Olen ruvennut kiinnittämään huomiota siihen, että joskus kotijoukkue saattaa pelata vieraspeliasut päällä ja vierasjoukkue puolestaan kotipeliasut päällä, kuten esim. viimeöisessä NYR-CAR pelissä. Joten kysymys kuuluu, miksi näin?
Kyllä juurikin näin oli. Lundqvistilla toki oli oma, Richteriä kunnioittava maski päässä, joka huutokaupataan pelatun ottelun jälkeen.Tuo oli joku Rangersin 94 mestaruuden juhlaottelu. Siihen aikaanhan kotijoukkueet pelasi valkoisissa. Mun mielestä Lundqvistillakin oli Mike Richterin maski päässä.
Vastataan nyt tähänkin ja otetaan tuo Carolinan vierasreissu vielä esimerkiksi. Anaheim ei siis suostunut pelaamaan vieraspaidoillaan, joten peli pelattiin kummankin kotipaidoilla, joten siis uskoakseni mikään pykälä ei kiellä moista. Tuolta voi tsekata recapin ja todeta erottuuko paidat tarpeeksi vaiko ei. Kaipa näitä muitakin on ollut, mutta tuo tuli ekana mieleen. Winter Classicin paidat ovat myös tainneet olla värillliset molemmilla joitakin kertoja.Tähän liittyen - saisivatko molemmat joukkueet pelata ns. kotiasut päällä jos ne erottuvat toisistaan riittävän hyvin (vaikkapa Kings ja Preds) vai estääkö sen joku pykälä/sääntö/tapa?
Mitään varsinaista vastausta tähän ei minulla ole, mutta ihan hyvä tuo ns. vakiintunut käytäntö. Varmaan joku osaa kertoa tarkemmin milloin tämä tyyli on aloitettu, mutta jos NHL:n säännöissä ollut että vain kentällä samaan aikaan olleet saavat tuulettaa maaleja paitsi ottelun päättyessä, niin haluttu muistaa muitakin tiimikavereita läpsyjen muodossa. Hassua katsella jotain maaleja kotimaisesta liigasta kultaiselta 90-luvulta, kun jossain tiistaisessa saipalukko-väännössä koko joukkue tuli onnittelemaan maaleja kentälle asti.En jaksa ruveta kelaamaan ketjua taaksepäin, joten jos tämä on kysytty, niin anteeksi. Sopisi kai johonkin muuhunkin alueeseen, mutta menköön nyt tänne. Siis miksi kaikki NHL-joukkueet ja muutkin huippujoukkueet eri sarjoissa ja turnauksissa nykyään maalin tehtyään juhlivat sitä niin, että maalin tehnyt viisikko kaukalossa tulee pelaaja-aition eteen yleensä kai maalin tehnyt pelaaja etunenässä antamaan high-fiveja joukkueen muille jäsenille? Ei tuollaista muistaakseni esim. 1970- ja 1980-luvulla tehty. Maalia juhlittiin (kuten sitä pitääkin juhlia) kaukalossa olleiden pelaajien kanssa, mutta sitten jatkettiin peliä tai jos tultiin vaihtoon, niin ehkä joku vieruskaveri penkillä vähän tyrkkäsi onnitellakseen.
Linkkaa tähän. Katoin muutamatkin eri koosteet, eikä missään ollut mitään alkubiisiä. Tai no yhdessä oli Back in Black mutta sekin soi hallissa.
Kuinka tarkkaan suunnitellessa otteluohjelmia pyritään olemaan tasapuolisia, tai lasketaanko esimerkiksi jokaiselle joukkueelle suunnilleen saman verran b2b-pelejä? Jotenkin vaikuttaa isolta sentteriltä Starsin suuntaan ohjelman puolesta, että vedetään jälkimmäinen b2b-peli päiväpeliksi lähes 1600 kilometrin päähän Chicagoon, kun pelaavat tällä hetkellä kotonaan Carolinaa vastaan. Muutenkin tämä olisi vielä vähän paremmin ymmärrettävissä eikä tuntuisi edes niin epäreilulta kuin nyt, jos tuo Chicagon peli ei tosiaan olisi päiväpeli. Mitään ns. pakkoa ei päiväpelille ole, mutta nyt Starsin tämänpäiväisen ottelun loputtua tuossa jäänee aikaa kiekon putoamiseen n. 18 tuntia tämänpäiväisen hallilta poistumisen jälkeen, ja tuohon aikaan täytyy sisältää vieläpä tuo yli 2 tunnin lento.
Yleensähän nämä b2b-pelit sisältävät New Yorkin joukkueet tai siirtymisen Staplesilta Honda Centerille (jne), mutta tämä on kyllä ajallisesti ja matkallisesti aika vittumaisen kuuloinen yhdistelmä.
