinnette jos en heitä tässä kehu.
JYP:
JYP on tehnyt hyvää ja varsin rohkeaa työtä. Joukkuetta on nuorennettu raskaalla kädellä, mutta silti joukkue pelaa pudotuspelipaikasta. Joukkue on jokseenkin sellainen, johon kaupungissa on edellytyksiä. Tämä runko on kasassa vielä pari vuotta, joten sen ajan JYP tulee kiusaamaan isompiaan. Saarisen lopettaminen valmentajana on jonkinlainen uhkakuva, mutta jos seuraava valmentaja on onnistunut valinta, niin JYP pelannee mitaleista tulevaisuudessakin. JYP:in juniorityö on resursseihin nähden varsin mallikasta ja seuraa auttaa vielä yhteistyö Mestis-seura Diskoksen kanssa. Lähitulevaisuus on valoisa.
ILVES:
Tämä kausi on ollut Ilvekselle melkoista taaperrusta. Viime kaudella pronssia voittanut nuori ryhmä (+ Mr Beavers) tuntuu hukanneen paljon energiastaan. Ihmettelen myös miksi kehittyvää joukkuetta vahvistettiin uransa ehtoopuolella olevilla pelaajilla. Ilves on edelleen hyvä joukkue, eikä sen aliarvioimiseen ole kenelläkään varaa. Ilveksen juniorityö on myös kelpo luokkaa, joten yksittäisten heikompien kausien taantuma on helppo paikata nälkäisillä nuorilla pelaajilla. Suurin huoli taitaa olla talous ja sen tasapainoon saaminen. Jatkossakin Ilves tulee olemaan hyvää liigatasoa.
HIFK:
Puuman kuvan voisi vaihtaa kissanpentuun HIFK:n paidassa, ainakin toistaiseksi. HIFK käy esimerkistä, miten ei pidä nuorennusleikkausta suorittaa jääkiekkojoukkueessa. Yhtä aikaa vaihtui toimitusjohtaja, valmentaja ja valtaosa pelaajista. Tällä kaudella HIFK on sitten opetellut ammattimaista toimintaa laajalla rintamalla ja se näkyy. Tosin epäonneakin on ollut ja loukkaantumiset ja pelikiellot on aiheuttanut sen, ettei parasta iskukykyä olla saatu ulos. Tästä näyttää tulevan selvä välikausi HIFK:lle, mutta ensi vuonna pelaajat ja muu ryhmä on vuoden kokeneempia.
ÄSSÄT:
Uhkapeliä pelaava joukkue, jonka tulevaisuus on tuhottu jos mitalipeleihin ei päästä. Eikä porissa mitalipeleihin taideta päästä. Seuran juniorityö on onnetonta, viimeisetkin lainarahat on nykyisessä joukkueessa, joten ihmetellä täytyy millä strategialla porissa pelataan tulevilla kausilla. Porissa olisi haasteellinen työmaa pätevälle valmentajalle ensi kaudella ja mitä ilmeisemmin urakka ei jatkossakaan helpotu.
LUKKO:
Kerhon ohella toinen pieni selviytyjä SM-liigassa. Lukko rakentaa tulevaisuuden joukkuetta nykyisellä ryhmällä. Koska resursseja jatkuvaan menestymiseen ei ole, niin Lukko on valinnut projektiluontoisen taktiikan. Nuorella ryhmällä tähdätään kahden-kolmen vuoden päähän, jolloin taas joukkuetta nuorennetaan. Raumalla toimii ammattitaitoinen seurajohto, joka toimissaan ottaa huomioon vallalla olevat realiteetit. Samoin valmentaja Ismo Lehkonen on hyvä nimenomaan nuorten pelaajien kehittämisessä. Lukko jatkaa liigassa vielä pitkään saaden satunnaista menestystäkin.
SAIPA:
SaiPasta on tullut kasvualusta muiden seurojen ylijäämäpelaajille. Oma juniorityö ei tuota tarpeeksi liigatason pelaajia, joten vahvistuksia joudutaan värväämään muualta ja koska rahaa ei ole, on tyydyttävä siihen mihin rahat riittää eli talkoomiehiin, jotka tulevat jääajan toivossa kehittymään, lähteäkseen sitten pois. Tukala paikka, mutta Lappeenrannassakin on välillä pärjätty kovalla työllä. Kovin ruusuista tulevaisuutta ei SaiPalle ole luvassa.
Tässpä seurat pohjoisen vinkkelistä katsottuna. Olisi kiva saada lisää mielipiteitä ja näkökulmia muilta.
Halusin kuitenkin arvioida eri seuroja omasta näkökulmastani. En siis pyri olemaan puolueeton, enkä tiedä eri seurojen toiminnallisia kapasiteetteja tai realiteetteja, joten tähän kannattaa suhtautua melkoisella varauksella. Tämä on puhdasta MuTua (Musta Tuntuu).
