Ihan hyvä turnaus tuolla joukkueella, kun saatiin kasaan. Näin myöhemmin ajatelleen se oli itse asiassa todella hyvä suoritus. Joukkue oli yksinkertaisesti liian pienellä hyökkäysmateriaalilla liikkeellä. Tässä tapauksessa tuo pieni tarkoittaa kevyttä eli ei ollut tarpeeksi viimeistelyvoimaa. Koivun puuttuminen näkyi - valitettavasti. Ykkönen olisi koottu hänen ympärilleen ja päävastuun juuri viimeistelystä olisi voinut kasata siihen ketjuun. Ei Saku silti välttämättä olisi mikään sateentekijä olisi ollut, mutta ainahan mahdollisuudet olisivat olleet huomattavasti korkeammalla.
Maalivahtipelissä ei ollut ongelmia mielestäni. Hurme pelasi pelinsä ihan hyvin ja piti paikoitelleen Suomea pystyssäkin. Nurminen pelasi oman pelinsä erinomaisesti, tosin ei niitä torjuttavia kiekkoja paljoa tullut siinä pelissä. Tämä osasto oli hyvin kunnossa.
Pakit olivat ensimmäisessä pelissä pulassa. Sittemmin uudet pakkiparit pelasivat hyvin. Väänäsen tulo takaisin peliin toi levyettä lisää pakistoon. Salon lasken pettymykseksi. Tosin hän keskittyi enemmin puolustavaan rooliin. Nummisella oli välillä ihme ratkaisuja. Jotenkin hosumisen maku jossain kohdissa, siltikin hyvä turnaus Tepolta. Niinimaa näytti miksi juuri hän pelaa niin paljon taalajäillä yhdessä pelissä kuin pelaa. Ei Suomi tähänkään osastoon kaatunut.
Hyökkääjät. Selänne oli erinomainen koko turnauksen ajan. Kanada-pelissä jopa taklasi (!). Kyllä Teemu vielä NHL:ssäkin onnistuu, vaikka ei saakaan peliaikaa samoissa määrin kuin maajoukkueessa. Kapanen näytti vauhtinsa, Jokinen väläytteli, Hagman voitti Peltosen 100-0, Helminen näytti epäilijöille ja Ruutu oli omassa elementissään. Siinä parhaat Leijonahyökkääjät mielestäni. Ruudun haukkujat saivat taas näytön siitä, että mies on todella tärkeä pelaaja omalle joukkueelleen. Suomen hyökkäyskalusto ei ollut tarpeeksi vahva viimeistelemään kiekkoja vastustajan maaliin. Ei sovi silti olla mainitsematta, että Suomen vastustajatkin olivat huippuluokkaa; USA, Venäjä ja Kanada.
Näin tällä kertaa. MM-kisoissa näytetään sitten, miten se Leijona raapii vastustajat maan rakoon. Tämän turnauksen osalta: se oli siinä.
Maalivahtipelissä ei ollut ongelmia mielestäni. Hurme pelasi pelinsä ihan hyvin ja piti paikoitelleen Suomea pystyssäkin. Nurminen pelasi oman pelinsä erinomaisesti, tosin ei niitä torjuttavia kiekkoja paljoa tullut siinä pelissä. Tämä osasto oli hyvin kunnossa.
Pakit olivat ensimmäisessä pelissä pulassa. Sittemmin uudet pakkiparit pelasivat hyvin. Väänäsen tulo takaisin peliin toi levyettä lisää pakistoon. Salon lasken pettymykseksi. Tosin hän keskittyi enemmin puolustavaan rooliin. Nummisella oli välillä ihme ratkaisuja. Jotenkin hosumisen maku jossain kohdissa, siltikin hyvä turnaus Tepolta. Niinimaa näytti miksi juuri hän pelaa niin paljon taalajäillä yhdessä pelissä kuin pelaa. Ei Suomi tähänkään osastoon kaatunut.
Hyökkääjät. Selänne oli erinomainen koko turnauksen ajan. Kanada-pelissä jopa taklasi (!). Kyllä Teemu vielä NHL:ssäkin onnistuu, vaikka ei saakaan peliaikaa samoissa määrin kuin maajoukkueessa. Kapanen näytti vauhtinsa, Jokinen väläytteli, Hagman voitti Peltosen 100-0, Helminen näytti epäilijöille ja Ruutu oli omassa elementissään. Siinä parhaat Leijonahyökkääjät mielestäni. Ruudun haukkujat saivat taas näytön siitä, että mies on todella tärkeä pelaaja omalle joukkueelleen. Suomen hyökkäyskalusto ei ollut tarpeeksi vahva viimeistelemään kiekkoja vastustajan maaliin. Ei sovi silti olla mainitsematta, että Suomen vastustajatkin olivat huippuluokkaa; USA, Venäjä ja Kanada.
Näin tällä kertaa. MM-kisoissa näytetään sitten, miten se Leijona raapii vastustajat maan rakoon. Tämän turnauksen osalta: se oli siinä.