Aika avata keskustelu tällekin naiskiekkomaailmassa merkittävälle sarjalle, koska ihan kaikki siihen koskeva keskustelu ei sovi kovin hyvin muihin naiskiekkoa koskeviin ketjuihin.
SDHL on naiskiekon korkein sarjataso Ruotsissa. Sarja perustettiin 2008 Riksserien-nimellä ja se on tunnettu Svenska damhockeyligan sanoista koostuvalla SDHL-lyhenteellä kaudesta 2016-17 lähtien. Ruotsissa on toki pelattu naiskiekkoa myös ennen vuotta 2008. Division 1 näki ensimmäisen pelit kaudella 1987-88 ja aiempina kolmena kautena oli pelattu myös epävirallisesta Ruotsin mestaruudesta ymmärtääkseni jonkinlaisessa turnausmuodossa. Kuitenkin vasta Rikserienin/SDHL:n myötä mestaruustason sarja on päässyt eroon kirjavista alueellisista lohkoista yms. ja sen jälkeen hajanainen Division 1 jäikin toiseksi ylimmäksi sarjatasoksi.
Suomalaisia naiskiekkoilijoita on nähty Ruotsissa jo 80-luvulta asti. Muun muassa 80- ja 90-lukujen mahtiseura Nacka HK:ssa pelasi muutamia naisleijonien pelaajia, kuten kolme Ruotsin mestaruutta voittanut maalivahti Kati Ahonen. Vuosina 1988-1998 yhteensä yhdeksän virallista Ruotsin mestaruutta voittanut Nacka HK:n naisjoukkue lopetti toimintansa keväällä 1998, koska pelaajat eivät kokeneet saavansa riittävästi taloudellista tukea joukkueeltaan. Kuulostaako tutulta?
Etenkin tällä vuosikymmenellä parantuneet olosuhteet ovat houkutelleet naisleijonien runkopelaajia Pohjanlahden länsipuolelle. Ruotsissa tehtiin valtiotasolla päätös, jossa seurojen pitää tukia saadakseen järjestää tasapuolisesti harrastusmahdollisuuksia myös tytöille ja naisille. Tämä on johtanut siihen, että SHL- ja Allsvenskan-joukkueet ovat joko perustaneet naisille edustusjoukkueita tai sitten tarjonneet jo olemassa olevalle saman seuran joukkueelle enemmän tukea harjoitteluun sekä valmennuksessa ja markkinoinnissa.
SDHL ei ole vielä varsinaisesti ammattilaissarja, mutta osalle pelaajista joukkueet pystyvät tarjoamaan toimeentulon mahdollistavaa korvausta pelaamisesta. Paras esimerkki tästä on neljällä viimeisimmällä kaudella kolme mestaruutta voittanut Luleå HF/MSSK, joka vilisee naisleijonien avainpelaajia. Tosin Luleå on selkeästi poikkeuksellinen joukkue jopa Ruotsissa, mutta myös maailmanlaajuisesti.
Naisten SM-sarjaan ja Liigaan verrattuna Ruotsissa on etenkin tällä vuosikymmenellä ollut huomattavasti enemmän ulkomaalaispelaajia. Varsinkin eurooppalaisia maajoukkuepelaajia löytyy joukkueista runsaasti ja se onkin nostanut pelin tasoa, mikä puolestaan houkuttelee entistä enemmän huippupelaajia sarjaan. Asiaa ei ole nähty pelkästään hyvänä kehityksenä Ruotsin maajoukkueen Damkronorin kannalta. Tämä nousi jälleen keväällä esille, kun Ruotsi putosi historiallisesti naisten MM-kisojen korkeimmalta tasolta 1A-divisioonan MM-kisoihin. Monet ruotsalaiset kokevat, että 2006 olympiahopean kruunaaman viime vuosikymmenen maajoukkuerungon uudistaminen ja nostaminen huipulle on hidastunut ulkomaalaipelaajien viedessä ruotsalaispelaajilta joukkueiden avainpelaajien vastuuta. Samaan aikaan Ruotsi on pärjännyt koko ajan tasaisesti U18-tyttöjen MM-kisoissa, mikä saattaakin olla merkki siitä, että tuon iän jälkeen pelaajien kehitys huipulle hidastuu.
Joka tapauksessa SDHL on kovatasoinen naiskiekkosarja, jota ei kannata Suomessakaan jättää huomiotta. Erityisesti siksi, että niin moni naisleijona pelaa seurajoukkuepelinsä Ruotsissa.
