Selviytymisohjeita eron jälkeiseen elämään

[Sennin Wakizashi]

Viesti poistettu.

 

[Ted Raikas]

Ikävä tarina lukea. Itselläni ei ole avioeroa takana, mutta ero kuitenkin ja se on rasittanut mieltä jo monta kuukautta. Heti kun jo luulee että pääsee yli, niin ei muuta kuin taas mennään alaspäin.

Itsellänikin oli elämäni ensimmäinen suhde ja jotenkin olo että mahdollisesti se ainoa.

Aika parantaa haavat sanotaan, ehkäpä. Minä en tiedä, kyse on varmaan ihmiskohtaisistakin asioista. Toiset pääsee yli paremmin kuin toiset ja se, mitä se suhde on pään sisällä merkinnyt, on sellaista jota ei voi verrata aina muiden vastaaviin. En ole missään asioissa niitä ihmisiä, jotka pystyisivät siirtymään nopsaan eteenpäin, unohtamaan ja laittaa uutta matoa koukkuun.

Eli ne haavat voivat umpeutua aika hitaastikin. En oikein tiedä mikä olisi paras keino niiden parantamiseen? Tuhota kaikki muistoa vaalivat esineet ja asiat? Keskittyä kuin hullu ihan johonkin muuhun asiaan? Jotain muuta, mitä? En todellakaan tiedä, sillä elän ihan päivä kerrallaan tuskan kanssa. Se on vain voitettava, kun ei sitä tosiaankaan pysty tukahduttamaan. Se alkoholi ei vanhana viisasteluna tosiaankaan ole kovin hyvä juttu. Tai on, jos ympärilläsi on innostavia ihmisiä, jotka voivat teoillaan ja sanoillaan viedä siitä murheesta pois. Yksin juominen ei kyllä kannata. Tuntee itsensä vaan entistä yksinäisemmäksi.

Eli tuskin pystyn auttamaan, mutta uskoisin tekstisi perusteella, että ainakin osan fiiliksistäsi pystyn kuvittelemaan.

"Millä tappaisi rakkauden?"

 

[Kopteri]

Olet 22-vuotias jolla on monen vuoden seurustelu takana.
Tee surutyö ja siirry eteenpäin.
Elämäsi parhaat vuodet ovat vasta tulossa.
Trust me, olen ollut kanssasi lähes samassa tilanteessa, ja melki samanikäisenäkin.
Nyt, vuodesta -99 naimisissa, sekä neljä vuotta täyttävän pojan isänä, olen lähinnä mielissäni että tyttöni lähti silloin "bilettämään, ja elämään nuoruuttaan" (syytä oli toki minussakin tuolloin enemmän kuin tarpeeksi)

Hänen veroistaan et ehkä löydä,
miksi haluaisitkaan?

Tsemppiä!

 

[Kalkun rusakko]

Röm, röm onpa jännä ja mielenkiintoinen tarina.

Olipa hienoa että avasit ihan kunnon ketjun tälle tärkeälle asialle.

Olet ilmeisesti juuri niitä peräkammarin poikia, jotka menevät täysin sekaisin menetettyyään ns. ensimmäisen tyttöystävän.

Jaksamista!

 

[TBK]

Viestin lähetti Sennin Wakizashi
Koskaan en tule ketään hänen veroistaan itselleni löytämään, enkä tahdo edes yrittää.

Tämä ei nyt juuri tällä hetkellä lohduita yhtään, mutta voin kumealla rintaäänellä todeta itsenikin sanoneen vastaavan lauseen muutamaan kertaan, aina se parempi on löytynyt.

Tiedän ettei tämäkään lohduta yhtään, mutta ennen nousua pitää käydä pohjalla. Pohjalla olet nyt, joten seuraava suunta on ylöspäin.

Perseiden olalle vetäminen ei ole se kaikkein paras idea, meinaa jos oloosi voit jotenkin pahentaa, niin krapulalla. Ja kokemuksesta voin sanoa, että sitä tulee sitten kännissä soiteltua ja snottua kaikkea tyhmää, mikä nyt ei välttämättä olisi hyväksi, meinaan ei sekään oloa paranna. Morkkis+krapula+sydänsurut. Siinä loistava yhtälö, minkä summa on turhan iso. Seuraava paha rasti on tietysti silloin, kun näät/kuulet ex:n uuden kumppanin. Pahinta mitä silloin voit tehdä, on verrata tuota miestä itseesi ja miettiä minkälainen hän on jne. Pyri mahdollisimman nopeasti elämään omaa elämääsi. Itselläni on myös kokemusta siitä, että kun on päässyt yli eron tuomasta tuskasta ja ex:n uudesta miehestä, niin tämä pirullinen nainen on tullut ja repinyt kaikki haavat uudestaan auki kertomalla haluavansa takaisin. Vittu että naiset on tyhmiä!

