Niemi oli kyllä sellainen haku, että huh huh.
Kaudella 2010-11 kävi vähän haistelemassa Liigan tunnelmaa Nordiksen vaihtopenkiltä. Seuraavalla kaudella ei peliminuutteja tullut, vaan loukkia pukkasi. Kaudella 2012-13 pelipaikka oli alkukaudesta Jokipoikien A:ssa, mutta loppukaudesta nousu Mestiksessä ykköstorjujaksi ja kirjasi seitsemän peliä runkkarissa ja saman pleijareissa. 14 Matsin kokemuksella sitten tryoutin kautta Kerhoon, mutta peliaikaa siunaantui vain neljässä eri Mestisjengissä.
Samaan aikana Jokerit pelasi toistaiseksi viimeistä kauttaan Liigassa. Jengi alisuoritti, Hjallis geeämmänä oli aivan äimänä ja viimeinen paikallistaisto oli tiedossa ulkoilmaottelussa. Tammikuun lopussa tulee tarve kassarille, ja jostain löydetään Kerhossa kolmosmaalivahdin rooliin jäänyt ja Mestiksessä ailahtelevasti esiintynyt Niemi. Lopulta Niemi komennetaan byyriin kesken matsin Kärppiä vastaan ja hän torjuu uransa toisessa pelaamassaan ja ensimmäisessä aloittamassaan Liigamatsissa ulkoilmapelissä viimeisessä paikallisessa.
Ihan asiallisesti Niemi pelasi, mutta tuota hankintaa ihmettelen vieläkin. Joulukuussa jyväskyläläisten akatemia painoi kolme maalia taululle avauserässä, ja Niemi vaihdettiin ainoassa KooKoon paidassa pelaamassaan ottelussa maalinsuulta ensimmäisellä erätauolla. Tuolloin tuskin hän uskoi torjuvansa vielä samalla kaudella Kärppiä vastaan. Vielä vähemmän hän varmasti uskoi torjuvansa viimeisen Jokerien ja HIFK:n matsin Stadikan kylmyydessä. Ihan hyvin hän meillä nuo matsit pelasi, sitä en kiellä. Mutta kertonee jotain kaudesta, kun vähän reilu 40 minuutin Liigakokemuksen omaava kiertolainen joudutaan iskemään maaliin ottelussa, joka tulisi jäämään historian kirjoihin.
Oikeastaan sitten pelaaminen Talviklassikossa oli monen tekijän summa. Kakkosmaalivahdin paikka oli käytännössä auki, sillä Wiikan ei muistikuvieni mukaan erityisesti vakuuttanut. Korpisalolle ei alkukaudesta oltu saatu peliaikaa meillä ja Tampereella lainasopparia oli tammikuun puolessavälissä pidennetty, joten hän ei ollut käytettävissä. Lankinen oli tehnyt samalla kaudella debyyttinsä Jokereissa, ja vajaassa 17 minuutissa Kärppiä vastaan hän oli päästänyt kaksi maalia ja torjunut neljä kertaa. Kun Irvingin nivusten kunnosta oli puhuttu, Wiikman ailahdellut, Lankisen debyytti mennyt laavakylvetykseksi ja Korpisalo oli Tampereella, tarvittiin varmuuden varalta kokoonpanoon yksi kassari lisää. Tällä kertaa se oli Niemi, toisena vuotena se olisi ollut joku vastaava arpa tai vähintäänkin muu puoli-ilmainen torjuja. Kun sitten Irving ei ollut pelikuntoinen, Wiikman oli ollut mitä oli ja Niemi oli hoitanut hommansa debyytissään siedettävän hyvin, valikoitui hän maalille Talviklassikkoon.
Kuvastaa toki Jokerien kautta hyvin. Noin kuukauden ajan Jokereilla oli kaksikkona Irving ja Kilpeläinen. Kilpeläinen oli sulanut pleijareissa ja kaksikko oli varmasti kallis. Syyskuussa sitten Kilpeläinen pakkasi kamansa ja suuntasi Sveitsiin. Marraskuussa löydettiin SaiPasta Wiikman, yhden junnuveskarin päädyttyä Tampereelle ja toisen jäätyä junnuihin vaikean debyytin jälkeen. Siis ihan oikeasti. Mitä vittua? Viimeinen kausi Liigaa ja siinä sivussa junnut sysätään muualle, kakkosena käy mitä lie jamppaa kokeilemassa ja lopulta kaudesta jää käteen känsät.