SDHL on naiskiekon korkein sarjataso Ruotsissa. Sarja perustettiin 2008 Riksserien-nimellä ja se on tunnettu Svenska damhockeyligan sanoista koostuvalla SDHL-lyhenteellä kaudesta 2016-17 lähtien. Ruotsissa on toki pelattu naiskiekkoa myös ennen vuotta 2008. Division 1 näki ensimmäisen pelit kaudella 1987-88 ja aiempina kolmena kautena oli pelattu myös epävirallisesta Ruotsin mestaruudesta ymmärtääkseni jonkinlaisessa turnausmuodossa. Kuitenkin vasta Rikserienin/SDHL:n myötä mestaruustason sarja on päässyt eroon kirjavista alueellisista lohkoista yms. ja sen jälkeen hajanainen Division 1 jäikin toiseksi ylimmäksi sarjatasoksi.
Suomalaisia naiskiekkoilijoita on nähty Ruotsissa jo 80-luvulta asti. Muun muassa 80- ja 90-lukujen mahtiseura Nacka HK:ssa pelasi muutamia naisleijonien pelaajia, kuten kolme Ruotsin mestaruutta voittanut maalivahti Kati Ahonen. Vuosina 1988-1998 yhteensä yhdeksän virallista Ruotsin mestaruutta voittanut Nacka HK:n naisjoukkue lopetti toimintansa keväällä 1998, koska pelaajat eivät kokeneet saavansa riittävästi taloudellista tukea joukkueeltaan. Kuulostaako tutulta?
Etenkin tällä vuosikymmenellä parantuneet olosuhteet ovat houkutelleet naisleijonien runkopelaajia Pohjanlahden länsipuolelle. Ruotsissa tehtiin valtiotasolla päätös, jossa seurojen pitää tukia saadakseen järjestää tasapuolisesti harrastusmahdollisuuksia myös tytöille ja naisille. Tämä on johtanut siihen, että SHL- ja Allsvenskan-joukkueet ovat joko perustaneet naisille edustusjoukkueita tai sitten tarjonneet jo olemassa olevalle saman seuran joukkueelle enemmän tukea harjoitteluun sekä valmennuksessa ja markkinoinnissa.
SDHL ei ole vielä varsinaisesti ammattilaissarja, mutta osalle pelaajista joukkueet pystyvät tarjoamaan toimeentulon mahdollistavaa korvausta pelaamisesta. Paras esimerkki tästä on neljällä viimeisimmällä kaudella kolme mestaruutta voittanut Luleå HF/MSSK, joka vilisee naisleijonien avainpelaajia. Tosin Luleå on selkeästi poikkeuksellinen joukkue jopa Ruotsissa, mutta myös maailmanlaajuisesti.
Naisten SM-sarjaan ja Liigaan verrattuna Ruotsissa on etenkin tällä vuosikymmenellä ollut huomattavasti enemmän ulkomaalaispelaajia. Varsinkin eurooppalaisia maajoukkuepelaajia löytyy joukkueista runsaasti ja se onkin nostanut pelin tasoa, mikä puolestaan houkuttelee entistä enemmän huippupelaajia sarjaan. Asiaa ei ole nähty pelkästään hyvänä kehityksenä Ruotsin maajoukkueen Damkronorin kannalta. Tämä nousi jälleen keväällä esille, kun Ruotsi putosi historiallisesti naisten MM-kisojen korkeimmalta tasolta 1A-divisioonan MM-kisoihin. Monet ruotsalaiset kokevat, että 2006 olympiahopean kruunaaman viime vuosikymmenen maajoukkuerungon uudistaminen ja nostaminen huipulle on hidastunut ulkomaalaipelaajien viedessä ruotsalaispelaajilta joukkueiden avainpelaajien vastuuta. Samaan aikaan Ruotsi on pärjännyt koko ajan tasaisesti U18-tyttöjen MM-kisoissa, mikä saattaakin olla merkki siitä, että tuon iän jälkeen pelaajien kehitys huipulle hidastuu.
Joka tapauksessa SDHL on kovatasoinen naiskiekkosarja, jota ei kannata Suomessakaan jättää huomiotta. Erityisesti siksi, että niin moni naisleijona pelaa seurajoukkuepelinsä Ruotsissa.