Ylös, valitettavasti
Nyt ei ole hauskaa. Selkä on pipi.
Itse asiassa juuri nyt ei pahemmin kivistä. Pientä jomotusta vain, joka muistuttaa istumaan selkä suorana. Ongelma on, että tämänhetkiseen työhöni kuuluu paljon kumartelua ja tavaroiden nostelua.
Ajattelin vielä tänä aamuna, että kärvistelen tämän viikon loppuun ja saan tarvittavan levon viikonloppuna. Vaikka olen parhaani mukaan pakoillut raskaita työtehtäviä, vähäinenkin rasitus pahentaa kipua jatkuvasti. Huilatessa vihlonta hellittää aika paljon, mutta hommiin palatessa alkaa nopeasti tuntua ja pelko hiipii puseroon: milloin rusahtaa pahemmin?
Varasin lääkärille ajan huomiseksi. Luullakseni herra tohtori ei havaitse mitään maailmaa mullistavaa, vain jonkinlaisen rasitusvamman. Mielenkiinnolla odotan kuitenkin tietoa sairasloman pituudesta. Tämän viikon kaksi päivää nyt on ehdottomasti levättävä, mutta jatkoa en osaa itse yhtään arvioida. Voisin kuvitella, että jo loppuviikon lepo tekisi hyvää, mutta työni luonteen huomioon ottaen en ihmettelisi yhtään, jos saikkua määrättäisiin enemmänkin.
Hyvin arvaamaton tilanne. Kauheita riskejä en haluaisi ottaa, sillä olen nähnyt riittävästi selän aiheuttamaa tuskaa. Isäni työura meni pitkälti ketuille täysin reistailleen selän takia. Hänen tilanteensa ollessa pahimmillaan olimme kerran veljeni kanssa isukin kyydissä, kun yhtäkkiä kramppasi eikä hän pystynyt ojentamaan kättään vaihdekepille. Kyllä menivät pienet pojat paniikkiin, kun käskettiin vaihteita vaihtamaan. Ei tee mieli saada itseään samaan kuntoon.
Olin uimassa eilen ja kohta taas lähdössä. Lähiuimahallilla kun on kaiken lisäksi mukava terapia-allas hierovine suihkuineen. Mitä muita hyviä tapoja kuntoutukseen on? Paikalleni en ole missään nimessä jäämässä makaamaan, mutta pyöräonnettomuudessa lievästi loukkaantunut jalkaterä karsii hieman liikuntamuotoja.