Tapaa kavereita, käy ulkona, harrasta, nuku sohvalla, panosta itseesi (osta jotain) jne. jne. Siinä oikeastaan minun menestysresepti. Kyllä se siitä etenee...

Aika parantaa, mut arpi aina jää

p.s
Jos kukko on kanalassa, niin ei se ole vain yhden kanan kanssa.

 

[mjr]

Viestin lähetti Kalkun rusakko Olet ilmeisesti juuri niitä peräkammarin poikia, jotka menevät täysin sekaisin menetettyyään ns. ensimmäisen tyttöystävän.

Jaksamista! [/B]

Jaa, sanoisinpa melkein että tämän "peräkamariuden" tunnusmerkit ovat melkeinpä päinvastaiset: puuttuu uskallusta asettautua todella alttiiksi, laittaa itseään totaalisesti peliin jonkun toisen henkilön varaan. Rakkaudesta sekaisin meno on noin yleensä universaali eikä mitenkään erityisesti aikamiespoikiin rajoittuva ilmiö - ja melkeinpä sanoisin, että parempi se on silmittömine tuskineenkin kuin elää elämänsä kokonaan ilman tätä outoa kokemusta. Itse aiheeseen ei ole mitään viisasta sanottavaa: ei varmasti ole mitään ihmekonstia, päivä kerrallaan jotenkin eteenpäin ja lopulta aika tosiaan parantaa haavat niin vaikea tai mahdoton kuin sitä onkin keskellä tilannetta hyväksyä ja ymmärtää.

 

[solamnic76]

Meikäläisellä oli vielä vähän aikaa sitten kaikki hyvin. Oli pankin asunto, lapsi, vaimo sekä hyvä työ.

Sitten vaan nainen ilmoitti ettei rakasta, hänellä oli suhde hyvän ystäväni kanssa. Ei siinä mitään sitten, ottaahan tuollainen päähän aivan mielettömästi mutta niin ottaa oravaakin kun löytää jäisen kävyn. Sumussa on muutama kuukausi menty, naisia kokeiltu ja tyhjiksi todettu. Avioero menee eteenpäin varmasti, omaisuuden ositus edessä ja elatusmaksut taakkana.

Ei elämää voi hallita, niin se vaan on. Mutta, nyt kun aikaa on mennyt enemmän, niin oikeastaan yksinkin on ihan kiva olla pitkästä aikaa.

Jaksamisia, et ole ainoa.

 

[Veijari]

Ei nyt itsaria ainakaan kannata alkaa hautomaan yhden kanan takia. Tuollahan niitä juoksee vapaana vaikka kuinka ja paljon, joten sinuna en ainakaan kotiin jäisi makaamaan ja asiaan suremaan.

Meikäläinen on miltei aina ollut se jättävä osapuoli, joten kauhean suurta tuskaa en ole joutunut kokemaan eroissa. Toki se aina satuttaa, kun pitkän suhteen joutuu lopettamaan, oli sitten syy mikä tahansa.

Ajattele positiivisesti! Ole tyytyväinen, ettei tälle muijalle tullut sitä juoksuaikaa 35 vuoden iässä, kun teillä olisi pari muksua, avioliitto, asuntolaina jne. Mies, olet vielä suhteellisen nuori, joten ota nyt sinäkin elämän tehtäväksesi kokemuksien kerääminen. Tällä tavalla isäukkonikin joskus minua opasti, "juokse poika nuorena, ettei sit vanhempana tarvitse enää karkuun lähteä." Sikäli siis ymmärrän karkuun lähtenyttä emäntääsikin.

Soita nyt kavereillesi ja pyydä poikia lähtemään eron maljalle/poikamiespäivä olusille. Mä olen aina hukuttanut murheeni alkoholilla, toki se ei kaikille välttämättä yhtä helposti käy, mutta baarista niitä naisia löytää ja viimeistään uusien tuttavuuksien kautta se exäkin unohtuu paremmin. Tää on tosi.

