Eihän tässä nyt tiedä miten päin olisi. Siis kuka voi väittää, etteikö kiinnostaisi nähdä hyökkäyskuusikkoa Kariya-Forsberg-Selänne, Hejduk-Sakic-Tanguay yhdessä ja samassa joukkueessa.
Siinä on Naganon paras kenttäpelaaja (Selänne), Salt Laken paras pelaaja (Sakic), NHL:n puhtain sniper (Hejduk), maailman paras pelaaja (Forsberg), NHL:n 2 parasta rannelaukausta (kun Sakicin lisäksi Kariya saadaan listaan mukaan) ja mies joka antoi Ray Bourquelle Stanley Cupin (Tanguay).
Mutta, mutta. Kun pari päivää ehti tottua ajatukseen, että free agent-kesä olisi vihdoin järjellinen, niin tällainen blockbuster kyllä korpeaa rajusti.
Ei tule olemaan hardcore Colorado-faneilla helppoa, kun Ilta-Sanomat aloittaa jo huomenna gloryhuntingin. Voimia, arvon veljet!
Koko free agent-touhu vaikuttaa nyt hoopolta. Kun kanadalaiset ja jenkit arvostavat vain voittajia, niin mitä arvostamista tällaisessa Kariyan ja Selänteen leikissä on mahdollisen SC:n kynnyksellä? Mikä on sellaisen pelaajan arvo voitossa? Miltä se tuntuu? Onko Luc Robitaille tyydyttynyt mies, minä kysyn vaan.
Jos Teukka voittaa keväällä Cupin, se ei mielestäni tee hänestä yhtään sen parempaa pelaajaa kuin mitä hän jo oli. Muistakaa Nagano. Muistakaa tulokaskausi. Teemun ainoa tahra on mielestäni tuo julkinen säälin kerääminen. Adam Oates teki mielestäni homman tyylikkäästi: lähti hankkimaan Cupia jolla olisi ollut suoritusarvoa. Oatesin urakka Anaheimissa oli paljon isompi asia kuin vaikkapa free agent-sainaus New Jerseyn kanssa ja Cup. (Eihän Lamoriello olisi sitä edes tehnyt.)
Jääkiekon tarkoitus alunperin on kai ollut kehittyä lajissa mahdollisimman hyväksi ja sitä kautta nousta vaikkapa merkittäviin suorituksiin. En näe Selänteen ja Kariyan ratkaisussa enää yhteyttä tähän alkuperäiseen ideaan.
Mutta onnea vaan Teemulle, kai minäkin olisin saman homman tehnyt. Mutta ihanteellisuus kuoli taas lisää...