Aika paljon samoja ajatuksia kuin edellä on jo esitetty, mutta kirjoitetaan silti omakin kaksisenttinen.
Alkuun pitää sanoa jälleen, että en pidä noista heimojen sekoittamisista sitten yhtään. Ovat mielestäni täydellisesti ohjelman perusajatusta vastaan ja mm. vähentävät koskemattomuuskilpailujen merkitystä.
Mutta tällä kertaa olen valmis antamaan sen anteeksi, koska sen myötä saimme ehkäpä yhden parhaista Selviytyjät Suomi -jaksoista koskaan.
Ihan ensimmäiseksi tuli komiikkaa Ismon ja Ramin bromancen rikkoutumisen vuoksi. Kyseinen kohtaus oli kuin jostain romanttisesta draamakomediasta, jossa toinen rakastavaisista joutuu muuttamaan toiselle puolelle maailmaa hoitamaan sairasta äitiään. Usein vaan niissä romcomeissa saadaan lopulta onnellinen loppu, nyt pojat eivät koskaan enää löytäneet toisiaan.
Tytiltä ja Ritulta aivan loistava peliliike. Tytti on vaikuttanut tähän asti vähän sellaiselta hengailijalta, joka ei luo liittoja, ei osaa pelata ja roikkuu vaan tuolla niin kauan kunnes nalli napsahtaa. Mutta löytyihän sieltä sitä hauista vihdoin.
Paremminhan tuo ei olisi voinut Tytin ja Ritun (ja Sergeyn) kannalta mennä. Hallitsevan liiton johtava pelaaja pois, ja Pinja käytti oman amulettinsa turhaan. En voi tosin sen käytöstä Pinjaa syyttää, olihan siinä jo hyvin iso riski että hänelle olisi tullut lähtö.
Erittäin mielenkiintoinen tilanne leirissä jatkon kannalta. Erityisesti kiinnostaa se, miten Sergey tämän kaiken näkee. Ottaako nokkiinsa etteivät Ritu ja Tytti kertoneet hänelle suunnitelmasta ja liittyy toisen liiton kelkkaan, vai jatkaako heidän kanssaan, jonka jälkeen voimasuhteet ovat 3-3.
Mielenkiintoista nähdä seuraavassa palkintokisassa Gogin ilme, kun huomaa että Ismo on saanut lähtöpassit. Ja tietysti Ramin, kun brother from another mother on poissa.
Kilpailussa on nähdäkseni vielä kaksi "roikotettavaa" mukana, Viki ja Sonja. Kaikki muut ovat tavalla tai toisella aktiivisia pelaajia, mutta nämä kaksi hengailevat saarella niin kauan, kun liittonsa näkevät heidät tarpeellisiksi. Heidän tilanteensa on siis sama kuin Pekalla/Pipsalla - kaula katkaistaan ennemmin tai myöhemmin, mutta vielä ovat armosta elossa.
Alkuun pitää sanoa jälleen, että en pidä noista heimojen sekoittamisista sitten yhtään. Ovat mielestäni täydellisesti ohjelman perusajatusta vastaan ja mm. vähentävät koskemattomuuskilpailujen merkitystä.
Mutta tällä kertaa olen valmis antamaan sen anteeksi, koska sen myötä saimme ehkäpä yhden parhaista Selviytyjät Suomi -jaksoista koskaan.
Ihan ensimmäiseksi tuli komiikkaa Ismon ja Ramin bromancen rikkoutumisen vuoksi. Kyseinen kohtaus oli kuin jostain romanttisesta draamakomediasta, jossa toinen rakastavaisista joutuu muuttamaan toiselle puolelle maailmaa hoitamaan sairasta äitiään. Usein vaan niissä romcomeissa saadaan lopulta onnellinen loppu, nyt pojat eivät koskaan enää löytäneet toisiaan.
Tytiltä ja Ritulta aivan loistava peliliike. Tytti on vaikuttanut tähän asti vähän sellaiselta hengailijalta, joka ei luo liittoja, ei osaa pelata ja roikkuu vaan tuolla niin kauan kunnes nalli napsahtaa. Mutta löytyihän sieltä sitä hauista vihdoin.
Paremminhan tuo ei olisi voinut Tytin ja Ritun (ja Sergeyn) kannalta mennä. Hallitsevan liiton johtava pelaaja pois, ja Pinja käytti oman amulettinsa turhaan. En voi tosin sen käytöstä Pinjaa syyttää, olihan siinä jo hyvin iso riski että hänelle olisi tullut lähtö.
Erittäin mielenkiintoinen tilanne leirissä jatkon kannalta. Erityisesti kiinnostaa se, miten Sergey tämän kaiken näkee. Ottaako nokkiinsa etteivät Ritu ja Tytti kertoneet hänelle suunnitelmasta ja liittyy toisen liiton kelkkaan, vai jatkaako heidän kanssaan, jonka jälkeen voimasuhteet ovat 3-3.
Mielenkiintoista nähdä seuraavassa palkintokisassa Gogin ilme, kun huomaa että Ismo on saanut lähtöpassit. Ja tietysti Ramin, kun brother from another mother on poissa.
Kilpailussa on nähdäkseni vielä kaksi "roikotettavaa" mukana, Viki ja Sonja. Kaikki muut ovat tavalla tai toisella aktiivisia pelaajia, mutta nämä kaksi hengailevat saarella niin kauan, kun liittonsa näkevät heidät tarpeellisiksi. Heidän tilanteensa on siis sama kuin Pekalla/Pipsalla - kaula katkaistaan ennemmin tai myöhemmin, mutta vielä ovat armosta elossa.