 

[Ted Raikas]

Viestin lähetti Kalkun rusakko

Olipa hienoa että avasit ihan kunnon ketjun tälle tärkeälle asialle.

Ei nyt ihan huono asia välttämättä. Neuvoja kysellään, eikä siinä mitään pahaa ole tietääkseni. Kyllä eron tultua, kun helposti on itse kunkin pääkoppa sekaisin, niin monenmoinen neuvo kultaakin kalliimpi. Jotkut ehkä ei tarvia, mutta jotkut tarviaa, eikä siinä varmaankaan tarvitse mikään peräkammarin poika olla.

Jos löydän yhdenkin neuvon kokemuksen tuomana, joka voi omaa oloani parantaa ja auttaa eteenpäin, niin se on kullanarvoinen.

Antaa tämän ketjun elää, hyvä ketju tämä!

 

[Nahkaparturi]

Itse en ole kokenut avioeroa, mutta yksi suhde on aikoinaan katkennut naisen tahdosta, mutta ero kuin ero. Se teki kipeää, koska hän oli juuri parasta mitä ikinä oli minulle tapahtunut. Alkoholiin en pahemmin ratkennut. Sen verran kuitenkin, että huomasin; ei kannata. Fiilikset olivat huonot ja alkon ansiosta tuntui vielä huonommalta, joten lopetin viinan kanssa pläträämisen heti alkuunsa.

Tein myös virheen toteuttaessani ajatukseni: "Uusi nainen tiskiin samantien." Tästähän ei tullut tietenkään mitään, koska vanha juttu oli käsittelemättä. Seurauksena vain pahaa oloa tälle uudelle ja itselle myös.

Samanlaiset ajatukset oli kuin sinullakin, että hänen vertaistaan ei löydy mistään. Eipä löytynytkään, vaan löytyi vielä parempi, tosin paljon myöhemmin ja sillä tiellä olen edelleenkin.

Aika parantaa haavat, vanha fraasi, mutta niin se vaan on. Neuvoksi antaisin kuitenkin, ettei asiaa pidä märehtiä liikaa, vaikka tuskin se helppoa näin aluksi on. Jos sinulla on harrastuksia, niin pidä niistä kiinni, tai hommaa uusia. Hyvä apu olisi, jos löytäisit jonkun jolle puhua.

Tsemppiä ja jaksamista.

 

[Germanicus]

Kalkun rusakko, meitä ihmisiä on monenlaisia ja hyvin monet heistä kokevat asiat eri tavalla, joten on aivan turhaa alkaa vittuilemaan otsikon avaajalle.

Minä kävin samanlaisen helvetin läpi kymmenkunta vuotta sitten. Monivuotinen suhde loppui kuin seinään. Vuoden verran kerettiin olla naimisissakin, kunnes tuli täydellinen stoppi. Silloista ahdistusta lisäsi kuitenkin moninverroin myös äitini kuolema, joka ajoittui mukavasti siihen samaan ajankohtaan. Kyllä siinä vuoden verran vierähti, ennenkuin aloin päästä tolpilleni. Sen vuoden vietin täydellisessä selibaatissa ja ryyppäämisetkin hoidin himassa. Olin aivan varma, etten toivu tyttöystäväni menetyksestä mitenkään, kunnes kohtasin uuden naisen. Nyt minulla on oma perhe ja olen onnellisempi kuin koskaan.

Kyllähän elämässä myös vastoinkäymisiä tulee ja tällä hetkellä minua ahdistaa todella paljon isäni kuolema. Hän kuoli äkillisesti viime viikon maanantaina, joten fiilikset ovat tällä hetkellä melko down. En ole sellainen ihminen, joka purkaa pahaa oloaan muille, sillä olen aina hoitanut minua kohdanneet menetykset itsekseni surren ja muistellen. Tässä prosessissa on kuitenkin perheeni suurena apuna, sillä jokapäiväisten rutiinien hoitaminen on minulle mitä parhainta surutyötä juuri nyt. Oman poikani touhuja seuraan suurella ilolla ja ylpeydellä, sillä juuri hän on saanut minut kuorestani aikoinaan ulos. Enää ei tarvitse olla se kulman kovin kundi, joka ei itke koskaan, eikä väisty ketään.

