Kirjoitetaas vihdoin absoluuttinen totuus tämän ihan loistavan bändin levyistä. Tätä viestiä tulee eräs Bondin näyttelijään viittaava nimimerkki lukemaan hymy huulillaan, johtuen siitä, että näkemykseni ovat muuttuneet ja kypsyneet vuosien aikana (olemme siis toisella foorumilla kiihkeästi aiheesta aikanaa väitelleet). (edit tägätään nyt
@Roger Moore ettei vahingossakaan mene viesti ohi, terveisiä vaan hehheh)
Järjestys
1. Amok
2. The Cold White Light
3. North From Here
4. Funeral Album
5. Down
6. Shadows of the Past
7. Frozen
8. Crimson
Amok on lähestulkoon täydellinen levy, olisi ollut kiinnostava vaihtoehtotodellisuus missä myös Down olisi tehty Jarvan kanssa. CWL näyttäytyi tr00-hevariaikoina aivan liian HIM-osastona, mutta näin vanhemmiten olen tajunnut, että se on Laihialan aikaisista ylivoimaisesti tasaisin ja hiotuin kokonaisuus. North from here on kovimpia levyjä genressään kautta historian, eli se voisi hyvin olla myös ykkösenä, mutta nyt puhutaan Sentencedistä kokonaisuudessaan. Viimeinen levy kiilaa niukasti Downin ohi ihan vain sillä, että Downin aikana varsinkin Laihialan laulu kuulostaa paikoin hieman ikäänkuin keskeneräiseltä kun Funeral Album on eheä kokonaisuus ja End of the roadin kitarasoolo hienoimpia maailmassa, livenä varsinkin.
Ekaan levyyn pätee vähän sama kuin Northiin, vaikkei niin kova olekaan, mutta kyllähän siinä vähän demon maku on. Frozenilla on hyviä biisejä, mutta vielä haettiin muotoa. Crimson taas on hyvin sieluton ja hengetön levy, vaikkakin muutama kova biisi löytyy.
www.soundi.fi
www.rumba.fi
