Mikäs nyt tuli? Meikäläinen ei ole jaksanut tällä kaudella virkkaa sanaakaan täällä, koska on jo niin vanha. Mutta nuoremmat lopettivat kommentoinnin oudosti juuri silloin, kun pässit lopettivat koheltamisen ja häviämisen ja aloittivat pelaamisen ja voittamisen. Kun täysin turhat jäähytkin lähes loppuivat, etenkin hyökkäyspäässä.
Mikä saa reagoimaan vain silloin, kun menee huonommin? Ennen nykyistä voittoputkea täällä vaadittiin jo uutta valmentajaa. Esittipä joku nimenkin, joka edustaa menneiden vuosituhansien jääkiekkoajattelua ja edusti sitä muinaisen hetken SaPKossakin.
Tutisevaa vanhusta, joka - kuten tiedätte - ei vieläkään ymmärrä pelin syvimmästä ja pyhimmästä olemuksesta mitään, miellyttää SaPKon pelityyli, siis silloin kun pojat muistavat valmentajan pelikirjaa lukea. Se tyyli ja kirja ovat nykyaikaa.
Jokin muukin saa hänet katsomaan pässien pelit Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, vieläpä enimmäkseen ruudulta satojen kilometrien päässä tapahtumapaikalta, kun Talvisaloon pääsee vain harvoin. Sen sijaan niin sanottu huippukiekko ei jaksa enää kiinnostaa pätkääkään. Outoa.
Se jokin muu on itse Savonlinna, alueellista ja taloudellista keskittymistä vastaan taisteleva viehättävä pikkukaupunki. Tiedän kyllä kokemuksesta kaupungin huonot puolet, koska tulin sinne junantuomana neljännesvuosisadaksi. Mutta Saimaa norppineen, Olavinlinna oopperajuhlineen ja Riihisaarineen, kaikenlainen musiikki ylipäätään, nuoret kuvataiteilijat. Mukavat tavalliset ihmiset. Ja SaPKo. Ei lista noin lyhyt ole, mutta nuo asiat Savonlinnasta tunnetaan muualla.
Ei tarvita enää muuta kuin saattaa nuo erilaiset elementit vuorovaikutukseen. Ja siihen ei puolestaan tarvita muuta kuin puhaltaa pessimistinen sisäänlämpiävyys, eriseuraisuus ja kaikkitietävä nokkavuus taivaan tuuliin, kun Saimaalta sattuu tuulemaan sopivasti. Puhelimet vapaa-aikoina telineisiin ja ihmiset ihmisten pariin.
SaPKon suunnitelmista minulla ei ole mitään sisäpiirin eikä ulkopiirin tietoa. Meillä molemmilla on menossa neljäs kvartaali, kun puhutaan vuosisadoista. Minulla se on varmuudella viimeinen, SaPKo:lla varmuudella ei. Ennustan, että vanhempi veli vahvistelee osaamistaan ja talouttaan kaikessa rauhassa mutta määrätietoisesti ja pelaa Suomi-sarjan kärkikahinoissa vielä muutaman vuoden.
Sinä aikana pari kentällistä omia kasvatteja on kypsynyt hyvässä valmennuksessa kirkkaampiin valoihin. Puhdas tai melkein puhdas muukalaislegioona on yhtä mahdoton mahdollisuus kuin puhdas tai melkein puhdas oman kylän poikien joukkue.
Ehkä jo keväällä 2028 tai viimeistään 2029, kun SaPKo täyttää sata vuotta, se nousee Mestikseen.