No niin pökkelöt, nyt puhutaan kulttimaineeseen nousseesta Sawista. Kyseinen sarjahan on vuosituhannen myydyimpiä kauhuelokuvasarjoja, vaikkei se varsinaista kauhua olekaan. Sawia on kutsuttu paljon gornographyksi, joka oli itselleni varsin uusi sana, mutta jokainen etsiköön sen tarkoituksen ihan itse.
Nämä leffathan ovat väkivaltaviihdettä pahimmillaan, veri lentää ja suolet katkeilee. Itse en kiihotu tästä mässäilystä, vaan se ydin on loistava juoni ja sen käänteet. Sawin neljä ensimmäistä osaa ovat myyneet pelkästään elokuvateattereissa 550 miljoonaa dollaria, joten kyllä kannatusta löytyy, vaikka arvosteluissa aina kahta tähteä tuleekin.
Saw I on ehdottomasti se paras näistä. Ensimmäinen osa on enemmänkin trilleriä, eikä verimakkaraleikkejä ole läheskään niin paljon kuin muissa. No, toki tohtori vetäisee sahalla jalkansa poikki nilkan kohdalta, mutta se on sivuseikka. Itse olen nähnyt vain neljä ensimmäistä, ja voin kertoa, että kolme jälkimmäistä ovat paaaaaljon enemmän verellä ja aivojen kappaleilla leikkimistä kuin ykkösosa.
Ensimmäinen Saw ilmestyi teattereihin lokakuun 29. päivänä 2004. Päivää vaille vuosi tästä, ilmestyi kakkososa, jälleen päivää vaille vuosi ja kolmososa sai ensi-iltansa. Nelonen, ilmestyikin 26.10.2007 ja nyt uusin, eli viidesosa sai tulikasteensa 24.10.-08.
Viides osa on siis vielä näkemättä, mutta pakko on nähdä kuinka FBI-agentti Strahmille lopulta käy. Hullu veikkaus, että huonosti. Kolmososasta lähtien mukana roikkunut poliisietsivä Hoffman on siis loppujen lopuksi pahis, aivan kuten parissa - kolmessa ensimmäisessä osassa mukana ollut Amandakin lopulta oli. Nämä juonenkäänteet ovat ihania.
Päähenkilö Jigsawin vaimo sai keskenmenon, jonka seurauksena vanha Jonathan Kramer katkeroitui, eikä tilannetta helpottanut tieto parantumattomasta kasvaimesta. Näinkö sai alkunsa maailman psykopaattisin sarjamurhaaja? Ei, Jigsaw ei ole psykopaattinen sarjamurhaaja, vaan laskelmoiva pelaaja. Hän antaa aina mahdollisuuden valita. Lisäksi hän valitsee uhreikseen yleensä ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa elämäänsä, vaan ovat syystä tai toisesta katkeria jollekulle. Vaikka Jonathan Kramer kuolee kolmososan lopulla, Jigsaw jatkaa eloaan.
Vaikka Saw onkin kauhistuttavaa ja tuskaista lahtausta, on se myös loistavaa laatuviihdettä iltojen ratoksi. Pelissä mukana olevat saavat aina mahdollisuuden valita, se on koko pelin idea. Ketään ei suoranaisesti tapeta, vaan aina on mahdollisuus. Valitettavasti se mahdollisuus johtaa yleensä ennenaikaiseen hautaan. Saa nähdä vieläkö sarjalle tulee jatkoa tulevan kuudennen osan jälkeen.
Toivon todella, ettei Jigsawin kaltaisia ihmisiä ole oikeasti olemassa. En ole elämääni kyllästynyt, katkera, enkä ihaile sarjamurhaajia. Satun vain pitämään näistä elokuvista tv:n välityksellä.
Game on.
Nämä leffathan ovat väkivaltaviihdettä pahimmillaan, veri lentää ja suolet katkeilee. Itse en kiihotu tästä mässäilystä, vaan se ydin on loistava juoni ja sen käänteet. Sawin neljä ensimmäistä osaa ovat myyneet pelkästään elokuvateattereissa 550 miljoonaa dollaria, joten kyllä kannatusta löytyy, vaikka arvosteluissa aina kahta tähteä tuleekin.
Saw I on ehdottomasti se paras näistä. Ensimmäinen osa on enemmänkin trilleriä, eikä verimakkaraleikkejä ole läheskään niin paljon kuin muissa. No, toki tohtori vetäisee sahalla jalkansa poikki nilkan kohdalta, mutta se on sivuseikka. Itse olen nähnyt vain neljä ensimmäistä, ja voin kertoa, että kolme jälkimmäistä ovat paaaaaljon enemmän verellä ja aivojen kappaleilla leikkimistä kuin ykkösosa.
Ensimmäinen Saw ilmestyi teattereihin lokakuun 29. päivänä 2004. Päivää vaille vuosi tästä, ilmestyi kakkososa, jälleen päivää vaille vuosi ja kolmososa sai ensi-iltansa. Nelonen, ilmestyikin 26.10.2007 ja nyt uusin, eli viidesosa sai tulikasteensa 24.10.-08.
Viides osa on siis vielä näkemättä, mutta pakko on nähdä kuinka FBI-agentti Strahmille lopulta käy. Hullu veikkaus, että huonosti. Kolmososasta lähtien mukana roikkunut poliisietsivä Hoffman on siis loppujen lopuksi pahis, aivan kuten parissa - kolmessa ensimmäisessä osassa mukana ollut Amandakin lopulta oli. Nämä juonenkäänteet ovat ihania.
Päähenkilö Jigsawin vaimo sai keskenmenon, jonka seurauksena vanha Jonathan Kramer katkeroitui, eikä tilannetta helpottanut tieto parantumattomasta kasvaimesta. Näinkö sai alkunsa maailman psykopaattisin sarjamurhaaja? Ei, Jigsaw ei ole psykopaattinen sarjamurhaaja, vaan laskelmoiva pelaaja. Hän antaa aina mahdollisuuden valita. Lisäksi hän valitsee uhreikseen yleensä ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa elämäänsä, vaan ovat syystä tai toisesta katkeria jollekulle. Vaikka Jonathan Kramer kuolee kolmososan lopulla, Jigsaw jatkaa eloaan.
Vaikka Saw onkin kauhistuttavaa ja tuskaista lahtausta, on se myös loistavaa laatuviihdettä iltojen ratoksi. Pelissä mukana olevat saavat aina mahdollisuuden valita, se on koko pelin idea. Ketään ei suoranaisesti tapeta, vaan aina on mahdollisuus. Valitettavasti se mahdollisuus johtaa yleensä ennenaikaiseen hautaan. Saa nähdä vieläkö sarjalle tulee jatkoa tulevan kuudennen osan jälkeen.
Toivon todella, ettei Jigsawin kaltaisia ihmisiä ole oikeasti olemassa. En ole elämääni kyllästynyt, katkera, enkä ihaile sarjamurhaajia. Satun vain pitämään näistä elokuvista tv:n välityksellä.
Game on.