Melankolian mestari. Tuli luettua. Pääsiäisenä, kirkkovuoden ainoana surujuhlana.
Kirjassa on surullinen pohjavire, tai sitten se johtuu vain siitä miten itse tuon kirjan ja se sisällön aistii. Sama tunne oli Matti Riekin kirjassa- Täältä pohjoiseen. Kirkoissa muutenkin paljon samaa.
Surullinen tarina ja taas, tätä uutta kirjaa lukiessa ei voinut olla ajattelematta että olisivatko asiat voineet mennä toisin. Enkä tarkoita Sentencedin lopettamista, vaan Miikan kohtaloa. No aikuinen mies tekee mitä mies tekee.
Miika pääsee kirjassa itse ääneen lainausten kautta. Näitä haastattelujahan mies ei uransa aikana kovin montaa antanut, joten hyvä että ne vähätkin, tai ainakin osat niistä on tuotu kirjaan mukaan.
Muuten lainauksi oli omaan makuuni hieman liikaa. Tekstin rytmi kärsii.
Onneksi kirjassa oli myös kirjailijan haastattelemalla tuottamaa tekstiä. Erityisesti Miikan siskon Miian, sekä Riikka serkun muistelot Miikasta olivat mielenkiintoisia, kuten myös Mimmiteekin omistajan. Tyttöystävä Elisa Junttilasta puhumattakaan. Näiden haastattelujen avulla ulkopuolinen pääsee niin lähelle Miika Tenkulaa kuin se ylipäätään on mahdollista.
Tässä kirjakaupoissa käyneenä on iloksi saanut pistää merkille että kirja on monessa kaupassa nostettu näyttävästi esille. Toivottavasti mahdollisimman moni kirjan ostaisi, sellainenkin jolle Miika ja Sentenced eivät ennestään tutuja olisikaan. Sillä kuten yleensäkin bändi/artistikirjat, niin tämäkin kirja on vahvasti elämänmakuinen ja erittäin suositeltava.