Hatze Petros has an immense list of factors to consider when he puts together the schedule every year. There’s arena availability — the United Center sometimes hosts more than 200 events a year, only 44 of which are hockey games, not counting the postseason. There are television networks to satisfy on either side of the border — the Blackhawks might be at the bottom of the standings, but they remain at the top of NBC Sports’ wishlist. There are financial considerations — some teams all but beg for more weekend games because they struggle to sell tickets on a Monday night, leading to more of the dreaded back-to-backs for everybody.
The first draft of the schedule that most teams see typically has about 70 games on it. And if the NHL had a 70-72 game schedule, Hatze Petros said everybody would be pleased. It’s squeezing in the last 10-12 that messes everything up. And it’s usually the three New York games that get wedged in last, because, theoretically, they’re the easiest to schedule.
Hatze Petros typically asks teams for a list of their requests, in the order of how important each request is. And he does his best. But with 31 teams listing several demands each year, you can’t always get what you want.
See, everyone gets screwed every year. So it’s Hatze Petros’ job to make sure everyone gets screwed equally.
Enimmillään yhden joukkueen riveissä on samassa ottelussa esiintynyt 10 eri maan pelaajaa. Näitä otteluja on 4 kappaletta ja ne ovat kaikki Montreal Canadiensin pelejä tammikuulta 2006.Heräsi kysymys :
Kuinka monen eri kansallisuuden pelaajaa on on ollut yhtäaikaa NHL-joukkueen pelaavassa kokoonpanossa?
Enimmillään yhden joukkueen riveissä on samassa ottelussa esiintynyt 10 eri maan pelaajaa. Näitä otteluja on 4 kappaletta ja ne ovat kaikki Montreal Canadiensin pelejä tammikuulta 2006.
07.01.2006 Montreal-Ottawa (LINKKI); 11.01.2006 Colorado-Montreal (LINKKI); 21.01.2006 Vancouver-Montreal (LINKKI); ja 23.01.2006 Carolina-Montreal (LINKKI).
Kaikissa näissä neljässä ottelussa Montrealilla pelasivat...
Kanada: Steve Begin, Mathieu Dandenault, Mike Ribeiro, Craig Rivet, Michael Ryder, Sheldon Souray
USA: Francis Bouillon
Venäjä: Alexei Kovalev
Suomi: Saku Koivu
Ruotsi: Niklas Sundström
Tsekki: Radek Bonk, Jan Bulis
Slovakia: Richard Zednik
Sveitsi: Mark Streit
Ranska: Cristobal Huet
Valko-Venäjä: Andrei Kostitsyn
9 eri maan kansallisuuksia onkin sitten esiintynyt samassa ottelussa yhden joukkueen riveissä jo paljon, 10 eri joukkueella ja 15 eri kauden aikana pitkälti yli 100 ottelua.
St. Louis Blues at Los Angeles Kings Box Score — January 18, 2007 | Hockey-Reference.comEnimmillään yhden joukkueen riveissä on samassa ottelussa esiintynyt 10 eri maan pelaajaa. Näitä otteluja on 4 kappaletta ja ne ovat kaikki Montreal Canadiensin pelejä tammikuulta 2006.
Venäläiseksi minä hänet luokittelin kun on koko ikänsä Venäjän maajoukkueessa pelannut ja niin luokittelee NHL.com:kin. Kahden passin miehiähän on runsaasti.St. Louis Blues at Los Angeles Kings Box Score — January 18, 2007 | Hockey-Reference.com
Vuotta myöhemmin, tammikuussa 2007 Kingsillä oli myös kymmenen. Vai lasketaanko Oleg Tverdovsky ukrainalaiseksi? Jos lasketaan, mukana oli pelaajat Kanadasta, USA:sta, Ruotista, Slovakiasta, Sloveniasta, Venäjältä, Ukrainasta, Kazakstanista, Latviasta ja jopa Japanista.
Tällä kaudella Helsingin pelit olivat peräkkäisinä päivinä, mutta tuo tietty vähän poikkeus, kun halli oli sama, vaikka kotijoukkue vaihtuikin.@Van Taimeri osannee antaa vastauksen tähän kysymykseen:
Kuinka usein NHL:ssä on viime vuosina/vuosikymmeninä nähty peräkkäisinä päivinä tapahtuvia kahden joukkueen keskinäisiä kohtaamisia? Tuli vaan mieleen kun tänä viikonloppuna Blackhawks ja Avalanche kohtasivat ensin eilen toisensa Coloradossa ja heti tänään vuorossa Chicagossa pelattava ottelu.
Onhan noita peräkkäisiä otteluita useamminkin (esim. Penguinsilla ja Red Wingsillä runkosarjan viimeisellä viikolla) mutta yleensä niiden väliin jää se yksi matkustuspäivä. Mutta onko esimerkiksi tällaiset peräkkäisinä päivinä tapahtuvat keskinäiset kohtaamiset yleisiä vaikka New Yorkin, Floridan tai Kalifornian alueen joukkueiden välillä?