Sennin Wakizashi, aika parantaa haavat, usko minua.

 

[hihhu]

Muutama vinkki:

Laita ulkoiset puitteet kuntoon. Siivoa kämppä, käy parturissa, heivaa kuluneet/rikkinäiset vermeet pihalle ja hanki uudet, tiskaa. Mielialaan auttaa yllättävän paljon se, miltä oma ympäristö näyttää.

Tee jotain sellaista, mitä et ole aiemmin voinut ajanpuutteen tai muun vastaavan takia tehdä. Mielellään jotain sellaista, minkä vuoksi joudut poistumaan kämpiltä. Nyt on hyvä sauma kokeilla uusia harrastuksia.

Nyt on myös hyvä sauma ottaa kavereista ilo irti. Kutsu vieraita. Käy kavereilla.

 

[Sv veinikretski]

Avioero taitaa olla asia johon kaikkein paremmin tehoaa ainoastaan aika, pysyvän parisuhteen kariutuminen ja uusien elämän rutiinien ja käytäntöjen oppiminen ja sisäänajaminen ottaa oman aikansa. Jokaisella ihmisellä on omat tunteesa ja tapansa miten niitä käsitellä, tärkeitä kai on ettei jää tuleen makaamaan, vaan osaa käsitellä asiansa tavalla tai toisella. Jostakin olen lukenut ja kuullut että jokaiselle ihmiselle on kolme täydellistä kumppania olemassa, ei muuta kuin etsimään.

 

[The Original Jags]

Kannattaisi ennakoida nämä tilanteet jo etukäteen, ja olla tekemättä lapsia suomalaisen naisen kanssa.

Kuka hullu haluaa nauttia perheonnesta 2-3 vuotta ja maksaa elatusmaksuja seuraavat 15-16 vuotta?

 

[JustinCase]

Tähän olisi niin helppo vastata, että hanki uusi nainen, niin se tuska ei tunnu niin pahalta. Minun mielestä sillä tavalla kuitenkin vain huijaa itseään. Tulee vaan ajauduttua suhteeseen, missä alkuaikojen himo ja tuskan poisajaminen vanhasta liitosta ovat pääasia. Sitten huomaakin olevansa suhteessa, missä toinen on itsestäänselvyys ja se kunnioitus puuttuu.

Tärkeintä olisi nyt tutustua itse itseesi ja miettiä millainen henkilö olet, ja mitä haluat elämältä. Tehdä kaikkia niitä asioita, joita et ehkä aikaisemmin ole ehtinyt tehdä. Jos kaiken tämän mukana tulee tunne, että haluaisit jakaa kaiken tekemisen jonkun uuden ihmisen kanssa, tiedät olevasi valmis uuteen suhteeseen. Jos vain exäsi pyörii mielessäsi, niin "surutyösi" ei ole tehty.

Ja tiedä se, että jos tämä nainen ei arvostanut sinun avoimuuttasi liitossanne, päästämällä hänet illanviettoihin jne, niin hän ei ollut oikea ihminen sinulle. Arvostat vielä sitä, että tämä tuli julki nyt, eikä paljon myöhemmin. Ei ihmisen elämä ole aina vaan biletystä. Samalla täytyy miettiä tärkeämpiäkin asioita, aivan kuten sinä teet.

 

[Mace]

Viestin lähetti The Original Jags
Kannattaisi ennakoida nämä tilanteet jo etukäteen, ja olla tekemättä lapsia suomalaisen naisen kanssa.

Kuka hullu haluaa nauttia perheonnesta 2-3 vuotta ja maksaa elatusmaksuja seuraavat 15-16 vuotta?

No niin, nyt ei tarvitakaan enää kuin luento Venäjän mahtavuudesta, ja päivän kiintiö on taas täynnä. Kuka mainitsikaan niistä peräkammarin pojista...?

Itse aiheeseen: aika auttaa. Tsemppiä ja jaksamista!

Edit: pientä lisäystä...

 

[mekabyte]

Viestin lähetti The Original Jags
Kannattaisi ennakoida nämä tilanteet jo etukäteen, ja olla tekemättä lapsia suomalaisen naisen kanssa.

