Jalkapallossa on nykyäänkin hurja variaatio erilaisia kenttäryhmityksiä. Ryhmistykset ovat myöskin muuttuneet vuosikymmenten aikana. Vielä 1900-luvun alussa ei kai edes ollut varsinaisia keskikenttäpelaajia, vaan oman maalin edustalla pelanneet puolustajat yrittivät vaan potkia pallon vastustajan alueelle, jossa kuusi tai seitsemän hyökkääjää saattoi odotella palloa.
Mutta tämä alustuksena asiaan. Varsinainen kysymys kuuluu, että onko jääkiekossa kenttäryhmitys muuttunut jossain vaiheessa radikaalisti tai onko joku joukkue jopa pelannut ns. modernina aikana muulla kuin perus LW-C-RW-D-D -ryhmityksellä?
Ilmeisesti joskus aikojen alussa on pelattu kuudella kenttäpelaajalla, mutta muuten en ole törmännyt mainintoihin mistään erikoisuuksista. Säännöissä mahdollisesti sanotaan, että (aloitus)kentässä pitää olla kolme hyökkääjää ja kaksi puolustajaa. Mutta vaikka sanottaisiinkin, niin mitä sitten? Kaikkia kenttäpelaajia koskee kuitenkin tismalleen samat säännöt, joten ei ole merkitystä mitkä pelipaikat kellekin on ilmoitettu.
Toki karvaamisessa, trapissä ja ties missä kenttätasapaino ja ryhmitys poikkeaa huomattavasti 3-2-mallista, eli haen nyt mahdollisia esimerkkejä jostain kokonaisvaltaisemmasta erikoisesta ryhmityksestä. Vaikkapa:
* kaksi keskushyökkääjää (karvaavat puolustaessa ja ovat maalin edessä parhaalla sektorilla hyökätessä)
* kaksi wingbackiä (puolustavat laitahyökkääjiä vastaan ja hyökätessä tuovat kiekkoa ylös laidoilta)
* yksi libero (todellinen stay-at-home-pakki, joka pysyy aina kiekon ja kaikkien muiden pelaajien alapuolella)