Bye bye Selin ja pienet kiitokset. Henkilökohtaisesti en lähde Selinille patsasta puuhaamaan. Oli pitkään ikuinen kakkonen, kun joutui housut kintuissa Tennismälkiän saappaisiin.
Mieleen jäi päällimäiseksi taito Kekäleen mainokseen nojailusta, olkoon ottelu vaikka miten maalin tappiolla kolmannen erän lopussa niin Selinin hermot pitävät, aikalisiä ei oteta, vaan jyrätään samalla tutulla kaavalla. Ei ainakaan vastustaja pääse voittamaan useammalla kuin yhdellä maalilla, kun omiin ei mene enää yhtään.
Tunnustusta täytyy antaa myös JUHLAkauden tuloksesta, saa rauhassa valkata pelaajia ja SaiPalaisittain aika isolla rahalla, ja votsie: pisteellä jäi vajaaksi. Pakkoraossa voittamisesta ei tule mitään.
Pitkällä miinuksella edelliskauteen lähdettäessä joukkue kasataan suurella viisaudella alelaarin kavereista, jotka pelaavat veitsi kurkulla ensisijaisesti oman uransa ja työpaikkansa puolesta, antaen pelillisiä näyttöjä muiden joukkueiden scouteille. SaiPassa tie nousee pystyyn, kun hyvissä ajoin ilmoitetaan että Selinin projektit päättyvät. Selin pääsee "käskyttämään" joukkonsa paineettomassa tilanteessa hurmokseen, ja etelä-Karjalassa uskotaan hetki ihmeeseen. Joukkueessa vilahtelee muutamia ulkomaalaisiilla nimillä varustettuja vahvistuksia joiden pelillinen anti vaihtelee.
Pelillisesti tulos on taas sama, annetaampa Selinin rakentaa oma Dream team rahalla, tai jääköön käsiin jonkinlainen sekalainen seurakunta "Lippaanlattaajia"
SaiPalaisittain osataan hävitä ne helpot pelit, ja voittaa vaikeat. Kaikki tehdään itselle mahdollisimman vaikeaksi, kärkiporukoita pöllytetään kotona ja vieraissa.
Selinin aikakaudelta ei jäänyt valitettavasti komeita muistoja, meitä arvostelijoita olisi voinut näpäyttää viemällä
joukkue pleijareihin, kaksi kertaa siihen oli unelmapaikat tarjolla. Vaikka oltaisi heti lennetty sieltä pihalle, olisi se ollut kuitenkin ollut melkoinen piristysruiske tähän synkkään erämaavaellukseen. Selinin aikakausi oli pitkä, ja vasta viimehetkillä hän sai joukkonsa kasaan ja pelaamaan sellaista kiekkoa mitä etelä-Karjalassa ei olla nähty sitten 2006 kevään.
Kiitokset kuitenkin kaikesta Atu. Ikävä ei tule, mutta tunne on varmasti molemminpuolinen. Epäkiitollista etelä-karjalaista kiekkoväkeä on vaikea miellyttää teki niin tai näin - eikö niin?