Kuka hullu haluaa nauttia perheonnesta 2-3 vuotta ja maksaa elatusmaksuja seuraavat 12-13 vuotta?

Nää on jo niin väsyneitä juttuja. Etkö sä vaan vois pitää näppiksen rauhassa tai ainakin pitää nää jutut niissä sun omissa "tappakaa feministit"-ketjuissa.

Ja sitten itse aiheeseen. Jos mun eukko lähtis kiitämään nyt, niin syvälle mentäis. Nuo sumussa kulkemisen oireet tuntuu vaan jotenkin sellaisille, että näin varmaan mullekin kävis. Tsemppiä vaan kovasti ja päätä pystyyn. Tee niinkuin moni onkin jo neuvonut. Käytä nyt tämä aika niihin juttuihin jotka jäivät tekemättä kun ei ollut aikaa tms.

 

[Mysteryman]

Osuu ja uppoaa, eli been there, done that. Siksi normaalista kaavasta poiketen kirjoitan, enkä pelkästään lue.

3 vuotta oli 23-ikävuoteen mennessä oltu saman katon alla ja sitten naps, kerrasta poikki, neiti heitti mut pihalle. Siitä on nyt 3 vuotta. Tuntemukset oli aivan vastaavat kuin ketjun aloittajalla, mutta näin jälkikäteen voin sanoa, että kyseinen ero oli yksi parhaista asioista, mitä mulle on koskaan sattunut, huolimatta siitä, että olin puoli vuotta ihan tuuliajolla sekä henkisesti että fyysisesti.

Näin siksi, että tapahtumat ja niiden seuraukset kasvattivat minua henkisesti aivan valtavan määrän. Elämä on ollut sen jälkeen vaan niin paljon helpompaa ja ihmisenä olen ollut paljon vahvempi ja ymmärtäväisempi, niin töissä kuin kotonakin. Aikaahan se otti, mutta niin se ottaa muillakin.

Ihan muutama vinkki, näin mä itse tekisin nyt, jos tälläinen valitettava tapahtuma osuisi kohdalle toistamiseen:

- elä syyllistä itseäsi epäonnistujaksi, et ole sitä
- luovu vanhoista rutiineista kotona, luo uudet rutiinit
- harrasta, näe ihmisiä, älä ole yksin
- älä mieti kauhuskenaarioita, oli miten oli, näin on nyt
- puhu jonkun ystävän tai perheenjäsenen kanssa
- muista, että huomennakin nousee aurinko
- älä ruikuta perään, hän tekee sen, jos on niin on tarkoitettu
- puhu jonkun ystävän tai perheenjäsenen kanssa uudestaan
- jos uni ei tule, käy tohtorilla, nukahtamislääke auttaa
- muista, että tie vie aina jonnekkin
- pysy erossa naisista vähän aikaa, paitsi äidistä!
- jos teillä oli yhteinen asunto, muuta pois
- jos itkettää, niin itke
- muista, että asioilla on aina tapana selvitä

Elä kuvittele, että tein itse noin, ei todellakaan. Mä tein lähes kaiken juuri päin vastoin; ruikutin, vaivuin itsesääliin, ruikutin uudestaan, muutin takaisin yhteiseen asuntoon kun neiti häipyi ulkomaille, en halunnut nähdä ketään ja mietin yöt kauhuskenaarioita. Enkä myöskään nähnyt seuraavaa sekuntia pidemmälle.

Sen tein oikein, että puhuin kyllä myös äitini ja ystävieni kanssa, itkin paljon, hain ne nukahtamislääkkeet muutama viikko eron jälkeen kun en enää muuten kyennyt töihin. Mutta en nähnyt seuraavaa sekuntia pidemmälle.

Ja miten mulle kävi? Hyvin, kaikesta huolimatta. Toisin sanoen selviät tästä, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.

Esimerkkejä on miljoonia, että näistä voi selvitä, vaikkei aluksi siltä tunnukkaan.

Ns. eron seurauksena olen ollut jo 2 vuotta avoliitossa ihanan naisen kanssa, jonka ex esitteli eroa edeltävänä iltana minulle. Tällä naiselle ei sitten ollut mitään tekemistä eron kanssa, oikeasti. Nähtiin sitten puoli vuotta myöhemmin uudestaan ja sillä reissulla ollaan toivottavasti vielä pitkään. Keskusteluissamme on tosin selvinnyt, että kiinnostus oli molemminpuoleista jo silloin, kun ensimmäisen kerran tapasimme minun seurusteluni viime metreillä. Exään en häntä vaihtaisi missään nimessä, vaikka ex olikin joskus se ainoa ja oikea.

