Selviytymisohjeita eron jälkeiseen elämään

[werther]

Kun itse 28-vuotiaana koin kihlauksen purkautumisen (=naisen päätös), niin se kyllä tuntui ihan fyysisenä pahoinvointina. Yksi päivä meni ihan sängyssä maaten, verhot kiinni ja soitto töihin, että olen sairas. Kaverit suhtautuivat onneksi asiallisesti tilanteeseen, siitä kiitos heille. Ja ensimmäinen "uusi" suhde meni tietysti puihin. Ja sitä seuraava. Ja sitä seuraava. Ja sitä seuraava. Ja sitä seuraava. Sitten luovuin kaikesta toivosta naisten suhteen, mietin hulluksitulemista, Muukalaislegioonaa, munkkiluostaria, homoksi ryhtymistä ja muita sen tapaisia asioita. Viime vuonna menin sitten naimisiin naisen kanssa, joka ylläolevassa listassani on toiseksi viimeinen "Ja sitä seuraava". Nyt voin sanoa, että alkuperäinen ero olikin hyväksi, vaikka se ei silloin siltä tuntunut.

Viina ei auta, vaikka kunnollinen perskänni voikin helpottaa oloa hetkellisesti. Seuraavana aamuna on nimittäin niin huono olo, että ero ei tunnu aivan niin pahalta, koska oksettaa ja sänky keinuu niin, että on pakko pitää patjasta kiinni, jotta ei putoaisi. Ero on jotain, jota en toivo kenellekkään.

 

[Nebula]

Viestin lähetti Mysteryman

- elä syyllistä itseäsi epäonnistujaksi, et ole sitä
- luovu vanhoista rutiineista kotona, luo uudet rutiinit
- harrasta, näe ihmisiä, älä ole yksin
- älä mieti kauhuskenaarioita, oli miten oli, näin on nyt
- puhu jonkun ystävän tai perheenjäsenen kanssa
- muista, että huomennakin nousee aurinko
- älä ruikuta perään, hän tekee sen, jos on niin on tarkoitettu
- puhu jonkun ystävän tai perheenjäsenen kanssa uudestaan
- jos uni ei tule, käy tohtorilla, nukahtamislääke auttaa
- muista, että tie vie aina jonnekkin
- pysy erossa naisista vähän aikaa, paitsi äidistä!
- jos teillä oli yhteinen asunto, muuta pois
- jos itkettää, niin itke
- muista, että asioilla on aina tapana selvitä

Mun mielestä tässä on varsin hyvä ohje!
Itse olen jo suunnitellut uusia asioita mitä aion toteuttaa kesällä. Yhdessä asuttaessa ne eivät olisi niin helposti toteutettavissa, mutta yksin asuttaessa kyllä.

Itselläni tuli juuri pääsiäisenä tämä sama tilanne eteen. Tosin jo puoli vuotta sitten naiseni sanoi ettei rakasta. Silloin se oli paljon pahempi isku, kuin pääsiäisenä sovittu erilleen muutto. Olen itsekin ihmetellyt, että miksi ei oikeastaan tunnu vielä missään, kun on kohta jo viikko mennyt keskustelusta.

No kyllä se viimeistään muuton kynnyksellä alkaa harmittamaan kunnolla.

Todellakin niille, jotka haluavat vain "potkia maassa makaavaa" sellainen neuvo, että jos tämä aihe ärsyttää jollain asteella, niin kaikkein paras on vain jättää lukematta.

 

[Mr.Fox]

Viestin lähetti Sennin Wakizashi
- - - miten on helpointa jatkaa tästä eteenpäin ja suuntautua tulevaisuuteen. Ajattelin ensin vetää kunnon perseet - - -

HIENO AJATUS
Asiathan ei ole koskaan niin huonosti, etteikö niitä voisi vielä viinalla pahentaa.

Seuraavana päivänä kieriskelet spermaisissa lakanoissasi, meuhkaat, vehtaat ja ajattelet, että olisipa tässä vieressä joku. Krapulan tehostamana yksinäisyyden paha olo potenssiin kaksi iskee ja turva löytyy *yllätys yllätys* mistä muualtakaan kuin pullosta. Ja tarina jatkuu...

 

[Gagarin]

Noin pidemmällä tähtäimellä (koska siinä "aika parantaa haavat" -jutussa se aika on kuitenkin usein suht pitkä) on tärkeää juurikin tuo elämän syrjässä kiinni pysyminen ja ittensä jonkinlainen valmentaminen tai kunnossa pitäminen. Siis lyhyellä tähtäimellähän voi sopivassa sakissa dokaaminen olla hirmu terapeuttista jne. mutta noin pitempää aikaa ajatellen tosi tärkeetä on juuri monien esiin tuoma elämän jatkuminen. Mysterymanin lista on ihan mainio.

Eli vaikka yks osa elämää loppui, niin pidä huoli siitä että muut ei lopu. Harrasta, paina duunia, siis tee sellaista mikä on sun elämässäs ollut sulle tärkeää. Mitä enemmän on muita asioita jotka ei lopu vaikka parisuhde loppuu, niin sen helpompaa.

Ja pidä huolta siitä ettei muut asiat mene päin vittua sen takia että toi homma ahdistaa. Toisin sanoen: pidä kroppas kunnossa, syö, nuku, kato ettet hukkaa kaikkia rahojas jne. Se on huomattavasti helpompaa aloittaa elämä uudelleen siinä vaiheessa kun huomaa että aika on parantanut ainakin osan haavoista, jos ei ole vetänyt kaikkia muita asioita siinä samassa rytäkässä vessasta alas tai solmuun. Tai päinvastoin: se on huomattavasti vaikeampaa jos siinä vaiheessa kun erotuska helpottaa huomaat olevas juoppo, 20 kiloo lihavampi, työtön (tai vastaava soveltuva muu termi tähän), ilman kavereita ja ihan kusessa rahojes kanssa.