Miksi suomalaisia on niin helppo huijata valuuttapyramidihuijauksilla kuten Wincapita ja Onecoin? Ollaanko me suomalaiset tosiaan niin hyväuskoisia, että vakuuttelut nopeista ja suurista tuotoista uppoaa joka kerta?
Kun seuraava huijaus tulee, niin suomalaiset menettää varmaan taas kymmeniä miljoonia ja sitte ihmetellään, että miksi näin pääsi taas käymään.
Hyväuskoisia hölmöjä on ympäri maailman, tämä ei ole vain suomalaisia koskeva asia. Rahan keräys esim. uskonnon varjolla Yhdysvalloissa täyttää hyvinkin hyväuskoisten hölmöjen hyväksikäytön. Tai onhan se Suomessakin viety pitkälle, jopa valtio on siinä mukana, kun kirkolla on verotusoikeus. :) Ero on kuitenkin se, että meillä kirkko on enemmän tai vähemmän osa yhteiskuntaa, kun Jenkeissä "valittu profeetta" kerää fyrkat itselleen.
Mutta on meillä joitakin kulttuuriin liittyviä juttuja, jotka ovat suomalasille tyypillisiä.
Suomessa on luottamuksen taso muihin ihmisiin traditionaalisesti korkeammalla kuin yleisesti ottaen muualla maailmassa. Tämä traditio käsitykseni mukaan johtuu pitkälti siitä, että harvaan asuttuna maana olemme asuneet pienillä paikkakunnilla lukuunottamatta viimeisiä muutamaa vuosikymmentä. Pienessä yhteisössä kusettaminen ei vaan onnistu kovin pitkään. Luottamus on rakentunut sitä kautta, että ihmiset ovat tunteneet toisensa. Pienellä paikkakunnalla kaikki ovat tienneet sen hyvän maalarin/hanslankarin/remonttimiehen, jolta palveluksia on tilattu. Sille tuurijuopolle on sitten annettu hommia, jos ketään muuta ei saada. Olemme siis olleet ikään kuin pieni Asterixin kylä, jossa jokainen on tiennyt oman (ja muiden) paikan. Kaupungistuminen on tapahtunut muualla aiemmin, johtuen väestömäärästä ja -tiheydestä. Kaupungissa on ollut helppo kusettaa, kun maine kusettajana ei isossa kaupungissa kuitenkaan pilaa bisneksiä, kusetettavia riittää. Tätä on siis se kuuluisa suomalainen "sinisilmäisyys", luotetaan vastapuoleen, kun se on täällä ollut tapana. On luottamuksesta hyviäkin puolia. Lapset voivat itsenäisesti mennä kouluun, sanaan voi yleensä luottaa jne.
Toinen asia on meidän holhousyhteiskunta. Valtiolla on täällä suhteellisen iso rooli ihmisten elämässä. Muualla kuin pohjoismaissa tätä ilmiötä ei juuri ole. Esim. Englannissa et saa puhelinliittymää laskulla, ellet voi osoittaa asuinpaikkaasi kaasulaskulla tai vastaavalla. Valtiolla ei siis ole "väestörekisterijärjestelmää", josta tiedot voisi tsekata, kun valtion rooliin ei sellaisen rekisterin ylläpito kuulu. Yksilönvapaudet ymmärretään muualla toisin (vahvoina, joissa valtion puuttuminen ihmisten asioihin nähdään huonona). Meillä usko valtioon on niin kova, että verottajan ja rakennustarkastajan paras kaveri on naapuri. Jos rakennat isomman kämpän tai vaikka saunan, teet vähän epämääräistä bisnestä, niin naapurit kyllä ilmiantavat. Välimeren maissa (Italia, Espanja) kotitalouksien varallisuus on tilastollisesti selkeästi suurempi kuin suomalaisilla. Tämä johtuu siitä, että valtio ei saa veroja kerättyä samalla tarkkuuudella kuin Suomessa. Ilmiantokulttuuria ei ole, on lähinnä "maan tapa" unohtaa merkittävästi tuloja verottajalle. Kusettaminen siis kuuluu siellä kulttuuriin, eivätkä naapurit ilmianna, vaan kusettavat itsekin, etenkin tuntemattomia (ystäville ja kavereille on sitten luottamusta, mutta luottamuksen piiri on hyvin rajallinen). Osa vanhusten suuremmasta kunnioituksesta näissä kulttuureissa johtuukin siitä, että vanhuksilla on elämän aikana ehtinyt kertyä hyviä suhteita, joista nuoremmat sukupolvet hyötyvät. Tekniikan kehitys on kyllä ollut omiaan murtamaan tätä asetelmaa.
Muissa maissa ihmiset ovat myös vastuussa elämästään enemmän, ei ole valtion turvaverkkoja pohjoismaisessa mitassa. Kun turvaverkkoja ei ole, niin köyhien moraali on tietysti vähemmän moraalinen kuin turvaverkkojen kanssa = köyhällä ei ole varaa moraaliin. Ihmiset säästävät pahan päivän varalle (työttömyys, yksityiset sairausvakuutukset), mitkä täällä on sekin hoidettu valtion puolesta (työttömyyskassat, yleinen erittäin tasokas sote-puoli). Sama ilmiö näkyy myös vaikkapa alkoholin myynnissä. Muualla alkoholia saa ostaa vaikka keskellä yötä. Suomessa myynti on rajattua, koska valtio vastaa alkoholistien hoidosta, ja maksajalla (=valtio) myös oikeus holhota kansaansa. Muualla ihmiset siis ottavat (ovat pakotettuja ottamaan) enemmän vastuuta elämästään, ja kulttuuriin kuuluu "terve" epäluuloisuus kaiken maailman helppoheikkejä kohtaan.