TAPPARA:
Tapparan tulevaisuus näyttää vahvalta. Viime vuotinen A-nuorten mestaruus takaa sen, että uusia taitavia pelaajia riittää, vaikka nykyinen vanhahko runko hiljalleen eläkkeelle siirtyykin. Jos joukkueen nuorentaminen onnistutaan suorittamaan hallitusti kahden-kolmen kauden aikana, niin Tappara tulee jatkossakin olemaan pudotuspeli-joukkue. Tällä kaudella on mestaruuskin mahdollinen, joten en näe huolta kirves ryhmässä.
JOKERIT:
Rahalla saa ja hevosella pääsee, vanha totuus, mutta Jokerit on osoittanut sen paikkaansa pitävyyden. Raimo Summanen on ollut tämän kauden suurin positiivinen yllätys liiga-valmentajista. Jokerit pelaa iloisempaa, taitavampaa ja mikä hienointa, puhtaampaa kiekkoa kuin viime kaudella. Summanen kerää siis ruusuja ainakin minun taholta. Jokereiden kokoonpanossa on joka kesä tapahtunut paljon muutoksia, mikä osaltaan on vaikuttanut siihen, ettei mestaruutta ole tullut. Jokereilla on vahva juniorityö ja kun hedelmiä ei enää päästetä muualle (kuten Somervuori - HPK), niin lienee mestaruuskin ajankohtainen. Vaikka Jokereita kuppaisi Sveitsi ja NHL, seura saa aina kasaan iskukykyisen joukkueen, osin muiden seurojen kustannuksella. Valoisa tulevaisuus narripaidoillakin.
HPK:
Tämä sympaattinen ritariryhmä jaksaa ihastuttaa tekemisen tasollaan. Resurssit ovat puutteelliset, rahaa on niukalti, junioreita rajoitetusti, mutta seurajohdon ammattitaito pitää kerhon huipulla. Pienen seuran kiroihin kuuluu kapea materiaali, jolloin loukkaantumiset sattuu kipeämmin kuin muilla. Joka vuosi ei vahvistuksissakaan voi onnistua, joten menestystä ei voi taata joka kaudelle. Kuitenkin HPK on pienistä se joka uskollisimmin isompiaan kiusaa ja nöyryyttää.
PELICANS:
Pelicans pelaa historiansa parasta jääkiekkoa juuri nyt. Ensi vuonna on mahdollista tehdä lisää uusia ennätyksiä, mutta sitä ennen pitää selvitä keväästä ja kesästä. Jos kevät on menestyksekäs, niin kesällä on Lahdessa pelaajia värväämässä useampikin liigaseura. Jos kevät ei tuo menestystä, se helpottaa joukkueen pitämistä kasassa, mutta uskottavuudelle se olisi kolaus. Eloranta on nostanut Lahden kiekkoilun liigatasolle ja saman tien silläkin tasolla huipulle. Aikaa on kulunut, mutta tulostakin tullut, joten näytöt ovat vahvat. Lahdessa suurin kysymys onkin jatkuvuudessa. Jossakin vaiheessa Elorannankin opit on ammennettu tyhjiin ja uutta energiaa on valmennukseen saatava. Kuitenkin tehtyä työtä ei saisi hajoittaa, joten jatkuvuuden ja uudistumisen välillä on jonkinlainen valinta tehtävä. Mistä löytyy sen tasoinen valmentaja, joka moiseen pystyy?
Pelicansin juniorityö ei salli kovin rajuja uudistumisia joukkueeseen. Yksittäisiä apuja löytyy, mutta radikaali uudistuminen toisi takapakkia menestykseen. Pelicansin nykyinen runko on erittäin terve, lähes ihanteellinen, mutta liigahuipulle kehittyneille pelaajille on myös ottajia. Nyt on lahtelaisen kiekkoyleisön aika näyttää kuinka paljon joukkuettaan arvostavat. Mitä enemmän katsojia, niin sitä paremmat lähtökohdat seuralla on pitää joukkue kesällä kasassa. Pelicansin tulevaisuus on minulle pienoinen kysymysmerkki.
TPS:
TPS oli se seura, joka eniten kärsi NHL-seurojen kuppaamisesta. Hyvän juniorityön ja onnistuneiden vahvistusten avulla seura on pystynyt paikkaamaan menetyksensä mallikkaasti. Valmennuksen jatkuvuus ja taso on tae menestykseen jatkossakin. TPS jatkaa liigahuipulla vielä tulevaisuudessakin.
BLUES:
Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Vaikka Bluesiin on pumpattu rahan voimalla vahvistuksia, niin seuran toiminnasta jää kuva harrastelijoiden puuhasteluna, jos suotte luvan käyttää tuota termiä. Seura ei tunnu onnistuvan missään. Juniorityö ei tuota huippuja, vaikka nuoret sarjassaan kohtalaisesti pärjäävätkin. Nimekkäät ja kalliit vahvistukset tuntuu säännönmukaiseti pelaavan uriensa huonoimmat kaudet juuri Espoossa. Valmentajat ovat aina vääriä tai muuten vaan huonoja. Blues tuntuu kopioineen Jokereiden toimista lähinnä niitä virheitä. Blues voi toki kehittyä huippuseuraksi Suomessa, sillä edellytyksiä olisi, mutta viitteitä ei kyllä moisesta ole näkyvissä.