Tällä kaudella Helsingin pelit olivat peräkkäisinä päivinä, mutta tuo tietty vähän poikkeus, kun halli oli sama, vaikka kotijoukkue vaihtuikin.
En ehdi tarkistaa otteluohjelmaa, mutta tämä sama tilanne nähtiin tällä kaudella Bluesin ja Predatorsin toimesta. Ainakin 99% varmuudella.Tosiaan onhan noita tilanteita nähty Euroopassa pelattavien otteluiden osalta (yhteensä kymmenen kertaa), mutta ne ovat poikkeustapahtumia. Eli rajataan kysymys Pohjois-Amerikassa pelattuihin otteluihin.
Palkkakattoajalla tällaisia kohtaamisia on ollut jopa 148 kappaletta. Vegasia lukuun ottamatta joukkueilla on 8-12 tällaista otteluparia sitten kauden 2005-06. Nämä painottuvat vahvasti divisioonan sisäisiksi otteluiksi, 92/148=62% on tällaisia otteluita. Konferenssin sisäisiä on puolestaan 132/148=89%, eli konferenssin välisiä on vain 11%.Kuinka usein NHL:ssä on viime vuosina/vuosikymmeninä nähty peräkkäisinä päivinä tapahtuvia kahden joukkueen keskinäisiä kohtaamisia?
Osa on, osa ei. Kaikkein yleisin kohtaaminen löytyy juuri Floridasta, kun Panthers ja Tampa Bay Lightning ovat kohdanneet back-to-back -päivinä toistensa kotihallissa 6 kertaa palkkakattoajalla. Kaliforniasta Anaheim ja Los Angeles ovat kohdanneet 5 kertaa, New Yorkin alueelta Rangers ja Islanders puolestaan 4 kertaa.Onhan noita peräkkäisiä otteluita useamminkin (esim. Penguinsilla ja Red Wingsillä runkosarjan viimeisellä viikolla) mutta yleensä niiden väliin jää se yksi matkustuspäivä. Mutta onko esimerkiksi tällaiset peräkkäisinä päivinä tapahtuvat keskinäiset kohtaamiset yleisiä vaikka New Yorkin, Floridan tai Kalifornian alueen joukkueiden välillä?
Palkkakattoajalla tällaisia kohtaamisia on ollut jopa 148 kappaletta. Vegasia lukuun ottamatta joukkueilla on 8-12 tällaista otteluparia sitten kauden 2005-06. Nämä painottuvat vahvasti divisioonan sisäisiksi otteluiksi, 92/148=62% on tällaisia otteluita. Konferenssin sisäisiä on puolestaan 132/148=89%, eli konferenssin välisiä on vain 11%.
Takavuosina esim. 40-luvulla oli yleistä että joukkueet kohtasivat viikonlopun aikana (la/su) toistensa kotihalleissa ja matka tehtiin samalla junalla.
Osa on, osa ei. Kaikkein yleisin kohtaaminen löytyy juuri Floridasta, kun Panthers ja Tampa Bay Lightning ovat kohdanneet back-to-back -päivinä toistensa kotihallissa 6 kertaa palkkakattoajalla. Kaliforniasta Anaheim ja Los Angeles ovat kohdanneet 5 kertaa, New Yorkin alueelta Rangers ja Islanders puolestaan 4 kertaa.
Sitten taas Anaheimilla ja San Josella on 2 kohtaamista samoin kuin Los Angeles-San Jose -kaksikolla. Myös NY Islandersila ja New Jerseylla on 2 kohtaamista, mutta Rangers ja Devils eivät ole kohdanneet tällä tavoin kertaakaan.
Palkkakattoajalla tällaisia kohtaamisia on ollut jopa 148 kappaletta. Vegasia lukuun ottamatta joukkueilla on 8-12 tällaista otteluparia sitten kauden 2005-06. Nämä painottuvat vahvasti divisioonan sisäisiksi otteluiksi, 92/148=62% on tällaisia otteluita. Konferenssin sisäisiä on puolestaan 132/148=89%, eli konferenssin välisiä on vain 11%.
Takavuosina esim. 40-luvulla oli yleistä että joukkueet kohtasivat viikonlopun aikana (la/su) toistensa kotihalleissa ja matka tehtiin samalla junalla.
Osa on, osa ei. Kaikkein yleisin kohtaaminen löytyy juuri Floridasta, kun Panthers ja Tampa Bay Lightning ovat kohdanneet back-to-back -päivinä toistensa kotihallissa 6 kertaa palkkakattoajalla. Kaliforniasta Anaheim ja Los Angeles ovat kohdanneet 5 kertaa, New Yorkin alueelta Rangers ja Islanders puolestaan 4 kertaa.
Sitten taas Anaheimilla ja San Josella on 2 kohtaamista samoin kuin Los Angeles-San Jose -kaksikolla. Myös NY Islandersila ja New Jerseylla on 2 kohtaamista, mutta Rangers ja Devils eivät ole kohdanneet tällä tavoin kertaakaan.