Alkaisko se kuplan puhkeaminen pikku hiljaa realisoitua Raumallakin. Paluu arkeen, tavanomaisempaan ja kiekko-Suomen merkityksettömimpiin eli miljoonamiehistöllä välierät on mestaruus ja Pitsiturnaus henkinen päätavoite.
Tässähän tuntee itsensä ihan oman elämänsä Nostradamukseksi.
Siinä oli pieni aikaikkuna ja hetken aikaa kivaa JVDT:n hengessä, yksi tynkämestaruus, mutta niin se vaan tavanomaisuus palasi kalastajakylään näinkin nopeasti. Sieltä ihan vakavalla naamalla, ilman nauruun purskahtamista, uskottavaksi voittavaksi organisaatioksi tituleerattavasta kärkiseurasta pika-aikataululla takaisin omalle paikalleen suurseuran resursseilla rahaa kylväväksi pieneksi tai keskisuureksi seuraksi.
Kapteeni Anrein johtajuus riitti yhteen pudotuspeliotteluvoittoon, hymyilevä Sebastian osoitteli ottelusarjassa valotaululle yhden maalin verran, Hakulisella ei riittänyt ihan siihenkään.
Life is life ja Tappara on terästä.