KÄRPÄT:
Kärppien tulevaisuus näyttää varsin valoisalta. Koska en voi olla Kärppien suhteen kovin objektiivinen, niin sallinnette jos en heitä tässä kehu.
JYP:
JYP on tehnyt hyvää ja varsin rohkeaa työtä. Joukkuetta on nuorennettu raskaalla kädellä, mutta silti joukkue pelaa pudotuspelipaikasta. Joukkue on jokseenkin sellainen, johon kaupungissa on edellytyksiä. Tämä runko on kasassa vielä pari vuotta, joten sen ajan JYP tulee kiusaamaan isompiaan. Saarisen lopettaminen valmentajana on jonkinlainen uhkakuva, mutta jos seuraava valmentaja on onnistunut valinta, niin JYP pelannee mitaleista tulevaisuudessakin. JYP:in juniorityö on resursseihin nähden varsin mallikasta ja seuraa auttaa vielä yhteistyö Mestis-seura Diskoksen kanssa. Lähitulevaisuus on valoisa.
ILVES:
Tämä kausi on ollut Ilvekselle melkoista taaperrusta. Viime kaudella pronssia voittanut nuori ryhmä (+ Mr Beavers) tuntuu hukanneen paljon energiastaan. Ihmettelen myös miksi kehittyvää joukkuetta vahvistettiin uransa ehtoopuolella olevilla pelaajilla. Ilves on edelleen hyvä joukkue, eikä sen aliarvioimiseen ole kenelläkään varaa. Ilveksen juniorityö on myös kelpo luokkaa, joten yksittäisten heikompien kausien taantuma on helppo paikata nälkäisillä nuorilla pelaajilla. Suurin huoli taitaa olla talous ja sen tasapainoon saaminen. Jatkossakin Ilves tulee olemaan hyvää liigatasoa.
HIFK:
Puuman kuvan voisi vaihtaa kissanpentuun HIFK:n paidassa, ainakin toistaiseksi. HIFK käy esimerkistä, miten ei pidä nuorennusleikkausta suorittaa jääkiekkojoukkueessa. Yhtä aikaa vaihtui toimitusjohtaja, valmentaja ja valtaosa pelaajista. Tällä kaudella HIFK on sitten opetellut ammattimaista toimintaa laajalla rintamalla ja se näkyy. Tosin epäonneakin on ollut ja loukkaantumiset ja pelikiellot on aiheuttanut sen, ettei parasta iskukykyä olla saatu ulos. Tästä näyttää tulevan selvä välikausi HIFK:lle, mutta ensi vuonna pelaajat ja muu ryhmä on vuoden kokeneempia.
ÄSSÄT:
Uhkapeliä pelaava joukkue, jonka tulevaisuus on tuhottu jos mitalipeleihin ei päästä. Eikä porissa mitalipeleihin taideta päästä. Seuran juniorityö on onnetonta, viimeisetkin lainarahat on nykyisessä joukkueessa, joten ihmetellä täytyy millä strategialla porissa pelataan tulevilla kausilla. Porissa olisi haasteellinen työmaa pätevälle valmentajalle ensi kaudella ja mitä ilmeisemmin urakka ei jatkossakaan helpotu.
LUKKO:
Kerhon ohella toinen pieni selviytyjä SM-liigassa. Lukko rakentaa tulevaisuuden joukkuetta nykyisellä ryhmällä. Koska resursseja jatkuvaan menestymiseen ei ole, niin Lukko on valinnut projektiluontoisen taktiikan. Nuorella ryhmällä tähdätään kahden-kolmen vuoden päähän, jolloin taas joukkuetta nuorennetaan. Raumalla toimii ammattitaitoinen seurajohto, joka toimissaan ottaa huomioon vallalla olevat realiteetit. Samoin valmentaja Ismo Lehkonen on hyvä nimenomaan nuorten pelaajien kehittämisessä. Lukko jatkaa liigassa vielä pitkään saaden satunnaista menestystäkin.
SAIPA:
SaiPasta on tullut kasvualusta muiden seurojen ylijäämäpelaajille. Oma juniorityö ei tuota tarpeeksi liigatason pelaajia, joten vahvistuksia joudutaan värväämään muualta ja koska rahaa ei ole, on tyydyttävä siihen mihin rahat riittää eli talkoomiehiin, jotka tulevat jääajan toivossa kehittymään, lähteäkseen sitten pois. Tukala paikka, mutta Lappeenrannassakin on välillä pärjätty kovalla työllä. Kovin ruusuista tulevaisuutta ei SaiPalle ole luvassa.
Tässpä seurat pohjoisen vinkkelistä katsottuna. Olisi kiva saada lisää mielipiteitä ja näkökulmia muilta.