Jos tuohon perkaamiseen ei ole mahdollisuutta, niin silloin köyttäisin kalmon kylmästi johonkin kaivonrenkaaseen, valurautalieteen tai muuhun raskaaseen esineeseen kiinni ja johonkin lampeen tms kippaisin (vaatii aikaa ja jerkkua ranteisiin), ruumis tuskin tulisi pysymään lammen tai suonsilmän pohjassa parilla käsipainolla tai leca-harkon kappaleella. Hävityksessä myös hapon toimivuus kannattanee kokeilla, siinähän sitä aikaa luulisi olevan kokeilla ja uhrikaan tuskin enää muutamana kappaleena lattialla loikoillessaan moista pahakseen laittaisi. Myös rehumylly tai vastaava saattaisi toimia, eli isketään kalmo minkinrehuksi, mutta taas sitten uskoisin että paloittelu tulisi hoitaa huolella ennen myllyyn laittamista.
Jossakin Poliisi Kertoo -kirjassa kerrottiin case, jossa ruumiin hävittämiseen oli käytetty isoa rehumyllyä. Rehumyllyn omistaja tuomittiin lopulta henkirikoksesta, vaikka tämä oli pessyt myllyn huolellisesti ja myllyssä tehty "löllö" oli jo ajat sitten syötetty elukoille. Myllyn uumenista löytyi lopulta tarkoissa tutkimuksissa jotakin todella pieniä hiukkasia, jotka osoittautuivat ihmisperäisiksi. Tuohon aikaan (en muista tarkemmin, ehkä 80-90 -lukua) DNA-tutkimus ei ollut vielä nykyisellä tasolla, mutta riittävä näyttö tälläkin tavoin saatiin.
Rehumyllyissä ja jopa happokäsittelyssä ihmisestä saattaa jäädä jotakin mikroskooppisia ainesosia, jotka kyllä löytyvät jos niitä osataan etsiä. Näitä menetelmiä tuleekin käyttää ruumiin hävittämiseen lähinnä silloin, kun hävityspaikka ja -menetelmä saadaan varmuudella pidettyä salassa. Rehumyllyn omistajan rehumylly on aika ilmeinen tutkinnan kohde, jos kyseistä henkilöä ylipäätään osataan epäillä teosta.
Tuo järveen tai mereen upottaminen painojen kanssa on periaatteessa ihan käypäinen konsti. Tosin nykyään käytetään ties mitä ruumiskoiria, jotka osaavat haistaa raadosta nousevat kaasukuplat. Ruumis voi löytyä tällä tavoin vielä pitkänkin ajan kuluttua, jos kadonnutta osataan etsiä vedestä (tai ruumiskoira osuu paikalle vahingossa esim. jotakin toista henkilöä haisteltaessa). Jos kuitenkin päädytään harkitsemaan veteen upottamista, niin silloin voi kokeilla vaikkapa muoviin huolellisesti käärityn ruumiin valamista betoniin. Tämä on erityisen loogista, jos rakennushommia on sopivasti muutenkin meneillään. Tosin upotettavasta kappaleesta tulee helposti iso ja painava, jolloin hävitysprosessin toteuttaminen ilman silminnäkijöitä ja fyysisiä jälkiä voi osoittautua haastavaksi. Jos betonihommat ovat out, niin käärön ympärille voi myös kietaista vaikka vanhat traktorin lumiketjut tms., jotka sitten hitsataan riittävän hyvin kiinni. Korostan vielä, että muovikäärön tulee sitten olla todella tiukka paketti, jotta asiakas pysyy kaikkine kaasuineen kiltisti sisäpuolella.