Ai niin, en jostain kumman syystä usko enää yhteen ja oikeaan. Kaikki on kiinni ajoituksesta, olen tullut siihen tulokseen.

 

[palle fontän]

Viestin lähetti mekabyte
Ja sitten itse aiheeseen. Jos mun eukko lähtis kiitämään nyt, niin syvälle mentäis. Nuo sumussa kulkemisen oireet tuntuu vaan jotenkin sellaisille, että näin varmaan mullekin kävis.

Ehdotan, että viet sille eukolle tänään kukkia kotiin ja kerrot, että et halua sumuun.

Päivän hyvä työ on tehty...

 

[tigger]

Paljon on puhuttu siitä kuinka viina ei ole ratkaisu
eron jälkimasennukseen. Ratkaisu se ei tosiaan ole mutta
tietyille ihmisille (minäkin olen reilu pari kymppinen)
se on ainakin toimiva lievennyskeino.

Eli kavereiden kanssa baariin pitämään hauskaa,
(ei kuitenkaan välttämättä mitään über-kasvoja
ja itkujurreja.)

itse ainakin yritin mahdollisiman paljon välttää
(kotona) yksinolemista, tosi frendit varmaan
ymmärtää sun tilanteen ja tarjoaa seuraa
ja tekemistä.

Edit: tämä ei ole ratkaisu vaan eräs malli

 

[Pärde]

Viestin lähetti Kalkun rusakko
Röm, röm onpa jännä ja mielenkiintoinen tarina.

Olipa hienoa että avasit ihan kunnon ketjun tälle tärkeälle asialle.

Olet ilmeisesti juuri niitä peräkammarin poikia, jotka menevät täysin sekaisin menetettyyään ns. ensimmäisen tyttöystävän.

Helvetin hienoa, että jaksoit tulla tänne antamaan oman panostuksesi tähänkin asiaan.

Jos vituttaa, mene vaikka hakkaamaan vaimosi tai jotain muuta itselle mieluista toimintaa, aika pienisieluista on purkaa sitä potkimalla maassa makaavaa. "Osoitit tasosi".




Itse ketjun aiheesta ei juuri muuta sanottavaa, kuin että anna ajan hoitaa tehtävänsä. Älä liikaa kiirehdi asioita eteenpäin vain siksi, että pitäisi. Niin kliseemäistä kuin se onkin, aika parantaa haavat, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä.

Itselläni ei ole järin pitkiä suhteita takana, mutta maahan on pudottu joskus kovaakin. Itse en juonut itseäni unohdukseen, saati hakenut korviketta baarista. Käsittelin suruani ja yritin keskittää voimavarani päivittäisten asioiden hoitamiseen.

Jos jotain neuvoja olen kykeneväinen antamaan, se on juuri tuo: anna ajan kulua, ja keskity kasaamaan ensin oman elämäsi palasia yhteen.

 

[Johnny B. Goode]

SW:

Ihmiset ovat erilaisia, ja eri ihmisiin tepsii eriasiat.

Itse täällä naisasiat- ketjussa taannoin valitin omaa eron jälkeistä tuskaani. Nyt on kuitenkin uusi kulta kainalossa, enkä voisi vähempää kaivata eksääni.

Minulle lääkkeenä toimi se, että vietti paljon aikaa muiden ihmisten kanssa, ja puhui. Ja tapasi uusia ihmisiä. Helpotti yllättävän paljon ja huomasi ettei niin yksin olekkaan. Ja kun sitten kohdalle sattui nainen joka oli kokenut lähes vastaavat asiat kuin allekirjoittanut, ja muutenkin synkkasi, niin siitähän se lähti...

Tsemppiä vaan ja voimia!

 

[Johnny B. Goode]

Kalkun Rusakko

Sinä taas taidat olla niitä peräkammarin poikia jotka eivät ole saaneet hankittua edes sitä ensimmäistä poikaystävää.

 

[sampio]

Viestin lähetti The Original Jags
Kannattaisi ennakoida nämä tilanteet jo etukäteen, ja olla tekemättä lapsia suomalaisen naisen kanssa.

Kuka hullu haluaa nauttia perheonnesta 2-3 vuotta ja maksaa elatusmaksuja seuraavat 15-16 vuotta?

Mietipä nyt vähän, mitä kirjoitat ja mihin ketjuun. Yritä edes. Tiedän, että sinun älylläsi sanotaan jotain fiksuakin tähän keskusteluun.

 

[Carlos]

"Aika Parantaa Haavat" lause on niin kulunut että kuuluisi "Pahimmat elämänohjelatteudet" -ketjuun, mutta silti se aina vaan pitää paikkansa. Mikään muu ei auta. Itselleen voi valehdella, voi hankkia "hoidon" voi tehdä sitä sun tätä, tuskaa voi lievittää, mutta mikään muu kuin aika ei paranna niitä haavoja.

Se voi ottaa montakin vuotta ja tuntua ettei ikinä parane, mutta useamman vuoden kuluessa olet varmasti jo ehtinyt käsittelemään asian itsesi kanssa, ja sitten kun löydät sen uuden entistä ehomman naisen, olet taivaassa. Elämä hymyilee, arvostat tätä uutta naista, ja osaat ehkä itsekin panostaa enemmän suhteeseen. Ehkä törmäät jopa semmoiseen naiseen minkätyyppistä et olisi ikinä uskonut ottavasi?

Itselleni kävi juuri niin, ensimmäisen neljännesvuosisadan haeskelin tietyntyyppisiä naisia, ja aina loppujenlopuksi homma meni reisille. Sittemmin törmäsin naiseen jonkalaista en ikimaailmassa olisi voinut kuvitella ottavani, mutta annas olla, nyt vasta tiedän minkälaisen naisen oikeasti haluan! En tiennyt mikä sopii minulle parhaiten, mutta nyt taidan tietää. Ilman niitä epätoivon itkuja en olisi ehkä ikinä löytänyt moista.


Mutta, siihen tuskan lievitykseen itse ehdotan, täysin vakavissani:

- Itke, itke ja itke. Itke niin paljon kuin sielu sietää.
- Soita äidille ja itke lisää.
- Vaivuta itsesi totaaliseen itsesääliin.
- Osta pullo niin hyvää viskiä/konjakkia kuin varat sallii (mutta pidä huoli että se ei ole liian iso, ja että kotona ei ole enempää), ja juo puolet siitä.
- Tilaa kotiin jotain hyvää mutta epäterveellistä safkaa, ja syö kunnolla.
- Polta aski tupakkaa jos suinkin kykenet
- Juo toinen puoli siitä viskipullosta
- Sammu kylmälle lattialle jos mahdollista

Seuraavana aamuna heräät lattialta kylmissäsi, paikkoja kolottaa, päätä särkee vallan hemmetisti, oksettaa, silmät punottaa, ja naapurin kissa on tehnyt tarpeensa suuhun (tai siis maistuu siltä).

Sitten nouset ylös ja katsot peiliin. "Oliko se muija TODELLA tämän arvoinen???" Todennäköisesti vastaat "ei".

Siltä seisomalta sitten kuumaan suihkuun, kampaus kondikseen, puhtaat ja silitetyt vaatteet päälle, ja kaupungille krapulasafkalle. Sitten alat toteuttaa tätä "tapaa ihmisiä", "käy paikoissa", "harrasta", "hemmottele itseäsi" -filosofiaa. Aloita vaikka tanssiharrastus! (vinkkinä muuten, paritanssikursseilla on aina runsaasti pulaa miehistä)

Suosittelen myös että otat yhteyttä joihinkin miespuolisiin kavereihisi, ja pyydät heitä viettämään kunnon miestenpäivää. Autonäyttelyä, mikroautoilua, lätkämatsi, kunnon örinäkännit jne, ihan poikaporukassa. Siinä samalla sitten kuuntelet näitä hyväntahtoisia "Jumalauta lopeta nyt jo sen haahkan perään itkeminen!" -selkään taputteluja, niin kyllä se siitä.

Eli ihan lyhyesti, älä yritä haudata tunteitasi, ja hemmottele itseäsi jollain. Vältä tekemästä semmoisia "rutiinijuttuja" joita teit aina sen naisen kanssa.

Elämä jatkuu, ihan varmasti!